Lasse Koskela
Me ollaan maahanmuuttajia kaikki...
Nopeasti yleistynyt termi kantasuomalainen kuulostaa korvissani omituiselta. Sitä käytetään usein jonkinlaisena maahanmuuttajan vertailu- tai vastakohtana. Minun ja varmaan monen muunkin suomen kieltä opiskelleen tajussa se yhdistyy kantasuomeen, suomen kielen oletettuun varhaisvaiheeseen.
Keitä ovat kantasuomalaiset? Viitataanko termillä asuinalueeseen, kieleen vai heimoon? Kantasuomea puhuneet esi-isämme eivät asuneet Suomessa eivätkä liioin Suomeen muuttaneet. Heidän jälkeläisensä muuttivat Suomeen, joten kantasuomalaisten jälkeläisinä juuri me suomalaiset olemme maahanmuuttajia tai ainakin heidän perillisiään. Täällä asui kyllä kantaväestöä, saamelaisia, mutta heidät ajettiin pikku hiljaa yhä pohjoisemmaksi.
Vaikeuksia tulee siinäkin tapauksessa, että termillä viitataan heimoon. Kantasuomalaiset osoittautuvat aika heterogeeniseksi ryhmäksi. Suomen alueella asuu kaksi ihmisryhmää, joiden geneettinen perimä on erilainen: länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset. Näiden ryhmien välinen maantieteellinen raja kulkee osapuilleen Pähkinäsaaren rauhan rajojen mukaan.
Toi hämäläiselle mikään uutinen ole.
Ja vielä: mistä ajankohdasta alkaen voi puhua suomalaisista? 1800-luvun loppuun saakka ”Suomessa” asuneiden ihmisten identiteetti rakentui talon, suvun tai ammatin varaan. Nykykatsannon mukaisesti voisi sanoa, että oli vahva paikallisidentiteetti. Fennomaanit sitten rupesivat piirtelemään kuvia Suomesta ja alkoivat opettaa ihmisiä suomalaisiksi. Vuosikymmenten pänttäämisen jälkeen ”Suomi” ja ”suomalaiset” alkoivat näyttää luonnollisilta asioilta.
”Maassa maan tavalla tai maasta pois”, kuuluu sanottavan. Että ruvetaanpas suomalaiset pakkaamaan laukkujamme, ellei poronhoito kiinnosta.
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa
Ensinnäkin: Pähkinäsaaren rauhan rajan merkitystä Suomen jakajana itään ja länteen liioitellaan. Sehän alkoi keskeltä Kannasta, ja Viipurikin oli vankkaa muinaiskarjalaista aluetta ennen kuin ruotsalaiset sinne linnan rakensivat. Toisaalta taas rajan luoteispää kulki jostain halki Pohjanmaan, jossa länsisuomalainen asutus oli jo aiemmin ulottunut rajan toiselle puolelle. Itä- ja Länsi-Suomen jako on vanhempi kuin tuo Ruotsin ja Novgorodin sotien tuloksena syntynyt raja.
Toiseksi luulen, että Suomen ja suomalaisuuden nuoruutta myös liioitellaan. Ei kaikki välttämättä alkanutkaan Topeliuksesta. Agricolaakin voi tulkita niin, että hän käytti käsitteitä suomen kieli ja suomalainen suunnilleen samassa laajuudessa kuin nykyään.
Agricolan käyttämä termi "suomen kieli" merkitsi kyllä suunnilleen samaa kuin nykyisinkin - ja olisimme ymmärtäneet tuon ajan suomea vallan hyvin.
Agricolan "Suomi" lienee sen sijaan useimmiten tarkoittanut Varsinais-Suomea. Toisinaan käytettiin semmoistakin kuin "Suomi erinomattain" eli varsinainen Suomi. Siitä tämä nykyinenkin nimi Varsinais-Suomi.
Näin muistelen. En nyt tähän hätään pääse lähteiden äärelle. Lomalla meinaan.
tämä pätee Kaikkiin kansallisiin ryhmiin. "kuka on juutalainen?" on kielletty kysymys israelissa- sillä palestiinalaiset ovat geneettisesti aidoimmat juutalaiset.
jos tarkkoja ollaan, olemme me lännessä ja pohjoisessa elävät- aluperin elintasosomalipakolaiset- sillä olemme osaa sitä afrikkalaista ryhmä joka poistui itä-afrikasta. tätä voi todistaa tutkimalla dna:nsa.
oman dna:n tutkimuksen tulos oli...minulla on itäkarjalais-a saamelaijuuria. revi siitä tai pane paremmaksi suomalainen.
geenit kun nyt pettivät, jää ajankohdan valitseminen rajana- israelissa se on täsmälleen 2000vuotta sitten, ei enne (sillä juuralaiset tulivat irakista ja ennen sitä saudeista) eikä jälkeen, sillä alue oli arabi kulttuuriltaan.
suomalaisten suhteen, saamelaisystäväni pauliina feodoroff (jonka äiti on suomalainen ja aviomies ruotsinkielinen) on sanonut :
"kyllä me saamelaiset olemme epäonnistuneet suomalaisten kotouttamisessa!"
Eikö maailma olisi paljon parempi paikka asua, jos rajoja ei lainkaan olisi. Mitään muuta vihaa ja sotaa ei saataisi aikaan sillä, että ruvettaisiin geenien mukaan ihmisiä uudelleen asuttamaan.
Tietysti myös suomalaisilla on oikeus tuntea isänmaallisuutta siitä maasta, jonka ovat vuosisatojen kuluessa rakentaneet. Sitä taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista uurastusta ei voi yksikään maahanmuuttaja vähätellä, vaikka hänellä olisi millaiset geenit tahansa.
Sellainen sanojen kieltäminen on asioiden ja ajattelun kieltämistä.
"Kantasuomalainen" ei ole erityisen hyvä nimitys, mutta tarpeeksi hyvä. Sekaantuminen kantasuomi-käsitteeseen on aivan teoreettinen, vain kielentutkijan ajatusmaailmassa syntynyt kuvitteellinen riski.
Heimoja, geenejä, Pähkinäsaaren rauhaa tai fennomaniaa ei tähän pitäisi sotkea. Eikä poronhoitoakaan, joka muuten ei suinkaan ollut lappalaisten elinkeino heidän tullessaan nykyisen Suomen alueelle.