Viranhaltijakielen hankaluudesta

Vaeltelu netin ihmemaassa vie joskus kiinnostaviin syövereihin. Virkakielestä kiinnostuneena tutkijana olen nyt innoissani tästä: Harri Jalosen väitöskirja Kompleksisuusteoreettinen tulkinta hallinnollisen tehokkuuden ja luovuuden yhteensovittamisesta kunnallisen päätöksenteon valmistelutyössä (Tampereen teknillinen yliopisto, 2007).

No hyvä on, onhan tuo otsikko hieman mutkikas. Ja käyttäähän tutkimus sellaista tieteellistä käsitteistöä ja ilmaisutapaa, joka ei ehkä ensi lukemisella avaudu.

Mutta tutkimuksen varsinainen anti on erittäin kiinnostava. Nähdäkseni tutkimuksessa yritetään pureutua loppujen lopuksi siihen, miksi kunnallisten päätösten, siis tekstien, valmistelu on niin vaikeaa kuin on ja miksi valmistelun tuloksia on joskus vaikea ymmärtää.

Tutkija korostaa, että olisi erittäin tärkeää oppia tunnistamaan valmistelusysteemin pinnanalaiset vuorovaikutusprosessit. Vastakkaiset intressit ja ristiriidat pitäisi hyväksyä ”mahdollisuuksiksi selvitä yhä monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassa”. Tehokkuutta lisäävän konvergentin ajattelun ja luovuutta lisäävän divergentin ajattelun kesken pitäisi löytää sopiva tasapaino.

Tutkimuksessa on kiinnostavia havaintoja myös virkakielestä tai ainakin sitä koskevista luottamus- ja virkahenkilöiden käsityksistä. Tutkijan tekemien haastattelujen perusteella luottamushenkilöt katsovat, toisin kuin viranhaltijat, että viranhaltijoiden pyrkimys täsmällisyyteen ja yksiselitteisyyteen johtaa epäselvyyteen asioiden todellisesta luonteesta. Tämä puolestaan voi lisätä valmistelusta tehtyjä valituksia. (S. 262 - 263.)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa