Siirry sisältöön
Haku

Runo

Kysymys: Onko runo sama sana kuin ruotsin riimua tarkoittava runa? Jos ei, niin mistä sitten riimu tulee?

Vastaus: Runon historia on eriskummallinen. Sana on lainattu germaaniselta taholta, sanasta, jota vastaavat esimerkiksi seuraavat: saagojen kielen eli muinaisnorjan rún ’riimukirjain, taikamerkki, salaisuus, oppi, kirjallisuus’, islannin rún ’riimu, taikamerkki, tieto’ ja ruotsin runa ’riimu, riimukirjoitus’, aikaisemmin myös ’loitsu, salainen tieto, viisaus’.

Suomeen lainautuneen sanan merkitys näyttää olleen ensin ’laulaja, runoilija’. Kansanrunoudesta löytyy esimerkiksi seuraava säe: ”En ole runon rotua, enkä laulajan lajia”. Ilmeisesti sanalle runo kehittyi kuitenkin nopeasti nykyinen merkitys. Suomen murteissa runo onkin tietäjän ohella myös ’valhe, loru, tarina’ ja ’runo’.

Suomen sana riimu on puolestaan eri lähtöä kuin edellä mainitut skandinaaviset sanat. Riimu on lohjennut yhdyssanasta riimusauva, joka on sauvan muotoinen kalenteri, johon vuoltiin lovia. Riimusauva on osittainen käännöslaina ruotsin sanasta primstav. Riimusauvan jälkiosa on käännetty ruotsin sauvaa tarkoittavasta sanasta stav. Alkuosan taas käsitettiin merkitsevän lovea, mutta ruotsin prim tarkoittaa kuitenkin tässä yhteydessä uudenkuun jälkeistä vuorokautta, uuttakuutta. Se juontuu loppujen lopuksi latinan sanaan primus ’ensimmäinen’.

Suomen runo on puolestaan Kalevalan siivittämänä lainautunut muihin kieliin, mm. myös takaisin germaanisiin kieliin: ruotsin runa ja englannin rune tarkoittavat kalevalamittaista runoa.

Vastaaja: Klaas Ruppel



Kolme runonlaulajaa Suistamolta. Ivan Shemeikka, Ivan Onoila ja Konst. Kuokka. 1800- ja 1900-lukujen vaihde. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.
Kolme runonlaulajaa Suistamolta. Ivan Shemeikka, Ivan Onoila ja Konst Kuokka. 1800- ja 1900-lukujen vaihde. Kuva: Museovirasto.