Ulla-Maija Forsberg. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.
Ulla-Maija Forsberg on toiminut Kotimaisten kielten keskuksen johtajana. Forsberg on toiminut myös Suomen sanojen alkuperä -sanakirjan päätoimittajana.
- Ulla-Maija Forsberg Kotuksen henkilökuntasivuilla
31.1.2017 13.16
Stadin slangi 1910-luvulla
Klesa, jengi ja dzelli: lainoja eri kielistä.
Stadin slangilla on ikää vain hitusen enemmän kuin itsenäisellä Suomella; 1910-luvulla se oli vielä nuori, vaikkakin jo kehittynyt kielimuoto. Slangi syntyi vuosisadan vaihteessa 1890-luvulta alkaen Kallion ja Punavuoren kortteleiden suomen- ja ruotsinkielisissä poikaporukoissa, samaan aikaan kun Helsingin kasvu otti teollistumisen myötä aimo spurtin.
Buli fiutsika
Pääraaka-aine slangissa oli ruotsi, ennen kaikkea ruotsin puhekieli ja slangi sekä Helsingin ympäristössä puhutut kansanmurteet. Tunnetuimpia näistä murresanoista lienee buli ’iso’, jonka lähteenä on samanasuinen ruotsin sana. Sen kirjakielinen asu on bulen ’paisunut’. buli on kirjattu slangista jo vuosisadan ensi kymmeneltä, mutta 1910-luvulla sen äänneasu alkoi varioida: bulin rinnalle tuli bulsa, sen rinnalle bölsä (mallina oli bunde ~ bönde ’maalainen’, jossa jälkimmäinen tulee ruotsin bonde-sanan monikkomuodosta bönder ’talonpojat’) ja lopulta bönsä. Niin jo 1910-luvulla leikiteltiin ’iso’ sanan vertailumuodoilla buli - bönsempi - bönsin.
Ruotsin kielessä leikiteltiin myös “viikunakielellä”, joka toimi kontinkielen tapaan niin, että sanaan liitettiin fikon ’viikuna’ ja alkutavut vaihdettiin. Näin slangiin ilmestyi 1910-luvulla autoa tarkoittava fiude, fiutsi, fiutsika; sen alkumuoto oli ruotsin *fiudo-akon (tjs.) yhdistelmästä *auto-fikon ennen kuin auton nimeksi ruotsissa vakiintui automobil-sanan lopputavu bil. Saman ikäinen on slangissa myös bilika. Autsi ja autsika olivat käytössä jo ensikymmenellä. Monet slangin fi-alkuisista sanoista heijastelevat viikunakieltä: fibbori ’ahven’ (ru. abborre), fibeli ’omena’ (ru. äppel), fimppi (ru. fimp, stump ’tupakannatsa’). Sitä on sovellettu jopa ihan suomalaisiinkin sanoihin: figee ’makee, hieno’, figle (skegle, kekäle) ’puukko’.
Näkymä Vuorimiehenkadulta 1910-luvulta. Kuva: Museovirasto.
Dasa bamlaa
Varsinkin slangin alkuaikoina myös venäjästä lainattiin paljon sanastoa. Monet niistä palautuvat vuosisadan vaihteeseen, joukossa tunnetuimmat lafka, safka ja mesta. 1910-luvun tulokkaita oli mm. verbi bamlata. Sitä on pidetty yleisesti ruotsalaisperäisenä (babbla ’jaaritella’), mutta sana palautunee venäjän kielen rukoukseen Gospodi pomíluj ’Herra armahda’; suomen murteistakin löytyy pomiloida ’lukea rukouksia (vars. venäjäksi); saarnata; paasata’, ja samasta lähteestä ovat peräisin myös hospottaa ja (kontaminaationa) posmittaa ’puhua venäjää’. Kansankieli auttaa myös slangin 1910-luvun tulokkaan klesa (glesa, flesa) ’sairas’ jäljittämisessä: samoin kuin murteiden verbi läsiä ’maata sairaana’ sekin pohjautuu venäjän verbiin ležát’ ’maata, loikoa’.
Heikki Paunosen tuhdista slangin venäläislainoja esittelevästä kirjasta Sloboa Stadissa (Docendo 2016) nostaisin esiin kaksi 1910-luvun sanaa: daiju ’naama, turpa’ ja dasa ’ilotyttö’. Kuten klesa, nekin edustavat sitä venäläislainoille tyypillistä ilmiötä, että sana lainattaessa vaihtaa sujuvasti sanaluokkaa ja (kuten bamlaamisessa) merkityskin syntyy sanan liepeillä. Molempien taustalla on verbi dat’ ’antaa‘, ensimmäinen on sen muodosta dajú ’annan, vedän (turpaan)’, josta daiju ’turpa’ ja jälkimmäinen yksikön 2. persoonan muodosta daš ’annat (nimittäin seksiä)’.
Naisliiton kokous 1910-luvulla. Kuva: Museovirasto.
Grode beibi
Saksastakin on sanastoa lainattu: yleisimmin lienee käytössä (vuosisadan vaihteen stiflojen eli saappaiden ohella) rotevaa ja vahvaa tarkoittava 1910-luvun sana grode, groussi, jonka taustalla on saksan sana groß ’iso’. Sana on varioinut runsaasti (groušši, grousi, krous(s)i, skroussi; krode, sgrode, skrode), mikä on slangisanoille erityisen tyypillistä. Ilman näitä välivaiheita esim. skroden jäljittäminen saksaan voisi olla vaikeaa. 1910-luvulta on peräisin myös besorkaaminen (besorgen ’huolehtia jstak’), joka tarkoittaa varastamista, joutilaana olevan tavaran haltuun ottamista tai muuta hankintaa, joka ei välttämättä kestä päivänvaloa.
Englanti tuli slangin raaka-aineeksi varsinaisesti vasta myöhemmillä vuosikymmenillä, mutta jo 1910-luvulta on merkitty muistiin beibi ’pikkulapsi, vauva; tyttö, tyttöystävä’. Tosin ruotsissakin baby esiintyy englannin kielestä lainattuna jo vuonna 1901, mutta siellä äänneasu on beebi (tavallisimmin bebis, mon. bebisar). Sen sijaan jengi, sekin 1910-luvulta, on tullut slangiin ruotsin merimiesslangin (gäng ’(1889) työporukka; (1913) seurue, jengi’) kautta englannista (gang ’porukka’).
Pienen ryhmän slangisanoja muodostavat italialaisperäiset sanat. Niitä tuli kieleen varsinkin elokuvien myötä myöhemmillä vuosikymmenillä, mutta 1910-luvulta ja elävästä elämästä on peräisin jäätelön nimitys dzelli. Italialaiset olivat vuosisata sitten venäläisten (haroosi maroosi! ’hyvää jäätelöä!’) ohella tunnettuja jäätelön valmistajia ja myyjiä. Italialainen jäätelö, gelato, on edelleen maailmankuulua.
Vapaata tanssia merellisessä miljöössä 1910-luvulla. Kuva: Museovirasto.
Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Tapaamisiin 1920-luvulla!
Kirjoitus kuuluu Sanoin saavutettu -kokonaisuuteen, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivuille.
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro
Hauska yhteensattuma lienee, että sanskritin sana klesha (kleesha) tarkoittaa mm. pain , affliction , distress , pain from disease [...]. Harvard-Kioto -translitteraatio on kleza.