Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Slangisana-aineisto

Kotimaisten kielten keskus on ollut mukana keräämässä talteen Stadin slangin eli Helsingin perinteisen puhekielen aineistoa. Kotuksessa on slangiaineistoja pääasiassa sanalippukokoelmina (307 800 lippua) mutta myös paperisina sanaluetteloina, teksteinä ja äänitteinä. Vanhimmat kokoelmat ovat 1900-luvun alusta.

Slangia on pyritty tallentamaan suhteellisen säännöllisesti viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen koululaisslangin keruu järjestettiin Helsingissä jo vuonna 1962. Tuorein koululaisslangin keruu on vuodelta 2014. Keruilla on ollut hyvin tärkeä merkitys aineiston kartuttamisessa.

Muuttuvaa ja uusiutuvaa slangia on pyritty jo pitkään tietoisesti tallentamaan niin tutkijoiden kuin sanakirjantekijöiden käyttöön. Kun keruiden kohteena on ollut slangin keskeisintä käyttäjäkuntaa, yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria, on saatu hyvä käsitys slangin kehittymisestä ja muuttumisesta. Uudet slangisanat ilmaantuvat ensin juuri nuorten kieleen.

Seuraava kokoelmien esittely (kohdat 1-4)  pohjautuu Heikki Paunosen selvitykseen vuodelta 2017.

Heikki Paunonen (s. 1946) oli Tampereen yliopiston suomen kielen professorina vuosina 1976–1998. Hän on tutkinut Helsingin puhekieltä ja slangia, ja hän on myös tallentanut eri-ikäisten stadilaisten slangia. Hän julkaisi vuonna 2000 yhdessä vaimonsa Marjatta Paunosen kanssa Stadin slangin suursanakirjan Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Paunonen on kirjoittanut myös Helsingin nimistöstä kaksiosaisen teoksen Stadin mestat: Ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen (2010). Heikki Paunonen luovutti Kotukselle vuonna 2000 laajan slangikokoelmansa, joka muodostaa Kotuksen slangikokoelmien ytimen.

1) Kotuksen vanhat slangisanakokoelmat

Paperisia aineistoja ovat mm. käsikirjoitus vuodelta 1909 (vuosi hieman epätarkka), SYK:n oppilaiden slangikokoelma vuosilta 1908–09, Ilmari Krohnin kokoelma Katukielen sanastoa (1921), Yrjö Wichmannin kokoelma Vanhasta Yhteiskoulusta (eli SYK:sta) 1928 ja Rolf Stegarsin kokoelma 1920–30-lukujen slangia.

Nämä aineistot ovat peräisin jo Sanakirjasäätiön (per. 1924, yhdistetty Kotukseen 1976) ajoilta.

Sanakirjasäätiössä oli myös slangilippukokoelma, jonka suurin yksittäinen aineisto oli Sanakirjasäätiön ja Suosikki-lehden yhteisen slangikilpailun tuloksena vuonna 1962 saatu noin 12 000 sanalipun kokoelma.

Slangisanat on kirjoitettu Sanakirjasäätiön käyttämille isoille lipuille.

Sanakirjasäätiön kokoelmissa oli myös ylioppilas Johan E. Nyyssösen laaja Helsingin slangin kokoelma vuosilta 1916–17. Sanat on koottu ”etupäässä Sörnäisten katupojilta”.

Nyyssösen kokoelmassa oli noin 800 sanaa. Nyyssösen kokoelmaa on kaikesta päätellen järjestelty eri tavoin eri aikoina. Ennen Kotuksen perustamista kokoelma oli 1970-luvulla erillään muista Sanakirjasäätiön murreaineistoista.  Se lienee jossain vaiheessa yhdistetty Sanakirjasäätiön stipendiaattikokoelmaan mutta poimittu sitten myöhemmin siitä erilleen. Nyyssösen lappuja oli kuitenkin jäänyt Kotuksen Suomen murteiden sana-arkiston murrelippujen joukkoon, sillä Matti Vilppula antoi Heikki Paunoselle 1980- ja 1990-luvuilla nähtäväksi sanakirjatyönsä yhteydessä havaitsemiaan Nyyssösen sanalippuja. On hyvin mahdollista, että J. E. Nyyssösen lippuja on yhä edelleen myös murrelippujen joukossa, mutta valtaosa lienee poimittu niistä erilleen. Myös Nyyssösen liput ovat Sanakirjasäätiön isokokoisia sanalappuja.

Nyyssösen sanalippujen lisäksi erilleen oli poimittu mm. V. Haukkapuron ja A. Koskimiehen Helsingin puhekielestä 1900-luvun taitteessa tekemiä sanalippuja.

Sanakirjasäätiön kokoelmiin kuului myös useita cum laude -harjoitustöitä, jotka oli tehty Helsingin slangista, pääosin 1960- ja varsinkin 1970-luvulla. Ne olivat jokainen erillään, omana kokoelmana.

Ennen kuin Sanakirjasäätiö muutti 1970-luvulla Castrenianumista vasta perustetun Kotuksen tiloihin, Heikki Paunonen liitti kopiot Sanakirjasäätiön slangilappukokoelmista omaan, vuosina 1975–2000 kokoamaansa aineistoon.

Kotuksen kokoelmiin on tullut myöhemminkin jonkin verran uuttakin aineistoa, ainakin Edvard ”Eddu” Janzonin sanakokoelma joskus 1990-luvulla. (Kopiot lipuista mahdollisesti myös Paunosen em. aineistossa)

2) Heikki Paunosen vuosina 1975–2000 kokoama slangilippuaineisto

Tähän kokoelmaan kuuluu hyvin monista lähteistä saatuja aineistoja.

Heikki Paunonen luovutti kokoelman Kotukseen elokuussa 2000, sen jälkeen kun Stadin slangin suursanakirja oli ilmestynyt kesäkuussa 2000. (Huom. Slangisanakirjan lähdetiedoissa on mainittu kaikki lähteet, seuraavassa on lueteltu vain pääosa.)

Tämä aineisto on koottu Nimiarkiston ja Muoto-opin arkiston käyttämille lipuille, jotka ovat pienempiä kuin Sanakirjasäätiön sanaliput. Kokoelma oli erilaisissa arkistolaatikoissa, mm. vanhoissa ja uudemmissa Sanakirjasäätiön poistamissa sanalippulaatikoissa sekä Keuhkovammaliiton kotelopajassa teetetyissä arkistolaatikoissa.  Kotus on siirtänyt liput uusiin lippaisiin, joita on noin 200.

Kokoelman runkona ovat eri slanginkeruukilpailujen yhteydessä saadut aineistot.

Heikki Paunonen on järjestänyt (pääosin yhdessä toisten kanssa) vuosina 1975–2000 Helsingissä seuraavat slanginkeruukilpailut:

1975 slanginkeruukilpailu Helsingin 2. normaalikoulussa; järjestäjinä Heikki Paunonen ja Merja Sorsakivi. Helsingin 2. normaalikoulussa on järjestetty useita slanginkeruukilpailuja entisten tyttönorssien Kotikielen Seuran yhteyteen perustaman Hesteon koululaiskielirahaston korkotuotoilla.

1976 suuri, kaikille helsinkiläisille osoitettu slangikilpailu. Kilpailun järjestivät Kotikielen Seura (seuran täyttäessä sata vuotta) ja Helsingin Sanomat. Heikki Paunonen oli siinä aloitteen tekijänä; keruukilpailun järjestäjinä olivat Heikki Paunonen, Outi Honkasalo ja Merja Sorsakivi sekä Terho Itkonen ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Simo-Pekka Nortamo.

Terho Itkonen ja Simo-Pekka Nortamo olivat luokkatovereita Helsingin Reaalilyseosta (Ressusta), ja Terho Itkosen aloitteesta Helsingin Sanomat saatiin hankkeeseen mukaan. Kilpailu julistettiin näyttävästi maaliskuussa 1976 Helsingin Sanomissa, ja sen aikana kaikki siitä kiinnostuneet saivat hakea sanalippuja Helsingin Sanomien konttoreista, joita siihen aikaan oli Helsingissä useita. Helsingin Sanomat sponsoroi myös kilpailun palkinnot, joista pääpalkinto oli ulkomaan matka. Kilpailun tuloksena kertyi kaikkiaan vähän yli 50 000 sanalippua noin 200 osanottajalta, joista vanhimmat olivat syntyneet 1890-luvulla ja nuorimmat 1970-luvulla. Tämä aineisto on koko Kotuksen slangikokoelman sekä Stadin slangin suursanakirjan ydinainesta.

1981 slanginkeruukilpailu Helsingin 2. normaalikoulussa; järjestäjinä Heikki Paunonen ja Kaisu Juusela.

1986 slanginkeruukilpailu Helsingin 2. normaalikoulussa, järjestäjänä Heikki Paunonen.

1988–1989 slanginkeruukilpailu Helsingin kaksoisyhteislyseossa (Hykkylässä), Alppilan yläasteella, Aleksis Kiven koulussa ja Helsingin 2. normaalikoulussa; Hykkylässä oli mukana kilpailua järjestämässä myös koulun silloinen äidinkielenopettaja Merja Sorsakivi.

1990 slanginkeruukilpailu Helsingin normaalilyseossa, järjestäjänä Heikki Paunonen.

1992 slanginkeruukilpailu Helsingin 2. normaalikoulussa, järjestäjänä Heikki Paunonen

1997 slanginkeruukilpailu Vallilan ammattioppilaitoksessa; järjestäjinä Heikki Paunonen ja oppilaitoksen suomen kielen lehtori Reijo Turunen. Samassa yhteydessä äidinkielenopettaja Susanna Hartikainen keräsi slangiaineistoa Kauneudenhoitoalan oppilaitoksesta.

2000 slanginkeruukilpailu Helsingin normaalilyseossa, järjestäjänä Heikki Paunonen.

Muutaman kerran Helsingin 2. normaalikoulussa pidetyn slangilappukilpailun ohella on ollut toinenkin kilpailusarja: slangiasuiset kirjoitelmat.

Kaikki kilpailuaineistot on periaatteessa leimattu. Niiden lähdetiedot käyvät yksiselitteisesti ilmi lapuista.

Sanalippukokoelmaan kuuluu myös paljon eri lähteistä eri tavoin poimittua ja kirjattua aineistoa. Se on hyvin heterogeeninen.

Paunonen on itse poiminut slangisanoja useista lähteistä, muun muassa kaikki Kotuksessa säilytettävät slangisanalistat (mm. Ilmarin Krohnin, Rolf Stegarsin ja muiden sanalistat). Lisäksi Heikki Paunonen sai käyttöönsä slangiaineistoja useilta (vanhemmilta) helsinkiläisiltä, muun muassa Kullervo Linnalta, Toivo Kaiposelta, Kaarlo Stenvallilta ja Helge ”Hemppa” Vaseniukselta. Hyvin paljon aineistoa on myös Pirkko Periviidalta. Nämä kokoelmat olivat laajoja, esimerkiksi Kullervo Linnalla ja Toivo Kaiposella oli noin 3 500 slangisanaa, pääosin vuosilta 1910–30.

Paunonen on myös käynyt systemaattisesti läpi suuren määrän painettuja lähteitä, muun muassa kaikki pilalehti Kurikan numerot. Kurikkaan sisältyy hyvin merkittävä sanaluettelo: Eerikki Meriluodon Sakilainen sanakirja (1914), mutta myös pikkujutuissa on runsaasti varsinkin sakilaisiin liittyvää slangiaineistoa. Painetuista lähteistä merkittävimpiä on Eero Salolan Ilman fritsaria -teos ja siihen liittyvä slangisanalista. Samoin Tauno Humalojan slangiasuisiin nuoruusmuistelmiin sisältyy laaja sanaluettelo. Hyvin merkittävä lähde on ollut myös Kaarlo Stenvallin laaja Helsinki-aiheinen käsikirjoitus, joka ilmestyi vuonna 2012 nimellä Stenvallit Stadissa.

Paunonen on poiminut sanatiedot myös useista pienemmistä Helsingin slangin sanakirjoista tai vihkosista, muun muassa Juhani Mäkelän, Raimo Harkon ja Kivi Kallion kirjoista. Internetistä Paunonen on sanastanut Seppo Palanderin sanalistan sekä osin Erkki J. Kauhasen Slangi.net-sivustoilla olevat sanaluettelot.

Paunonen on sanastanut myös Helsingin slangia käsittelevät pro gradu ‑tutkielmat, muun muassa Pentti Liutun ja Matti Leiwon gradut.

Hän on niin ikään sanastanut kaikkiin slangikilpailuihin tulleen aineiston: hän on poiminut lipuilla olevista lause-esimerkeistä sellaisia sanoja, joita vastaajat eivät ole maininneet.

Paunosen käsialan tunnistaa helposti, mutta lähdeviitteet sanalipuilla ovat usein niukkoja. Paunonen on saattanut käyttää viitteenä vain kulloinkin kyseessä olleen henkilön nimikirjaimia, esimerkiksi K.L. = Kullervo Linna, K.S. = Kaarlo Stenvall, E.S = Eero Salola jne. Pirkko Periviitaan on viitattu lyhenteellä Pike. On mahdollista, että Kaarlo Stenvalliin in viitattu myös viitteellä Kalle tai Kalle S. Paunosen oma muistiinpano on merkitty lyhenteellä omp. = oma muistiinpano.

Lisäksi kokoelmassa on runsaasti kaunokirjallisuudesta poimittuja, mm. Anja Kaurasen, Pirkko Saision, Lassi Sinkkosen ja Alpo Ruuthin teoksiin sisältyviä slangisanoja.

Sanaliput on kirjoitettu koneella. Ne ovat tamperelaisten suomen kielen opiskelijoiden tekemiä (eivät tosin heidän opintoihinsa liittyvinä töinä). Käytännössä kyseiset kirjat on ensin kopioitu ja sen jälkeen Paunonen on alleviivannut tekstistä kopioitavan sanan. Opiskelijat ovat sitten poimineet nämä sanat konteksteineen lipuille.

Heikki Paunonen luovutti vuonna 2000 Kotukseen Helsingin paikannimistöön ja kaupunkihistoriaan liittyvää, lipuille kirjoitettua aineistoa toistakymmentä arkistolaatikollista, sen jälkeen kun hänen Stadin mestat -teoksensa oli ilmestynyt.

Koululaiskeruu: slangisanoja (2014)

Stadin Slangi ry järjesti helsinkiläiskoululaisille slangisanojen keruukilpailun verkossa 7.1.–7.2.2014. Kotimaisten kielten keskus keräsi ja arkistoi kilpailuvastaukset.

Keruukilpailu onnistui hyvin. Vastaajia oli kaikkiaan 232. Talteen saatiin runsas kirjo nykyistä helsinkiläisten nuorten slangisanastoa.

3) Slanginauhoitteet

Nauhoitteista merkittävimpiä ovat M. A. Nummisen 1960-luvulla tekemät nauhoitteet, joilla 1900-luvun taitteessa syntyneet vanhat stadilaiset muistelevat nuoruuttaan. Nauhoitteista on poimittu aineistoa lipuille.

Liisa Paavola poimi 1990-luvulla nahoista aineistoa lipuille. Liput on kirjoitettu lyijykynällä ja hyvin pienellä ja sirolla käsialalla. Suuri osa lipuista on kirjoitettu hyvin täyteen. Käytännössä lähes kaikki nauhoilta peräisin oleva aineisto on hänen poimimaansa.

4) Slanginimiaineisto

Heikki Paunonen luovutti vuonna 2000 Kotukseen Helsingin paikannimistöön ja kaupunkihistoriaan liittyvää, lipuille kirjoitettua aineistoa toistakymmentä arkistolaatikollista, sen jälkeen kun hänen Stadin mestat -teoksensa oli ilmestynyt.

Koululaiskeruu: slangiasuiset paikannimet (2003)

Stadin Slangi ry:n kulttuurijengi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Helsingin Sanomat järjestivät slangiasuisten paikannimien keruukilpailun Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kouluissa 18.8.–3.11.2003. Kilpailun tavoitteena oli saada talteen mahdollisimman paljon tämän päivän pääkaupunkiseudun paikannimistöä.

Kilpailuun voitiin osallistua vain verkoitse Kotuksen kotisivulla.

Talteen saatiin kaikkiaan noin 14 500 nimitietoa. Eri nimien määrä on noin 4 100. Eri nimien määrä on luonnollisesti nimitietojen määrää huomattavasti pienempi, sillä monet nimet toistuvat lukuisissa nimikokoelmissa.

Aineisto on järjestetty sekä slanginimittäin että kouluittain. Nimen lisäksi ilmoitetaan muut oppilaiden antamat tiedot: paikan virallinen nimi, paikan sijainti, esimerkkilause ja paikkaan ja nimeen liittyvää muuta tietoa, esimerkiksi tietoa nimen alkuperästä ja sen käytöstä. Eri nimiä on noin 4 100. Aineisto esitetään Kotuksen verkkosivuilla alkuperäisessä asussaan. Kirjoitusvirheitäkään ei ole korjattu.

5) Muita isohkoja kokoelmia

lääketieteen slangia (16 000 sl)

puhelin- ja lennätinsanastoa (4 000 sl)

rautatieläissanastoa (15 000 sl)

sotilasslangia (24 000 sl)

rakennusslangia (800 sl)

 urheilukieltä (500 sl)

merimiesslangia Turusta (3 000 sl)

Porvoon slangia (4 000 sl)

Lappeenrannan koululaisslangia (3 000 sl)

Kuopion koululaisslangia (2 000 sl)

lintuharrastajien slangia (pikku moniste)

Sanaseppo-kilpailun vastaukset (10 000 sanaa)

Lisäksi on useita pienempiä kokoelmia.


Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely 2017 / Kundundersökning 2017

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången