Ajatusviiva otsikossa – kuinka läheisessä suhteessa osien pitäisi olla?

Otsikkoni tapaiset ajatusviivaotsikot ovat yleisiä. Kirjoittaja saa helposti erotettua ylä- ja alaotsikon tuottamatta lukijalle kuitenkaan infoähkyä – kokonaisuus jaksotellaan helposti hahmotettaviksi osiksi:

ALMA valloittaa Riossa asti – suomalaislupauksen biisi soi olympialaisissa (Yle)

Tyyli on tuttu elokuvien nimistä ja opinnäytetöistä:

Nightmare 2 – Painajainen jatkuu

Sitten haastateltava avaa oven – lukijan paikka Helsingin Sanomien henkilöjutuissa

Mukaan saa luontevasti sekä kevyen että painavan otsikon. Lisäksi pelkkään otsikkoon saadaan mukaan paljon tietoa.

Tyyli on parhaimmillaan tehokas, mutta teho tulee syödyksi, jos vaikkapa uutissivuston lähes joka otsikko on tätä tyyppiä. Liikaa toistettuna tehokas on vain kyllästyttävä.

Lukijan silmä odottaa tasapainoa otsikon osien välillä: sitä, että mainitut asiat liittyvät selvästi toisiinsa ja että toinen osa tarkentaa toista.  

Jos ajatusviivoin yhdistetyn otsikon osien suhde ei kuitenkaan avaudu lukijalle heti, lukijan täytyy ponnistella ymmärtääkseen yhteydet. Tällöin kokonaisuus ei ole onnistunut – siis onnistunut informatiivisen otsikon kannalta. Jotkut lukijat varmaankin avaavat jutun uteliaisuuttaan, joten klikkauksia kalastelevan journalismin kannalta otsikko saattaa olla hyvä. Osa lukijoista kuitenkin ärtyy pahasti ja jättää jutun lukematta.

Kuinka läheisessä suhteessa ajatusviivalla erotettujen otsikon osien sitten kannattaisi olla? Tarkastellaanpa muutamaa otsikkoa, joissa ajatusviiva erottaa osia hämmentävällä tavalla:

1. 85 337 nimeä – Puhkeaako nyt 1980–1995 syntyneiden kapina? (Uusi Suomi)

Esimerkkiotsikon alkuosa on liian lyhyt, vaillinainen. Jotta otsikosta tajuaisi yhtään mitään, juttu pitää klikata auki.

Yleensä vältän tämän kaltaisten klikkiotsikoiden avaamista, mutta tätä blogitekstiä varten avasin jutun. Kyseessä on ”senioriliikkeen kansalaisaloite työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi”. Aloitteeseen on kertynyt 85 337 allekirjoitusta. Y-sukupolven arvioidaan kapinoivan, koska ”toteutuessaan aloite varmistaisi sen, että eläkevarat olisi syöty siinä vaiheessa kun Y-sukupolvi vihdoin pääsisi eläkkeelle”.

Muuten, kaltaisteni klikkiotsikoiden välttelijöiden iloksi Facebookissa toimii suosittu Klikinsäästäjä-yhteisö, jolla on kannatettava päämäärä: ”Älä tuhlaa aikaasi huonoon journalismiin. Klikinsäästäjä paljastaa, mitä uutisotsikossa ajetaan takaa. Klikkaamme, jotta sinun ei tarvitsisi.”

2. Sipilä yllätti taas – SAK: Tästä tulee hirvittävä soppa, professori: Sekavaa (Yle)

Tässä otsikossa taas on mukana liian paljon tavaraa. Tulihan nyt varmasti kaikki sanottua jo otsikossa? Ei sekä ajatusviivaa että kaksoispistettä otsikkoon, kiitos. Sekametelisoppahan siitä syntyy.

3. Tappavimpaan aivoverenvuotoon sairastuvien määrä laskenut Suomessa nopeasti – syynä tupakka (Aamulehti)

Otsikko suorastaan johtaa harhaan, koska siitä voisi päätellä myös, että tupakointi vähentää aivoverenvuotoon sairastuvien määrää. Määrän vähenemisen syy on kuitenkin tupakoinnin väheneminen.

4. Bussin kuljettajalla alkoi ruokatunti – Matkustajat ulos kesken matkan Ylöjärvellä (Aamulehti)

Aiemmin mainittu Facebookin Klikinsäästäjä paljastaa: 1) Kesken matkan = linjan uudella päätepysäkillä. 2) Matkustajia kolme, joista yksi jutun kirjoittanut toimittaja. 3) Ruokatunti ei liity asiaan mitenkään.

Ajatusviivan käyttö saa lukijan kuitenkin olettamaan, että ulos häätäminen johtuu ruokatunnista.

Toisinaan kuulee, että äidinkielen opettajat kehottavat oppilaitaan välttämään otsikoiden ajatusviivoja, jottei tulisi kömmähdyksiä. Ehdottomia kieltoja kannattaa kuitenkin välttää. Taitavan kirjoittajan käsissä ajatusviivaotsikot ovat vaikuttavia ja houkuttelevat lukemaan. Informatiivinen perusotsikko on muun muassa tämä Turun Sanomien esimerkki:

Rauli oli kesämyrskyksi harvinaisen voimakas – moni vielä ilman sähköä

Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele