Lasse Koskela
Mainostamisen taide on vaikeaa
Seuraan kiinnostuneena automainoksia. Autoistakin olen kiinnostunut, mutta niitä enemmän minua kiinnostaa mainostajien kaksoisviestintä.
Autojen mainostajat ovat hankalassa tilanteessa. Räyhäkkyyttä ja auton kovia tehoja ei ole poliittisesti korrektia korostaa. Nykyhengen mukaista on korostaa taloudellisuutta ja ekologisuutta – siis pientä kulutusta ja vähäisiä hiilidioksidipäästöjä. ”Kyllä lähtee” ei sovi mainoslauseeksi todistamaan rajua kiihtyvyyttä.
Mainostajat tietävät kuitenkin hyvin, että päätös auton ostamisesta tehdään usein äijämäisten tunteiden perusteella. Äijätunteisiin taas vetoavat suuret moottoritehot ja hyvä kiihtyvyys – se ettei viereisen kaistan äijä pääse liikennevaloista lähtiessä nokittelemaan.
Mainokseen on siten pakko sisällyttää kahden tason viestintää: poliittisesti korrektia ekologista puhetta ja toisaalta äijiin vetoavaa piiloainesta. Sopivaa piiloainesta on maininta vaikkapa ”urheilullisuudesta”. Sitä taas voi viestiä kertomalla kromatusta pakoputken päästä, aluvanteista ja matalaprofiilirenkaista.
Piiloviestintä näkyy autojen ulkomuodossakin. Vaikka pakokaasupäästöt vähenevät, pakoputkien määrä lisääntyy. Entistä useammassa autossa on persuuksissaan kaksi kromattua pakoputkea. Kukaan ei kysy miksi.
Autojen mainostaminen vaatii juonikkuutta. Täytyy laatia mainosteksti, jossa kerrotaan taloudellisuudesta ja vähäpäästöisyydestä. Sitten valitaan kuva, jossa näkyvät selvästi aluvanteet ja kaksi pakoputkea. Tästä seuraa ilmiö nimeltä ”kuvan auto erikoisvarustein”.
Erikoisin piirre automaailmassa on aluvanteiden ja matalaprofiilirenkaiden yleistyminen. Syynä on juuri urheilullisuuden vaikutelman luominen eli äijätunteisiin vetoaminen.
Minullakin on autossani aluvanteet ja matalaprofiilirenkaat, mutta en erityisemmin pidä niistä. Ne heikentävät ajomukavuutta. Renkaat ovat esimerkiksi mukulakivikadulle liian kovat, ja karkealla asvaltilla ne lisäävät rengasmelua. Tasaisella ja hyvällä asvalttipinnalla ne ovat erinomaiset, mutta missäs meillä Suomessa sellaista on? Ei juuri missään.
Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa
Risteykset ovat lisäksi korotettuja. Jos äijäautossa on vielä madallettu alusta, pohjakosketuskin on mahdollinen. (Näin nämä keskustelut ryöstäytyvät alkuperäisestä aiheesta, joka oli tällä kertaa ”mainostamisen taide”.)
Jos auton takimmaisesta äänenvaimentajasta lähtee nykymuodin mukaisesti ja ulkonäön vuoksi kaksi ulostulopäätä, ei se tarkoita sitä, että autossa olisi kaksi pakoputkea. Yksi putki siellä auton alla kiemurtelee, ainoastaan ulostulopäitä on kaksi.
Mukulakivipinnalla on lähes mahdoton ajaa kävelynopeutta lujempaa, riippumatta siitä, millaiset vanteet ja rengasprofiilit on alla.
Mukulakivikatuja ole muualla kuin vanhojen kaupunkien museokortteleissa. Helsingissä taitaa olla pari Kauppatorin ja Senaatintorin välistä pikkukadunpätkää, ja vanhojen pikkupuukaupunkien keskustoista niitä myös löytyy. Yleensä mukulakivi on yleisempi torien pinnoitteena.
Se oikeampi termi olisi tietysti nupukivi, joka on suorakaiteenmuotoiseksi lohkottu kivi, jota löytyy ihan yleisesti katukiveyksenä.
Oma suosikkini luonnonkivipinnoitteista on makadami, ihan sanan etymologian vuoksi. Herra Mac Adam kun on saanut nimensä ikuistettua 1800-luvulla rakennettujen linnoitusten tykkiteiden sepelipinnoitteen nimeksi.
Kohteliaana toivotuksena Koskelalle siis, että koettaa pysyä rotvallien välissä niin sporttialustaisella autollaan kuin tekstiensä sananvalinnoissa.
Mainoksista sen verran, että niistä ei voi olla varma onko joku vähän pieleen mennyt ilmaus päätynyt mainokseen vahingossa vai tarkoituksella. "Väärällä" ilmauksella kun voi olla parempi huomioarvo kuin "oikealla".
Omaan korvaani on tarttunut viime aikoina joku mainos, jossa "levitetään punainen matto jalkojen juureen". -eikös se matto pitäisi levittää jalkojen eteen, eikä juureen.
Ja automainoksista taas, niissä on useampikin keino millä mainokseen saadaan lisää dynamiikkaa ja myyvyyttä. Kaikkein selvin on se, että automainosten kuvissa on ikkunat yleensä mustattu. Myös kuvien kamerakulmat on valittu sen mukaan, millainen vaikutelma autosta halutaan antaa. Hyvin yleisesti kamera on noin metrin korkeudessa, selvästi alempana kuin seisovan aikuisen näkökulma.
Usein typistesana on yhdyssanan määriteosana, kuten tämä ”alu”: aluvanne 'alumiini-'. Muita tavallisia ovat esimerkiksi digi- 'digitaalinen' ja eko- 'ekologinen'.
(Ks. lisää VISK § 167: http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=167)
Oli nyt "oikea" sana mukulakivi tai nupukivi, on se harttaisen yhdentekevää asiani kannalta. Kaikenlainen epätasainen alusta on matalaprofiilirenkaille vaikea.
Ja ne pakoputket sitten. Juu juu. Varmaan on yksi pakoputki. Mutta miksi siihen on tällätty kaksi ulostulopäätä, mieluiten kromattuja. Räyhäkkyyden vuoksi tietenkin.
Eikö nyt löydy yhtään lukijaa, jota kiinnostaisi automainosten kaksoisviestintä?
On se semmosta ton keskustelun kanssa kyllä...
Järjettömän suorituskyvyn mainostaminen Suomen köröttelynopeuksiin on nimenomaan tunteisiin vetoavaa. Meille tuputetaan lekoja, vaikka useimmille riittäisi talousvasara.
Ja sitten vielä renkaiden nopeusluokka. Siinäkin liioitellaan rankasti. Autossani on ensiasennusrenkaina nopeusluokan V renkaat eli 240 km/t. Missä semmoisia Suomessa tarvitaan?
Jos nyt jotakuta ihmetyttää automainonta, niin pitääkö siitä meteli nostaa. Parempi on painaa mieleen Housen periaate ”Kaikki valehtelevat.”
Kyllä Kurjenluhdalla vois olla käyttöä. Entinen apteekkari päätti lakialla kokeilla, paljonko uudesta Mersusta irtoaa. Päästyään puolivälissä luhtaa 200 km:iin/t Porsche painoi ohi että viuhahti.