Kieliteknologiablues

Se on pian täällä, digitaalinen vallankumous. Mutta olemmeko valmiita? Kun perehtyy alan asiantuntijoiden kirjoittamaan raporttiin aiheesta, alakulo valtaa väkisinkin alaa. Uhkaako meitä sittenkin digitaalinen kuolema?

Raportin Suomen kieli digitaalisella aikakaudella mukaan (s. 2) tieto- ja viestintätekniikka valmistautuu nyt vallankumoukseen: Tietotekniikan seuraava sukupolvi hallitsee ihmiskielen niin laajasti, että erikieliset käyttäjät pystyvät viestimään keskenään kukin omalla äidinkielellään. Laitteet tottelevat helppokäyttöisiä äänikomentoja ja etsivät tietoa maailman digitaalisista tietovarannoista. Kehittyneen kieliteknologian avulla voidaan tehdä automaattisia käännöksiä ja avustaa tulkkeja. Teknologia auttaa tekstien tiivistämisessä ja monenlaisissa opiskelutarpeissa. Se auttaa myös maahanmuuttajia oppimaan suomea.

Kieliteknologia on monessa mukana. Mahdollisuuksia on paljon niin opettamisessa kuin viihdeteollisuudessakin, niin mobiileissa tietopalveluissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Raportissa (s. 6–7) korostetaan kieliteknologian merkitystä eurooppalaisen liike-elämän, organisaatioden ja koulutuksen kehittymisessä: kansalaisten tulee voida kommunikoida vapaasti ja ristiin rastiin kielten rajojen yli.

Mutta pelkona on, että tämä kaikki toimiikin vain niin sanotuilla suurilla kielillä, siis niillä, joiden osaajia on niin paljon, että voidaan puhua ”kaupallisesta potentiaalista”. Tässä katsannossa Suomi suomineen on – jos tässä uskaltaa käyttää talousjargonia – pieni markkina.

Jo nyt englannin ja suomen välillä on ”ammottava teknologinen kuilu, joka tätä nykyä vieläpä levenee”, kuten raportti (s. 2) maalailee. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla kieliteknologista perustutkimusta rahoitettiin Suomessa rohkeasti ja tuloksia saavutettiin, jopa kansainvälisesti merkittäviä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Suomi on menettämässä rooliaan kieliteknologian edistäjänä.

Kieliteknologiakysymykset liittyvät kielten kohtaloihin. Raportissa mainitaan (s. 1) arvio, jonka mukaan vähintään 2000 maailman 6000 kielestä kuolee sukupuuttoon tulevina vuosikymmeninä.

Jotta suomen kieli pärjäisi digitaalisen vallankumouksen pyörteissä ja uudella digiajalla, tarvitaan kieliteknologista tutkimusta, siis suomen kielen ominaislaadun huomioon ottavaa kieliteknologista tutkimusta. Siihen pitäisi löytyä rahaa juuri nyt, alkaa olla jo kiire.

Raportti (s. 32) kutsuu kaikkia toimijoita mukaan: politiikkaa, tutkimusta, liike-elämää ja koko yhteiskuntaa. Vetoomus on ehkä muotoilultaan hieman mahtipontinen, mutta aiheellinen.

Kuten raportti karvaasti osoittaa (s. 33–34) kieltenvälisessä vertailussa ei suomi kovin hyvin menesty. Suomen kieleen on panostettu vähemmän resursseja kuin Euroopan suuriin kieliin.

Kieliteknologisista sovelluksista ainoastaan puheenkäsittelyssä suomi on luokassa ”kohtuullinen tuki”.  (”Tuki” viitaa tässä siihen, kuinka paljon mihinkin kieliteknologian osa-alueeseen on panostettu.) Tekstianalyysissa sekä puhe- ja tekstiaineistoissa suomi on luokassa ”osittainen tuki”. Konekäännöksissä suomi on luokassa ”heikko tai olematon tuki”. No, toisaalta luokkaan ”hyvä tuki” näissä kaikissa yltää vain – englanti.

Raportin ankeahko loppupäätelmä (s. 32) on se, että Suomessa ollaan jäämässä jälkeen keskeisten digitaalisten resurssien kehittämisessä. Huonompi homma, sillä juuri digitaaliset resurssit ovat, kuten asiantuntijat painottavat, ”oleellisia kielen säilymisen turvaamiseksi”.

LINKKEJÄ

Tästä pääsee raporttiin

Tästä pääsee META-NETin ”valkoisiin kirjoihin”: META-NET White Paper Series

Tästä pääsee Tiede-lehden artikkeliin Euroopan kieliä uhkaa digitaalinen kuolema

Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa