Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Kielipolitiikka

Kielipolitiikalla (engl. language policy) tarkoitetaan tietoisia ja suunnitelmallisia toimia, joilla vaikutetaan kielen tai kielten asemaan ja käyttöalaan yhteiskunnassa.

Kielipolitiikan käsitteen sisältö vaihtelee eri yhteiskunnallisissa konteksteissa muun muassa sen tähden, että kielet tarvitsevat erilaisia kielipoliittisia toimia. Kielipolitiikkaan kuuluu toisessa ääripäässä uhanalaisten kielten elvyttäminen, toisessa taas vakiintuneen kielen ylläpitäminen ja käyttöalaan liittyvät kysymykset. Yhteiskunnan tarjoamissa palveluissa käytettävä kieli on merkittävä kielipoliittinen kysymys. Keskeisiä kielikoulutuspoliittisia toimia ovat koulutuksen kielestä päättäminen ja kielten koulutustarjonta.

Kielipolitiikan voi jakaa neljään osaan.

Kielen aseman suunnittelu

Kielen aseman suunnitteluun liittyy olennaisena asiana lainsäädäntö. Lainsäädäntöön kuuluvat paitsi varsinaiset kielilait myös esimerkiksi sääntely, joka käsittelee kielellisiä oikeuksia. Suomessa kielistä säädetään perustuslaissa, kielilaissa, saamen kielilaissa, viittomakielilaissa ja monissa muissa laeissa, jotka koskevat ihmisen oikeutta käyttää omaa kieltään, kun hän asioi valtion tai kunnan viranomaisten kanssa.

Kielen asemaan ja kielenkäyttäjien oikeuksiin vaikutetaan myös erilaisilla kielipoliittisilla ohjelmilla ja selvityksillä. Näiden tavoitteena on vaikuttaa niin instituutioiden toimintaan kuin ihmisten kielellisiin asenteisiin. Uhanalaisille kielille laaditaan elvytysohjelmia.

Kielen kehittäminen (korpussuunnittelu)

Suunnitelmallinen kielen kehittäminen tarkoittaa ensi vaiheessa kirjoitusjärjestelmän luomista kielelle, jota on käytetty vain puhuttuna. Toiseksi kielen kehittämiseen voi lukea myös kielenhuollon. Yleiskielen huollon tavoitteena on pitää kielen rakenne ajantasaisena ja säilyttää kieli elävänä ja vivahteikkaana, jotta sitä voidaan käyttää monipuolisesti eri tilanteissa.

Kielenhuollon ensisijaisena kohteena on kirjoitettu yleiskieli. Kielen kehittämiseen kuuluu myös nimistön suunnittelu, sanaston ja termistön kehittäminen sekä sanakirjojen laatiminen.

Kielenopetuksen suunnittelu

Kielenopetuksen suunnittelu kuuluu tärkeänä lohkona kielikoulutuspolitiikkaan. Kielikoulutuspolitiikan päämääränä on luoda mahdollisuus äidinkielen oppimiselle ja piirtää suuntaviivat vieraiden kielten opettamiseksi. Opetushallitus vastaa Suomessa kielten opetussuunnitelmista. Keskiössä ovat kansallisiin kieliin liittyvät oppiaineet: äidinkieli ja kirjallisuus, toinen kotimainen kieli ja suomi tai ruotsi toisena kielenä. Näiden lisäksi suunnitelmat koskevat myös vieraiden kielten ja vähemmistökielten opetusta.

Kieliyhteisön säilymisen ja kielenkäyttäjän identiteetin vahvistumisen näkökulmasta oman kielen oppiminen ja käyttäminen on elintärkeää.

Kieliteknologia

Sähköisiä järjestelmiä käytetään miltei kaikilla aloilla ja laajalti yhteiskunnan toiminnoissa. Kielipolitiikka sivuaa kieliteknologiaa ennen muuta niin, että kieliyhteisöllä on tarve - monissa tapauksissa lakiin perustuva oikeus - omankielisiin tietoteknisiin ohjelmiin, työkaluihin ja käyttöliittymiin. Kieliteknologinen työ on erityisen tärkeää Suomen kaltaisilla pienillä kielialueilla. Kieliteknologialla voi olla merkittävä rooli myös vähemmistökielten ja uhanalaisten kielten säilymisessä. Aineistojen digitointi ja dokumentointi muodostavat merkittävän viestintäkanavan pienelle kielelle.