Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Nimistö

Nimet ovat osa kieltä siinä missä yleissanat. Nimet yksilöivät kohteensa, kertovat siitä jotain erityistä.

Vaeltaja Kalottireitillä. Kuva: Ulla Onkamo, Kotuksen arkisto.
Vaeltaja Kalottireitillä. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Nimien maailma on laaja. Nimiä ryhmitellään tavallisesti sen mukaan, minkätyyppisiä kohteita ne tarkoittavat. Puhutaan henkilönnimistä ja paikannimistä, teiden ja katujen nimistä, organisaatioiden, instituutioiden ja yhdistysten nimistä, yritysten ja tuotemerkkien nimistä, kilpailujen ja tapahtumien nimistä.

Yleiskielessä nimien käyttöä koskevat pulmat liittyvät nimien oikeinkirjoitukseen, taivutukseen ja suunnitteluun. Ulkomaisissa nimissä on ratkaistava, milloin nimeä käytetään sellaisenaan, milloin käännettynä ja miten eri kirjoitusjärjestelmään kuuluva nimi kirjoitetaan suomen kielessä.

Kotimaisten kielten keskus tutkii ja huoltaa nimistöä sekä tuottaa nimistöaiheisia julkaisuja. Lisäksi Kotus ylläpitää laajoja nimiaineistoja kielenkäyttäjien tarpeisiin.

Kotuksen nimistönhuollolla pyritään siihen, että suomalaiset tuntisivat perinteiset nimikäytännöt, uuden nimistön muodostus- ja käyttötavat ja kieltemme mukaiset nimien kirjoitusasut. Paikannimistä päättävien viranomaisten tueksi tarjotaan ohjeita ja tutkimukseen perustuvaa tietoa. Myös henkilönnimien käytössä ja valinnassa annetaan ohjausta ja seurataan ulkomaiden paikan- ja henkilönnimistön käyttöä sekä kansainvälisiä suosituksia.

Nimiarkistoon on koottu suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä nimiaineistoja nimistönhuollon ja tutkimuksen tarpeisiin. Pääaineistoja ovat paikannimikokoelmat Suomesta ja Suomen lähialueilta, henkilönnimikokoelmat, asiakirjanimikokoelmat ja karttakokoelmat.