Kiitoksia terveisistä! Emma-mummu pilvenreunalla iloitsee, kun nuori polvi tuntee vanhat viisaudet oikeilla nimillä.

Liittyyköhän kullin luikaus (Ei kulu kuin kullin luikaus) jotenkin tuohon kuoviin?

Liittyypä asiaan henkilökohtainenkin muisto. Tai oikeammin keskikoulun luokkatoverini maininta keväällä viiskytkaks. Hän oli aikansa kuluksi lähtenyt pyhän tienoossa luontoretkelle Kurjenluhdalle, jossa tosin siihen aikaan eivät enää pesineet kurjet mutta sitä lukuisammin kuovit. Vastaan oli astellut Havukaisen isäntä, Karjalan evakko, joka oli saanut tilan keskeltä Kurjenluhtaa. Isäntä oli näyttänyt kourassaan olleita kahta kuovinmunaa, jotka hän oli huvikseen napannut eteensä sattuneesta pesästä, ja kysäissyt luokkatoveriltani: "Onks nää niit kullittajalinnun munnii?"

Silläkin uhalla, että minut kotona ammutaan sekaantuessani asiaan, josta en mitään ymmärrä: Edesmennyt isoäitini käytti välillä palokärjestä nimeä vihmakulli ja sade oli tulossa kun vihmakulli lauloi. Siihen liittyi oikein sanaparsikin, jota en nyt kunnolla muista. Kuulosti kovin virolaiselta. Kull taitaa olla viroa ja tarkoittaa haukkaa?? Ja se isoäiti siis vaikutti Kotkan seudulla. Pahoittelut insinöörin sekaantumisesta kielitieteeseen :)

Enpä haluaisi olla tiukkapipoinen, mutta en kerta kaikkiaan jaksaisi katsella, miten ja/tai tunkeutuu kaikkialle.

Huumorintajuttomaksikin minua on haukuttu, mutta minkä koira karvoilleen voi. Kun kasvava nuoriso näkee oikeakielisyysoppaiden vastaisia kirjoitusasuja (TraFi, Liik-enne-vira-sto jne.), tauti tuntuu tarttuvan. Selitä siinä sitten, ettei noin saa kirjoittaa.

Utelenkin, vaikka poikkean varsinaisesta asiasta, onko tuo ja tai tai, jossa tai-sana on korvattu /-merkillä (kautta) ihan virallisesti jo hovikelpoinen.

Lopuksi totean, että ulkonassa räntii...

Tuli tuolla Liperin suunnalla vastaan sanonta "sinne on vain kullin luikaus". Onko tämä sanonta jotenkin sukua muille eläinmaailmasta johdetuille ilmaisuille kuten peninkulma ja poronkusema?

Kullin luikauksesta on kysytty jo nelisen vuotta sitten ja nyt uudestaan, mutta eipä ole vastausta näkynyt. Kysyjillä tuntuu olevan eri käsitys sanonnan merkityksestä: toisen mukaan se viittaa aikaan, toisen mukaan matkaan.

Kaipa tätä on tutkittukin, mutta kun ei ole tietokantoja saatavilla, niin spekuloin. Oletettavasti tässä on taustalla kulli-sana merkityksessä ’kuovi’, vaikka se onkin suppea-alainen (kaakkoismurteissa), eikä esimerkiksi Kaisa Häkkisen kirja ”Linnun nimi” edes mainitse sitä. Jostakin syystä sana on saanut paljon laajemman levikin sanonnassa ”kullin luikaus”.

Ehkä syynä on se, että sanonta on tuntunut hauskalta, koska kuulija voi punastua – johonkin tällaiseenhan kulli-sanan esiin nostaminen tässäkin perustunee.

Alkujaan ”kullin luikaus” on varmaankin tarkoittanut matkaa, jonka kuovin ääni kuuluu, ei siis kovin lyhyttä, mutta ei kovin pitkääkään. Etenkin kun sanonta oli levinnyt kulli-sanan levikkialueen ulkopuolelle, sen alkuperä hämärtyi ja merkitys alkoi muunnella. Niinpä se voi nyt tarkoittaa erityisen lyhyttä matkaa – tai aikaa.