Hyvä kysymys!

Persun arkikielistyminen kuulostaa minustakin todennäköisimmältä selitykseltä.

Mutta Hirvisaaren avauksessa on jännää myös (kepulaisilta lainattu) "pääkaupunkiseudun media", joka jää tarkemmin määrittelemättä, mutta jonka puolueettomuus asetetaan kyseenalaiseksi.

Voisiko olla, että epämääräisen syytöksen pääasiallinen tarkoitus on (kepulais-)persulaisen pääkaupunkiseutu-"aito suomi"-narratiivin vahvistaminen eikä niinkään persu-sanan vastustaminen?

Persulle ei oikein ole puhekielistä vaihtoehtoa.

Virallinenlyhenne on PS. Lausuttuna peeässät eivät kauaa tuossa muodossa pysyisi. Pässit siitä tulisi välittömästi.

Persut on vastaava lyhenne kuin kepulaiset, loukkaa korkeintaan herkkäsieluisimpia kannattajia.

Iltalehti uutisoi juuri, että tästä on tehty kantelu JSN:llehttp://www.iltalehti.fi/uutiset/2011051313711001_uu.shtml.Jutussa kantelun tekijä toteaa: "Persu-sanahan on alatyylin ilmaisu, joka viittaa ihmisen takapuoleen."

Ihmettelen puhummeko samaa kieltä tämän kantelun tekijän kanssa? Uskallanko enää väärinkäsityksen pelossa käyttää sanoja perso ja persikkakaan...?

Tottakai "persu" on halventava nimitys, siksihän perussuomalaisista erottautuvat sitä ilakoiden käyttävät.

"Sitä kuten muitakin sanoja..."?
Voisiko Vesa Heikkinen antaa autenttisen esimerkin siitä, miten esim. läskiperse-sanaa on käytetty kunnioittavasti ja ei-halventavasti?

Hyvä nimimerkki "hghghgh", taisin yleistää, mistä pahoitteluni. No, toisaalta, voisi kuvitella tilanteita, joissa mainitsemaasi sanaa voi käyttää esim. päinvastaisessa merkityksessä kuin yleensä. Haukkumasanoja käytetään tiemmä toisinaan myös hellyydenosoituksiin :)

Heippa aivokääpiöt,

Minäkin aina sanon rakkaalleni aamuisin, että huomenta ääliö, ja hän vastaa, että terve paskiainen. Illalliselle hänet kutsun sanoin "käy pöytään, läskiperse" ja hän toivottaa "hyvää ruokahalua, ihramaha".

Persuhan on suora lyhenne puolueen nimestä. Minä en tunne tuota sanaa takapuoleen viittaavana ollenkaan. Sen sijaan on perse ja persus. Osaako kieliväki sanoa, onko persukin takapuolisana?

Kellään ei muka persusta tulee mitään halventavaan liittyvääkään mieleen. Ei, ei, ei. Tosiasiahan on, että persu on perseen ja persuksen välissä.

Komppaan kyllä hämmästynyttä. Käytätkö sinä Olli persua siis perseen merkityksessä? Sanoillahan on aina vain pieniä, yhden äänteen eroja, mutta ne erot ovat merkityksellisiä
(katto, matto, sato, lato, kato, aave, haave, vino, vana, kakku, kukka, kakka jne.)

Osaisiko joku murreihminen sanoa, käytetäänkö persua takapuoleen viittaavana? Ei ole nimittäin tuttu minullekaan, mutta se ei tietysti takaa mitään. Persuksista puhutaan, mutta siellä on se ässä mukana ja taitaa olla harvemmin nominatiivissa käytössä.

Kyllä se on lukijan korvien välissä, jos persu kuulostaa rumalta.

Vesa H.,
itse asiaan omaa kantaa ottamatta, niin antamastasi linkistä http://timosoini.fi/?s=persu Soinin kommentiin nimityksestä minä kyllä saan sen käsityksen ettei hän sitä kannata.
Hänhän ehdottaa perus-sanaa puolueen jäsenen (tai kannattajan) nimitykseksi. Se ei kyllä mun mielestä ole toimiva.

Hyvä "samooja", kyllähän se loppujen lopuksi taitaa olla niin, kuin sanot. Toisaalta Soini sanoo aivan aluksi, että "Ei nimi miestä pahenna".

Kukaan ei ole vastannut persu-sanan merkityksestä murteissa, mutta yleiskielen sanakirjoista sitä ei ainakaan löydy takapuoleen viittaavana. Rupesinkin sitten keksimään lisää sanoja, joissa on yhden kirjaimen/äänteen ero, nyt äänteellisesti vähän persun ja persuksen malliin: marsu/mersu, varsi/varsa/versus tai konsonantti loppuun ja merkitys muuttuu: manne/manner, karva/karvas.

Minusta on niin, että nimi, per se, ei miestä pahenna, vaan nimi miehen, jos on pahentaakseen.

Meillä urvuilla ei määritelmän mukaan ole hätää tässäkään suhteessa.

Persu-sana esiintyy murteissa (tietoja on lähinnä Etelä-Karjasta) - mutta persun merkitys murteissa on ahne, ahnas, perso. Takamuksen merkityksessä sana ei murteissa esiinny.

Sanojen mahdollisesta halventavasta käytöstä voi toisinaan tulla vaikea kysymys.

Meillä on toisaalla ns. kieliyhteisö, joka pitää jotakin sanaa tyyliarvoltaan tietynlaisena. Mutta tämä kieliyhteisö voi olla fragmentoitunut, niin että mitään ns. yleistä merkitystä tai määritelmää jonkin sanan suhteen ei ole olemassa, tai ainakaan se ei päde kaikkien kielenkäyttäjien osalta.

Oikeuskäytännössä mittariksi on usein tullut se, miten puhuteltava (tai uhri tai kantaja) on jonkin sanan t. asian kokenut. Siinäkin kyllä tulee vaikeuksia: yksi puhuteltu kokee yhden sanan halventavaksi, toinen toisen.

Sitten tarvitaan esimerkiksi Kotuksen asiantuntijaa todistamaan sanojen merkityksen ja niiden käyttötilanteiden eli kontekstin ja merkityksen suhteesta. Näinhän on tapahtunut.

Puhutellun (eli uhrin tai kantajan) kokemuksen asettaminen kriteeriksi on sekin aika hankala tapaus: meillä on ihmisiä, jotka saattavat kokea halventavaksi melkein minkä tahansa. Voisinko haastaa oikeuteen jonkun, joka sanoo minua Lateksi, jos kokisin sen halventavaksi? Kanne tuskin menestyisi käräjäoikeudessa.

Mutta käräjäoikeuskin joutuu ratkomaan vaikeita tapauksia. Mikä on ollut sana, mikä sen käyttöyhteys, mikä tilanne, mikä intentio (jos se on jotenkin pääteltävissä).

Nämä vaikeudet on nähty esimerkiksi käsiteltäessä sanaa "neekeri". Sana oli laajalti melko neutraalina käytössä myös tietosanakirjoissa aina 1960-luvun puoleen väliin saakka. Ja ainakin 1950-luvulla kansakoulunsa käyneet lukivat Martti Haavion runoa, jossa neekeri pesee kasvojaa muttei valkene ollenkaan.

Ja toisaalta taas: yleensä kieliyhteisön puhuja tajuaa sanan merkityksessä ja sen tyyliarvossa tapahtuneet muutokset - ainakin jos hän noin yleensä on muun maailman tasalla. Jokin Perussuomalaisten Hakkarainen ei ainakaan lehtitietojen perusteella ole maailman menosta kovin hyvin selvillä. Hän ei lue lehtiä, ei kuuntele radiota, ei katso televisiota. Kansanedustaja hänestä silti tuli - ja jos hän on Suomen kansaa edustava kansanedustaja, niin melko tietämätön Suomen kansa ja sitä valtiopäivillä edustava eduskunta sitten on.

Mutta missä tilanteissa tietämättömyys voi olla lieventävä asianhaara? Tätä mitataan kaiketi lain ja ns. yleisen elämänkokemuksen perusteella. Ts. käräjäoikeus voi todeta, että se ei yleisen elämänkokemuksen perusteella pidä jotakuta väitettä uskotttava, eli tässä tauksessa sitä, että kansanedustaja ei tiedä, mikä tyyliarvo sanalla "neekeri" nykyisessä kieliyhteisössä on. Se voi kai myös pohtia, olisiko yleisen elämänkokemuksen perusteella kansanedustajan tullut käsittää, että sanalla "neekeri" ja varsinkin
yhdistelmällä "neekeriukko" on nykyisin halventava sävy. Jollei kansanedustaja tätä käsitä, on syytä kaiketi epäillä, että hän ei ymmärrä monien muidenkaan sanojen merkitystä ja tyyliarvoja. Sen sijaan käräjäoikeuden tehtäviin ei kuulune sen ratkaiseminen, onko kansa saanut arvoisensa edustajan.

Klassinen "selvä pyy, sanoi Hakkarainen, kun variksen ampui" -tapaus.

Viljakkalasta kotoisin oleva isoäitini käytti alapään termeinä sanoja persu ja pymppy. Silloin ne eivät kuulostaneet halventavilta, vaan helliltä ja kotoisilta, mutta jos niitä käytetään poliittisen leiman lyöjinä, niin ala-arvoistahan se on.

Eduskunnan puhemiehistö on päättänyt, että perussuomalaisia ei saa eduskunnan täysistunnoissa kutsua persuiksi, eikä keskustalaisia kepulaisiksi. Persu ja kepulainen eivät puhemiehistön mukaan kuuluu parlamentaariseen puhetapaan. Salityöskentelyssä tulee noudattaa vakaata ja arvokasta puhetapaa.


http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/09/persu_ja_kepu_pannaan_eduskunnassa_2887269.html

Puhemiehistöltä outoa linjausta.
"Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset." (perustuslaista)

Eli puhemiehistö ei voi lain mukaan määrätä, mitä ja miten kansanedustaja puhuu. Vai nähdäänkö vielä kiinnostava näytelmä ja sen jälkikäsittely? Ehkä perustuslakia ruvetaan halveksivasti kutsumaan persulaiksi ja se ohitetaan?