Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Karjalan kielen sana-arkisto

Karjalan kielen sana-arkiston muodostaa runsaan 500 000 arkistolipun eli sanalipun murrekokoelma. Vanhimmat sanaliput ovat peräisin 1800-luvun lopulta ja tuoreimmat 1970-luvulta. Aineistosta on laadittu Karjalan kielen sanakirja. Alkuperäinen aineisto on siirretty helmikuussa 2016 Joensuuhun Itä-Suomen yliopiston yhteyteen.

Sanaliput on digitoitu kuvatiedostoiksi, ja ne ovat verkossa vapaasti ladattavissa. Aineistoa ei voi selata suoraan verkossa, vaan käyttäjän on ladattava zip-paketit ensin omalle koneelleen.

Sanalipuista osa (aakkosväli a–f) on myös linkitetty Karjalan kielen verkkosanakirjaan.

Sanalipuista

Pääosa sana-arkiston aineksesta on yhtenä aakkostuksena (ks. Pääkokoelman sanaliput). Tämän lisäksi arkistossa on pienempiä kokoelmia:

Pertti ja Helmi Virtarannan keräämät vienankarjalan noin 40 000 sanalippua täydennettynä sanakirjan alkuosien esimerkeistä poimituista aiemmin sanastamattomista sanoista (ks. Lisäkokoelman sanaliput)

Juho Kujolan tverinkarjalan ja Tihvinän ja Valdain karjalaismurteiden yhteensä runsaat 10 000 sanatietoa sisältävät sanaliput (ks. Saarekekarjalan erilliskokoelmat)

Pertti ja Helmi Virtarannan tverinkarjalan noin 5 500 sanalippua (ks. Saarekekarjalan erilliskokoelmat)

J. Juhani Kortesalmen vienankarjalan vajaat 500 sanalippua poronhoidon alalta (ks. Vienankarjalan porosanasto).

Erilliset pienet pitäjänsanastot ovat jääneet pääosin sanakirjan toimitustyön ulkopuolelle.

Sanaliput sisältävät vaihtelevasti tietoa hakusanan käytöstä (merkityksen selityksiä, kielioppitietoa, esimerkkilauseita). Valtaosa sanalipuista on kirjoitettu käsin. Aineisto on hakusanoitettu vienalaismurteiden mukaisesti, ja kunkin hakusanan sanaliput on järjestetty pitäjittäin pohjoisesta etelään.

Osa digitoiduista sanalipuista on liitetty Karjalan kielen verkkosanakirjan sanakirja-artikkelien yhteyteen (aakkosväli a–f). Työtä jatketaan resurssien mukaan.

Tavoitteena on myös jalostaa aineistoa niin, että siihen voitaisiin kohdistaa hakuja.

Aineiston keräämisestä

Aineistosta lähes puolet on yhden miehen, lehtori E. V. Ahtian elämäntyön tulosta. Vuosina 1898–1936 hän keräsi kolme ainutlaatuista suursanastoa, ensin Suojärven eteläkarjalaismurteisen sanaston, 57 000 sanalippua, sitten kaikkien aikojen suurimman pitäjänsanaston kieleltään pohjoisaunukselaisesta Säämäjärven pitäjästä, kaikkiaan 163 000 sanalippua, ja viimeksi eteläaunukselaisen Nekkulan-Riipuškalan sanaston, 35 500 sanalippua.

Sana-arkiston vanhimmat murreainekset perustuvat Arvid Genetzin 1800-luvun loppupuolen muistiinpanoihin. Arkistoon ne on poimittu hänen teoksistaan Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä (1880) ja Tutkimus Aunuksen kielestä (1884).

1890-luvulta ovat K. F. Karjalaisen kokoelmat Uhtualta, Rukajärveltä ja Tverin Karjalasta. Erityisen arvokkaita ovat Juho Kujolan 1910-luvulla Sisä-Venäjän karjalaisilta keräämät Tverin, Tihvinän ja Valdain kokoelmat sekä Kujolan ja Martta Pelkosen kotipitäjästään Salmista keräämä aunukselaismurteinen aineisto.

Rajan sulkeuduttua ensimmäisen maailmansodan jälkeen murreainesta keräsivät useat tutkijat Suomen Raja-Karjalan karjalaisilta ja Suomeen siirtyneiltä Itä-Karjalan pakolaisilta, esimerkiksi Eino Leskinen Impilahden, Tulemajärven ja Jyskyjärven murretta, R. E. Nirvi Suistamon murretta ja Aimo Turunen Ilomantsin murretta. Jonkin verran Karjalan kielen sanakirjaan on otettu Suomen kansan vanhat runot -teoksen Vienan, Aunuksen ja Raja-Karjalan runojen sanastoa.

Toisen maailmansodan jälkeen karjalan sanakokoelmia on täydennetty Pertti ja Helmi Virtarannan keruisiin perustuvalla, lähinnä vienalaismurteisella aineksella, jonka he ovat tallentaneet pääosin Ruotsiin siirtyneiltä pakolaisilta. Uudempaa ainesta heiltä on saatu myös varsinkin 1970-luvulla tehtyjen matkojen tverinkarjalan muistiinpanoista.