Hakuohjeet
Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.
Kotimaisten kielten keskuksen aineistotyötä pyritään kehittämään kokonaisuutena niin, että samoja käytäntöjä voidaan soveltaa organisaatiossa laajasti. Tavoite koskee kaikkia aineistotyön osa-alueita, kuten kokoelmien hallintaa, arkistotiloja, digitointia, sähköisiä palveluja ja käytännön asiakaspalvelua.
Luettelo Kotimaisten kielten keskuksen sähköisistä kieliaineistoista ja linkit aineistoihin.
Kotus edistää julkisten tietovarantojen avaamista digitoimalla kielitieteellisiä kokoelmiaan ja saattamalla niitä verkossa mahdollisimman avoimeen käyttöön. Ensisijaisesti käytetään JHS 189 -suosituksen mukaisesti Creative Commons Nimeä 4.0 -lisenssiä.
Nimiarkiston paikannimikokoelmat, noin 2,7 miljoonaa nimilippua ja 10 000 keruukarttaa, digitoitiin vuosina 2014–2017.
Tietoa Kotimaisten kielten keskuksen aineistoihin liittyvistä ajankohtaisista asioista.
Tietoa Kotimaisten kielten keskuksen arkistoissa olevista henkilöarkistoista ja linkit luetteloihin.
Nimiarkiston esittely. Arkistossa on noin 2,7 miljoonaa nimilippua.
Nimiarkiston vanhojen asiakirjanimien kokoelmaan on poimittu sekä henkilön- että paikannimiä pääosin Kansallisarkistossa säilytettävistä 1500-luvun tiliasiakirjoista.
Nimiarkiston henkilönnimikokoelmat sisältävät yhteensä noin 466 500 nimilippua lähinnä etunimiä ja niiden muunnoksia sekä köllejä.
Nimiarkiston karttakokoelmat käsittävät 36 300 karttalehteä. Kartat ovat pääosin 1900-luvulta.
Kotimaisten kielten keskuksen nimistöaiheinen käsikirjasto sijaitsee Nimiarkiston yhteydessä.
Luettelo Kotimaisten kielten keskuksen sähköisistä nimiaineistoista, mm. Nimiarkiston kokoelmatietokanta, Paikkainnimiä ja paikallistarinoita -kokoelma ja Paikannimikartasto.
Nykysuomen sana-arkisto koostuu yli 5,5 miljoonan sanalipun kokoelmasta, jota käytetään ensisijaisesti sanakirjatyön tarpeisiin.
Suomen murteiden sana-arkisto koostuu laajasta pääkokoelmasta, kansatieteellisestä aineistosta sekä joukosta erilliskokoelmia.
Karjalan kielen sana-arkiston muodostaa runsaan 550 000 sanalipun murrekokoelma. Sanaliput on digitoitu. Alkuperäinen aineisto on siirretty helmikuussa 2016 Joensuuhun Itä-Suomen yliopiston yhteyteen.
Kotimaisten kielten keskus on ollut mukana keräämässä talteen Stadin slangin eli Helsingin perinteisen puhekielen aineistoa. Slangia on pyritty tallentamaan suhteellisen säännöllisesti viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana.
Useimmat murreäänitteet ovat 1800-luvulla syntyneiden ihmisten haastatteluja, joissa muistellaan vanhoja aikoja.
Näytteitä Suomen kielen nauhoitearkiston suomen sukukielten vahalieriökokoelmista.
Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkistoon on kerätty julkista puhetta: virallisia ja akateemisia tilaisuuksia, kulttuurihenkilöiden haastatteluja ja radio-ohjelmia.
Tietoja äänitteiden keruusta. Murrekeruuta on dokumentoitu eri tavoin ja äänitteitä on litteroitu tekstiksi ja toimitettu haun salliviin käyttöliittymiin.
Vuosina 1963–1976 Nauhoitearkiston äänitteistä laadittiin sisällysluetteloja ja asiakortistoa. 1960-luvulta lähtien nauhoitteita on myös litteroitu eli siirretty kirjainasuun.
Tietoja puhutun kielen aineistoja käsittelevästä kirjallisuudesta.
Vanhan kirjasuomen korpuksessa on Ruotsin vallan aikana (1543–1809) ilmestyneitä eri alojen teoksia ja käsikirjoituksia sekä yksittäisiä almanakka- ja asetustekstejä, saarnoja ja runotekstejä.
Kotimaisten kielten keskuksessa on monenlaisia 1800-luvun aineistoja. Osa on käytettävissä verkossa, osa on perinteisinä sanalippuina.
Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -korpuksessa on asemansa vakiinnuttaneiden suomalaisten kaunokirjailijoiden teoksia 1880-luvulta 1930-luvulle.
Nykysuomen tekstiaineistossa on presidenttien uudenvuodenpuheita vuosilta 1935–2007 sekä Euroopan unionin lakeja ja direktiivejä.
Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.
Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.
