Kotus-vinkit
Ensikieli, toinen kieli, missä menee äidinkieli?
Äidinkieli ei ole simppeli juttu.
Helmikuun 21. päivä vietetään kansainvälistä äidinkielen päivää. Teemapäivänä juhlistetaan kielellistä monimuotoisuutta ja monikielistä opetusta sekä muistutetaan äidinkielen tärkeästä roolista opetuksessa.
Äidinkieli ei ole mikään simppeli juttu. Toisen äikkä on toisen toinen tai vieras kieli, ja kukin meistä katsoo maailmaa oman äidinkielensä läpi. Entäpä miten äidinkieleen suhtautuvat esimerkiksi sellaiset termit kuten ensikieli ja kotikieli? Ja kuinka kaukaa juontaa itse äidinkieli ja sana äiti? Tähän vinkkiin on koottu joitakin äidinkieleen liittyviä kielijuttuja.
Kieltä, äidinkieltä ja suomen kieltä
Kielitietoisuuden merkitys eri oppiaineiden opetuksessa on hämärtynyt yksikielisen opetuksen vuosikymmeninä, kun opetusryhmissä kaikkien oppilaiden äidinkielenä on ollut suomi. Kieltä on alettu pitää itsestäänselvyytenä, läpinäkyvänä välineenä, jonka avulla muun muassa oppiaineiden sisällöt, maailmankatsomuksen ainekset ja identiteetti voidaan siirtää jostain kielen ulkopuolisesta todellisuudesta. On voitu ajatella, että voisi olla sisältöjä ilman kieltä. Tosiasiassa ne ovat erottamattomat.
Suomen kieli ja kirjallisuus -oppiaineen nimessä nousee esiin Suomen muuttuminen monikielisemmäksi ja -kulttuurisemmaksi: suomalaisissa peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa on koko ajan enemmän opiskelijoita, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi. Näiden opiskelijoiden suomen kielen opiskelu voi tapahtua myös kokonaan äidinkieleltään suomalaisten opiskelijoiden kanssa samoilla oppitunneilla, jolloin he eivät ole oman äidinkielensä oppitunneilla.
Ei vain ruksi ruutuun
Kysymys siitä, voisiko väestörekisteriin ilmoittaa useamman äidinkielen, on monisyinen. Käsitteen äidinkieli määritteleminen yksiselitteisesti ja kaiken kattavaksi on työlästä, sillä äidinkieli koostuu useista käsite- ja merkityspiirteistä. Matti Räsänen nostaa kirjoituksessaan esiin seuraavat seikat:
- Henkilön äidinkieli voidaan samastaa ensikieleen.
- Voidaan puhua sosiaalisesti
peritystä äidinkielestä, eli lapsen vanhempien tai
muiden hoivaajien puhumasta kielestä.
- Äidinkieleksi voidaan määritellä kieli, jonka kielenpuhuja hallitsee mielestään parhaiten.
- Äidinkielenä voidaan pitää kieltä, jota yksilö käyttää eniten.
- Äidinkielenä voidaan pitää sitä kieltä, johon kielenkäyttäjä samastuu luontevimmin, ja jonka muodostamaan yhteisöön hän tuntee kuuluvansa.
Kotikieli, äidinkieli, virallinen kieli.
Tällaisia nimityksiä käytetään puhuttaessa kielen asemasta yhteisössä. Niitä
tarvitaan monissa tekstilajeissa ja mitä erilaisimmissa viestintätilanteissa:
arjessa, asioinnissa, tutkimuksessa, joukkoviestinnässä. Miten kielen asemaa
kuvaavia ilmauksia käytetään hallinnossamme?
Äidinkielen määritelmää pohdittiin myös vuoden 2023 Äidinkielen opettajien foorumissa Kotimaisten kielten keskuksen johtajan Leena Nissilän johdolla. Hän kertoi, että esimerkiksi moni Suomen romani ei ole oppinut romanikieltä ensikielenään, ei osaa sitä parhaiten eikä käytä sitä eniten. Silti he voivat identiteettikriteerin perusteella pitää romanikieltä äidinkielenään. Vastaavasti moni Suomessa asuva maahanmuuttotaustainen saattaa käyttää suomea enemmän ja osata sitä paremmin kuin omaa äidinkieltään.
Äidin kieli
Ketä sitten saamme kiittää äidinkieli-sanan tuomisesta vanhaan kirjasuomeen? Kiitokset voi osoittaa Jaakko Finnolle. 1580-luvulla
julkaisemansa virsikirjan esipuheessa hän kirjoittaa, että jo Mooses ”äitins
kielel teki monda wirtä, ioista muutamat löytän sijnä pyhäsä kiriasa” mutta
latinankielisten hymnien ja messulaulun valtakaudella ei ”oikein yhdestäkän
maacunnasta yctän löyty, ioca äitins kielel tactoi eli tocti wirsiä tedhä”.
Siinä, missä Finno kirjoitti äitins kielel, käytämme nykyään kirjoitusasua äidinkielellään. Finnon mukaista äitin kieli -ilmauksen käyttöä, jossa äiti-sana saa omistusliitteen tai muun oman määritteen, esiintyy vanhassa kirjasuomessa 1500-luvun lopulta aina 1700-luvun jälkipuolelle asti.
Indoeurooppalaisissa kielissä äitiä kutsutaan m-alkuisella sanalla (esim. ruotsin moder, englannin mother, saksan Mutter, latinan mater). Germaanisissa kielissä on kuitenkin ollut aikoinaan käytössä toinen äitiä tarkoittava sana, josta on jäänyt kirjallisia todisteita varhaisempiin kielimuotoihin. Näitä ovat gootin aiþei, muinaisnorjan eiða ja keskiyläsaksan eide, ja tästä germaanisesta sanasta suomen äiti on muinoin lainattu. Suomi on siis säilyttänyt sanan, joka on lainanantajilta jo unohtunut.
Vinkkiä on päivitetty 21.2.2024.