Leena Nissilä. Kuva: May Wikström, Kotus.
Leena Nissilä on Kotimaisten kielten keskuksen johtaja. Hän on työskennellyt aiemmin opettajana ja tutkijana sekä asiantuntija- ja johtamistehtävissä Opetushallituksessa ja Helsingin yliopiston kielikeskuksessa. Häntä kiinnostavat muun muassa moni- ja rinnakkaiskielisyys, kielipolitiikka, kielikoulutus ja kielelliset oikeudet. Väitöskirjassaan hän tutki virolaisten suomen kielen verbien ja verbirektioiden oppimista.
27.9.2023 14.53
Kieli ei saa olla syrjinnän väline
Suomalaisten on aika päästää irti kielihäpeästä.
Usein kuulee sanottavan, että vieraskielisen on vaikea päästä käyttämään suomen taitoaan, kun keskustelukumppanit vaihtavat kielen nopeasti englantiin. Äidinkieliset uskovat tekevänsä palveluksen vaihtamalla kieltä, vaikka itse asiassa oppija on jälleen menettänyt yhden mahdollisuuden käyttää kieltä autenttisessa tilanteessa.
Jokainen tällainen tilanne tuo oppijalle tunteen, että kieltä täytyy puhua hyvin, jos sitä haluaa käyttää. Siten kynnys uuden kielen rohkeaan käyttöön kasvaa entisestään. Samalla tulemme siirtäneeksi eteenpäin omaa kielihäpeäämme.
On mielenkiintoista, miksi äidinkielisten on niin vaikea näissä tilanteissa asettua oppijan asemaan. Onhan hyvin moni ollut samassa tilanteessa itsekin ja kaivannut mahdollisuuksia uuden kielen harjoitteluun.
Rohkeita kielenkäyttäjiä! Panda-karhu ja lapsia Rintinpolun koulun pihalla Kontulassa Helsingissä vuonna 1996. Kuva: Pentti Huttunen. Helsingin kaupunginmuseo.
Kieliä voi puhua eri tavalla
Kielihäpeämme juontaa juurensa erityisesti englannin kielen kontekstista. Sen sijaan että tunnemme myötähäpeää jonkun kielitaidosta, meidän olisi hyvä tuntea ylpeyttä rohkeudesta, jolla kehittyvää kielitaitoa käytetään.
Olen harmitellut, että niin moni englanninkielinen ei ole koskaan tullut opiskelleeksi muita kieliä. Yksikielisenä ja erityisesti ison maailmankielen puhujana on helppo asettua arvioimaan muiden vierasperäistä aksenttia.
Omat kielenopiskelukokemukset ja kielitaidon eteen tehty työ antavat perspektiiviä sille, että kaikkia kieliä voidaan puhua hyvin monella eri tavalla. Myös syntyperäisten puhujien kielenkäyttö vaihtelee tilanteittain, henkilöittäin ja esimerkiksi murrealueittain.
Kuviteltua äidinkielen tasoista kielitaitoa ei ole olemassa, koska jokaisen äidinkielisenkin kielitaito ja esimerkiksi sana- ja ilmaisuvaranto vaihtelevat suuresti. Uuden kielen oppimisen tavoitteena ei siis tule olla kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen taito vaan kyky kommunikoida ja saavuttaa sellaisia kielitaitoja, joilla selviytyy eri tilanteissa ja yhteisöissä.
Ester Ståhlberg opettaa englantia perinteisellä menetelmällä Helsingissä vuonna 1939. Kuva: Thérèse Bonney. Museovirasto.
Useiden kielten taito on voimavara
Jokainen kieli avaa uudenlaisen ikkunan kyseisen kielen puhujiin ja kulttuuriyhteisöön. Myös Suomessa puhuttavien äidinkielten määrä on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä. Tällä hetkellä eri äidinkieliä on maassamme jo yli 160, kun niitä oli vuonna 1990 sata vähemmän.
Samalla myös työyhteisöt ovat monikielistyneet. Eri kielet ovat entistä enemmän esillä yhteiskunnassa ja suomalaisten arjessa.
Nykyään monen kielitaito koostuukin äidinkielen lisäksi yhden tai useamman muun kielen taidosta. Kielitaidosta puhuttaessa käytetään yhä useammin termiä kielivaranto. Kielivaranto on se kielten joukko, joka yhteisöllä on käytettävänään.
Kielenoppimistilanteita on loputtomasti. Silakkamarkkinat Kauppatorilla 1970-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Kielitaito on tärkeä työelämätaito
Kielitaito on sekä osa yleissivistystä että tärkeä työelämätaito. Maahanmuuton ja globalisaation myötä monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. Työelämän kielitaitotarpeet ovat muutenkin muuttuneet, sillä kielitaitoa tarvitaan eri aloilla ja monissa työtehtävissä yhä enemmän. Kielitaidosta on tullut jopa yksi tärkeimmistä työelämätaidoista.
Saman aikaan kielten oppiminen on entisestäänkin kaikkiallistunut. Kieliä ei opita vain koulussa opiskelemalla, vaan kielitaito karttuu myös työssä ja vapaa-ajalla kontaktien, eri medioiden ja kirjallisuuden kautta.
Viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen liittyvät kysymykset. Ymmärrämme aiempaa paremmin, että kielellä on merkittävä rooli kaikessa oppimisessa. Kouluista ja oppilaitoksista on pyritty tekemään kielitietoisempia. Koko yhteiskunnan olisi tarpeen olla entistä kielitietoisempi.
Monikieliset tuotteet ostoskorissa. Kuva: Teresa Damski, Kotus.
Anna toiselle mahdollisuus oppia kieltäsi
Oppiminen perustuu kielen käyttöön vuorovaikutuksessa. Jotta kielellä voi viestiä ja jotta kieltä voi harjoitella, tarvitaan mahdollisuuksia monenlaisiin kielenkäyttötilanteisiin. Oppimiseen tarvitaan kielen käyttömahdollisuuksia ja asioiden toistamista. Lisäksi tarvitaan ilmapiiriä, jossa jokainen voi harjoitella ja kokeilla kielitaitoaan turvallisesti.
Kielivarannon kehittymisen kannalta on siis tärkeää pystyä käyttämään kaikkia kieliä, niitäkin kieliä, joita ei osaa vielä kovin hyvin. Muistammeko rohkaista aktiiviseen kieliharjoitteluun ja antaa oppijalle mahdollisuuden käyttää kielitaitoaan?
Aidosti kielitietoisessa yhteiskunnassa vallitsee ilmapiiri, jossa jokainen voi saada monipuolisia kielenoppimiskokemuksia. Aidosti kielitietoisessa yhteiskunnassa jokainen uskaltaa käyttää kaikkea kielitaitoaan rohkeasti.
Sydämellinen ilmapiiri mahdollistaa kielenoppimisen. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Ei hierarkioita eikä häpeää
Kielten käyttöön liittyy usein tavalla tai toisella monenlaista vallankäyttöä. Yhteiskunnassa käytettävien kielten asemaa määritellään jo lainsäädännössä. Kaikilla kielillä ei ole samaa statusta, ja joidenkin kielten käyttöala on suppeampi kuin toisten.
Onkin tärkeää tehdä näkyväksi kaikkia kieliä voimavarana, jotta kieli ei päädy syrjinnän välineeksi. Kielitaidon arvostusta on syytä lisätä, koska kielitaito on osa sivistystä ja monille myös osa ammattitaitoa. Kielihäpeästä irti päästämistä tarvitaan, jotta jokainen löytäisi intoa elämänmittaiseen kielitaidon kehittämiseen. Se tarkoittaa sisäisen motivaation synnyttämistä silloinkin, kun kielenoppijan aiemmat kokemukset eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia.
Yksilöiden tasolla kyse on kyse ennen kaikkea siitä, että jokainen voi tulla ymmärretyksi itselleen merkityksellisissä viestintätilanteissa eikä kielitaito rajoita pääsyä osaksi erilaisia yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Kenenkään ei pidä enää joutua kokemaan eri kielten välisiä hierarkiaeroja eikä minkäänlaista kielihäpeää.
Olemme tällä viikolla viettäneet Euroopan kielten päivää. On paikallaan juhlia kieliämme ja kielivarantoamme koko viikko ja useamminkin. Hyvää Euroopan kielten viikkoa! Hyviä kielikokemuksia jokaiselle päivälle!
LEENA NISSILÄ, kirjoittaja on Kotimaisten kielten keskuksen johtaja.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja