Suomen romanikieli
Romani kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan indoiranilaisen haaran indoarjalaiseen alaryhmään. Se on yksi niistä Intian kielistä, joita Intiasta lähteneet kiertelevät ryhmät puhuvat Intian ulkopuolella.
Romanin kantamuotona pidetään niin sanottua protoromania, jonka oletetaan muotoutuneen Keski-Intiassa. Myöhemmin kontakti Bysantin ajan kreikan kanssa vaikutti monitahoisesti romanikieleen.
Euroopan romanimurteet jaetaan nykyisin neljään pääryhmään: pohjoisiin murteisiin, Balkanin romanimurteisiin, valakialaisiin ja keskisiin murteisiin.
Palaa otsikoihinSuomessa noin 450 vuotta
Suomen romani lukeutuu pohjoisten murteiden niin sanottuun luoteiseen ryhmään, jonka historiallisena keskuksena ovat saksankieliset alueet. Suomessa romania on puhuttu noin 450 vuotta. Ensimmäinen maininta romanien tulosta Suomeen löytyy Ahvenanmaalta Kastelholman tileistä vuodelta 1559.
Noista ajoista Suomen romani on muuttunut paljon. Varsinkin ääntämys ja syntaksi ovat suomalaistuneet, ja kielessä on runsaasti käännöslainoja. Myös morfologia on muuttunut jonkin verran.
Erityisesti ruotsin vaikutus Suomen romaniin on ollut
vahva. Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan jäänyt vähäisemmäksi.
Huoli käytön vähenemisestä
Aktiivinen kielenhuolto ja pyrkimykset säilyttää romanikieli ja kehittää sitä kirjakieleksi alkoivat 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, jolloin kielen käytön vähenemisestä alettiin olla huolissaan. Opetusministeriön Mustalaiskielen ortografiakomitean tehtävistä yksi oli laatia romanikielelle helppolukuinen ortografia ja sen pohjalta normatiivinen sanasto (1971).
Olennaisena
osana kielen säilyttämispyrkimyksiä on ollut opetus. Romanikielen
peruskouluopetus aloitettiin 1980-luvun alkupuolella kerholuonteisena. Vuodesta
1989 lähtien romanikulttuuria ja -kieltä on opetettu laajemmin peruskouluissa,
ja vuodesta 2012 romanikieltä on voinut opiskella sivuaineena Helsingin
yliopistossa.
Romani on elänyt lähinnä yhteisön puhuttuna perhe- ja salakielenä. Viime
vuosikymmenten aikana se on saanut julkisempaakin käyttöä opetuksen, kirkon,
hallinnon ja median kielenä. Suomen romanin oma kirjallinen traditio on ilmiönä
melko uusi ja monessa mielessä rajoitettu. Lähes kaikki romanikielinen
kirjallinen materiaali on tuotettu nimenomaan opetuksen tarpeisiin ja
hengelliseen käyttöön.