Lasse Koskela
Mitäköhän edes käy?
Tänäpäivänä haluan painostaa kielen tärkeydestä. Pitkässä juoksussa on mielekästä, että nähdään iso kuva.
Loppupeleissä on haasteellista, että ihmiset ymmärtää toisiaan, ja tämän kieltä. Kuten Marjo Jontuni osoittaa novelissaan ”Untako lienee”.
Nykyään on paljon vapaanpaa kun viimeisellä vuosisadalla tuhat vuotta sitten. Silloin isännät ja rengit ei voineet pariutua vaan oli pakko pitää kulissia ja avioliitto oli järki-asia.
Köyhä talonmieskin saattoi kosia hevos retkellä ja naisen oli pakko suostua.
Raha-asiahan se oli ja sellaisena minä sitä pidinkin. Tarvittiin iso optio ja sitouttamis raha kun oli ulkopitäjä. Välillä vanha nainen huokuilee rakkaansa perään jolle ei osannut aikanaan saada sanaa suustaan.
Kaikki ihmiset kuitenkin kaipaa pysyvenpää ja syväällistä pari suhdetta, elämässään. Mutta kumppania vaihdetaan pari suhdepeleissä. Mutta pinnallisesti.
Ennen mentiin naimisiin nuorena, novellin nainen oli puoli välissä neljättä kymmentä.
Palaa otsikoihin | 24 puheenvuoroa
Jos joku viitsii silmäänsä lotkauttaa jollekin maineekkaalle kirjanoppineelle, siis niinku naimakauppamielessä, siinä on kyllä villasukka haudattuna.
Ja kielioppi on tuota luokkaa, ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh, mahtaneekohan kirjoittaja olla kotoisin Lappeen rannasta?
Syykin siihen tiedetään: Tulokset romahtivat, kun lukion äidinkielen tunteja vähennettiin. Samaan aikaan on myös yläasteen tunteja vähennetty. Kaiken lisäksi äidinkielen ylioppilaskoetta vaikeutettiin huomattavasti viisi vuotta sitten.
Toisaalta meillä on aika iso joukko lukivaikeuksisia, jotka kuitenkin voivat suoriutua joissain yo-aineissa varsin mallikkaasti, eivät ehkä äidinkielessä mutta joskus jopa siinäkin - kovalla työllä.
Siksi esimerkiksi yhdyssanavirheet eivät naurata. Ne voivat joskus olla opiskelijoiden ainoita virheitä.
Lisksi näitä kaikkia kieli- ja ajatusvirheitä eivät suinkaan tee vain ylioppilaskokelaat, vaan varsin monet aikuiset, vanhaan hyvään aikaan ihan laudaturinkin nappaisseet, kirjoittavat Lassen tämänkertaisen blogin tyyliin.
Tämä on moninainen juttu, ei sellainen, että kukaan ei osaa enää mitään. Käsissäni olevassa yo-esseepinkassa on Lassen tekstiin verrattuna taso jopa huikea.
Kuitenkin nekin, joiden äidinkielen kirjoittamisen taidot saattaavat olla vain välttävät, voivat päästä korkeakouluun ja menestyä omalla alallaan.
Uskon silti, että parilla lukion lisäkurssilla me äikänopet saisimme parempaa tulosta aikaan. Myös historian hyvästä tuntemuksesta oli tämänkertaisessa tekstitaidon kokeessa apua.
YTL:llä on paljon tilastotietoa. Muuan niistä kertoo, että ennenvanhaisen 8 kurssin vaatimuksen täyttäneet pärjäävät kokeessa osapuilleen samoin kuin ennenkin. Siis: 8 pakollista kurssia pitäisivät oppimistulokset vaikaina ja nykyistä parempina.
Muistutan kumminkin siitä, että kun YTL uudisti koetta vuonna 2007, pakettiin sisältyi myös ehdotus pakollisten kurssien määrän palauttamisesta kahdeksaan. Opetusministeriö ei tähän suostunut. Kävi siis niin, että koe vaikeutui mutta opetusta ei lisätty. Seuraukset tiedämme.
Ongelmia tulee niille jotka jättävät ne lisäkurssit pois laiskuuttaan, mutta myös niille, joiden kurssimäärä muutenkin kasvaa.
Eli jättämällä osa äidinkielen kursseista valinnaisiksi on näennsäisesti lisätty valinnaisuutta.
Mutta en kyllä pidä pahana tuota renget-muotoa. Ihan oikeesti: aatelkaa, mikä ajattelun säihke siinä on käynyt, kun on päätynyt henki-sanan taivutuksen kautta tähän aivan uutukaiseen muotoon sanasta, jota ei ole koskaan kuullutkaan (tai ei ainakaan muista kuulleensa).
Joo, ja historian tunneilla oli pitänyt kyllä olla korvat kuulolla, jotta tämänvuotisesta tekstitaidon kokeesta selvisi kiitettävin pistein. Mainio novelli silti - joillekuille vain aivan mahdottoman vaikea.
Meillä kaikki abit suorittavat 8. ja 9. kurssin ja hyvä niin!
Surullisenhauskoja poimintoja Lasse K:lta!
Kiitos kumminkin.
Tuo mielikuva ei liity niinkään muoto-opillisiin kömmähdyksiin kuin rektiovirheisiin ja muuten kömpelöihin lause- ja virkerakenteisiin, joissa ajatus katkeilee:
"Tänäpäivänä haluan painostaa kielen tärkeydestä. Pitkässä juoksussa on mielekästä, että nähdään iso kuva."
Ihannevaltiossa kaikki osaavat kirjoittaa peruskoulun jälkeen, mutta totuus tässä maassa on toinen. Tavallisessa lukiossa tehdään hartiavoimin töitä, että lakitettavat osaisivat edes suurin piirtein kelvollista kieltä krjoittaa. Ei silti aina onnistuta.
Siksi ihmettelen, miksi äidinkielen yo-kokeen uudistamisvaatimuksissa ei juuri ole säällisestä kirjoitustaidosta mainittu. Kaikkea muuta mitattavaa kyllä mainostetaan. Sitä muuta sitten opetamme, mut mitä välii.
Ne nuoret jotka pääsevät julkisuudenhenköiksi, esimerkiksi viidakon tähtösiksi löytävät sieltä kumppanin tai edes riita pukarin.