10.2.2014 14.55
Älä turhaan lausu nimeä
Suomalaiset puhuttelevat toisiaan kovin toisin kuin esimerkiksi amerikkalaiset ja englantilaiset.
Käännöstyössäni pyrin tuomaan
kirjan henkilöt lähelle suomalaista lukijaa ja karttamaan kaikkea, mikä tekee
heistä vieraan tuntuisia. Nimen käyttö puhuttelussa on yksi näitä
vieraannuttavia tekijöitä, mutta nimien pois jättäminen ei aina onnistu.
Kirjaan tähän muutamia esimerkkejä minulla työn alla olevasta Jayne Anne Phillipsin kirjasta Quiet Dell, jonka suomenkieliseksi
nimeksi tulee Murhenäytelmä.
Ensin pari tapausta, joista
puhuttelu joutaa vallan mainiosti pois.
“Is he a homosexual, Emily?” – ”Onko hän homoseksuaali?”
She put down the phone. – Emily laski kuulokkeen. “Don’t look that way, William.” – ”Pois tuo ilme.”
Huomion kiinnittämiseksi suomessakin käytetään puhuteltavan nimeä:
“Emily”, Eric said, “come to the door of the barn.” – ”Emily”, Eric sanoi, "tule ladon ovelle.”
Tässä esimerkissä tilanne tuntuu vaativan repliikkiin jonkin alukkeen. Se voisi ehkä olla muutakin kuin nimi.
Emily followed Eric. – Emily seurasi Ericiä.
“Eric, who is that man, standing by the field?” – ”Eric/Sano/Hei, kuka on tuo mies, joka seisoo tuolla pellon reunassa?”
Esiteltäessä englanninpuhuja
toistaa aina esiteltävän henkilön nimen – joka on näin helpompi painaa mieleen.
Suomessa niin ei ole tapana tehdä, mikä on kyllä harmi, koska nimet unohtuvat
helposti.
“This is Mason Phillips, my nephew.” – ”Tämä on Mason Phillips, sisarenpoikani.”
“Good to meet you, Mason.” – ”Hauska tutustua.”
Sukunimien ja tittelien kanssa ollaankin sitten pulassa. Suomessa ei oikeastaan koskaan puhutella sanomalla herra/rouva/neiti Se-ja-se tai tohtori X.
Seuraavasta esimerkistä puhuttelut joutavat pois:
“Good-bye, Miss Thornhill.” – ”Näkemiin.”
“Good-bye, Mrs. Abernathy, and thank you.” – ”Näkemiin, ja kiitos teille.”
Tämä on jo hankalampi:
“Mr. Aukes, how good of you to come.” – ”Herra Aukes, miten ystävällistä että tulitte.”
Yksi mahdollinen kiertotie olisi kuvaava välilause, tähän tapaan:
Hän kääntyi Aukesin puoleen. ”Kovin ystävällistä että tulitte.”
Joskus puhuttelun voi vaihtaa kolmanteen persoonaan, jos ei olla aivan nykyajassa (tämä kirja sijoittuu 1930-luvulle).
“Miss, did you want to purchase that?” – ”Oliko neidillä tarkoitus ostaa se?”
Mutta entä tämä? Miten muuten kuin nimellä ja tittelillä lehtinainen voisi puhutella poliisipällikköä?
Emily began. “Chief Duckworth, I’m Emily Thornhill, from the Chicago Tribune.” – Emily aloitti: ”Poliisipäällikkö Duckworth, minä olen Emily Thornhill Chicago Tribunesta.”
Ehkäpä saisimme lauseesta edes hiukan luontevamman lisäämällä sanan päivää:
”Poliisipäällikkö Duckworth, päivää, minä olen Emily Thornhill Chicago Tribunesta.”
Amerikkalainen tai britti voi myös tervehtiä pelkällä nimellä:
“Miss Thornhill.” He poured her a cup.
“Sheriff Grimm.”
Suomeksi se ei käy. Menenkö liian pitkälle, jos käännän näin:
Grimm tervehti ja kaatoi hänelle teetä.
”Päivää, seriffi.”
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa
Jos taas olisin kasvokkain viranomaisen kanssa, tuskin morjenstaisin nimellä tai tittelillä – osittain tosin siksi, etten ikinä muista kenenkään nimeä. On tietenkin eri asia, miten sujuvasti tuo istuu anglosaksin suuhun ja vielä 1930-luvulla.
Tapauksen mukaan elatiivirakenne voi myös rikkoa merkityksen yhtenäisyyttä. "Toimitusjohtaja X yhtiöstä Y" kuulostaa siltä kuin toim.joht. X olisi tulossa yhtiöstä Y tai olisi vain yksi sen toim.johtajista. Sen sijaan "yhtiön Y toimitusjohtaja X" korostaa sitä, että toimitusjohtaja on koko yhtiön (ainoa) toimitusjohtaja.
Todelliset kielinikkarit tietänevät myös, että elatiivimäärite voidaan monessa tapauksessa sekoittaa adverbiaaliin . "- - sanoi tutkija X Hgin yliopistosta" voidaan tulkita virheellisesti siten, että 'tutkija X sanoi jotakin Helsingin yliopistosta'. Eikä tämä esimerkki ole edes pahimmasta päästä.
Amerikkalaisen puhekäytännön erikoisuuksiin kuuluu sekin, että erottaessa käytetään usein vain keskustelukumppanin nimeä, mahdollisesti tittelin kanssa. Siis ”doctor House” tarkoittaa ’näkemiin, tohtori House’, ”House” taas suunnilleen ’moi taas, House’. En nyt muista, miten näitä on tekstityksissä käsitelty – ehkä useinkin vain jätetty pois käytännön syistä (olennaiset repliikit saadaan mahtumaan paremmin).
"Näkemiin, neiti Thornhill" puhutteluineen luo luontevasti illuusion brittiläisestä tai amerikkalaisesta puhetavasta, vaikka suomessa puhuteltaisiin tuohon tyyliin vain rouva tai herra tasavallan presidenttiä.
Pelkällä nimellä tervehtiminen on kyllä hankala käännettävä! Viimeisen esimerkin käännös oli minusta oikein onnistunut.
Myös appositio voi tuottaa aika kankeita rakenteita: "John Smith, presidentti yhtiöstä X, sanoi, että - - ". (Presidentti viitatkoon aika yleiseen käännösvirheeseen president - > presidentti). Sen sijaan "Yhtiön X pääjohtaja J.S. sanoi, että --" kuulostaa ainakin omaan kielikorvaani huomattavasti sujuvammalta ja idiomaattisemmalta.
Nimien muistaminen on todella tärkeää englanniksi, sillä henkilön puhuttelua ilman nimittelyä pidetään töykeänä. Myös (Irlannissa) työpaikan käytävällä tavattaessa kuulen usein ihmisten puoliksi kuiskaavan nimeni, mikä aina säväyttää...kyse ei kuitenkaan ole romanttisuudesta vaan kohteliaisuudesta. Pahinta on koulumaailmassa: oppilaiden aikana ope on ehdottomasti Mr tai Miss Smith (ei koskaan Mrs tai Ms), kun taas opettajainhuoneessa on puhuteltava kolleegoja etunimellä. Oppilaille miesope on Sir ja naisope Miss. Yleensä tulee vain toinen osa nimestä mieleen väärässä tilanteessa! Jos lukisin käännöstekstiä koulumaailmasta, korvaani töksähtäisi jos oppilaat muka puhuttelisivat opea pelkällä etunimellä kuten kuulemma nykyään Suomessa!
Eli kääntäjän vaikeus on pysyä uskollisena alkukielen kulttuurikiemuroille ja silti luoda luontevaa suomea!
Ymmärrät siis itsekin, että se ei siis tule itsestään. Pitää oikein opettaa, niin epäkielellistä puuhaa tuo on.