Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjojen esittelyt ja pääsy verkkosanakirjoihin.

Esipuhe 1997

Suuri suomi–ruotsi-sanakirja
Sanakirjan ensimmäinen laitos.

Uutta, laajaa suomalais-ruotsalaista sanakirjaa on kaivattu kauan. Cannelin-Hirvensalo-Hedlundin sanakirjan tuorein laitos on jo yli 20 vuotta vanha. Muun muassa yhteiskunnan ja tekniikan kehitys on vaikuttanut kielenkäyttöön siinä määrin, että niin vanha sanakirja on jäänyt auttamattomasti ajastaan jälkeen. Viime aikoina ilmestyneet pienemmät sanakirjat ovat liian suppeita vaativan käyttäjän tarpeisiin.

Uusi Suuri suomi-ruotsi-sanakirja ei ainoastaan ole laajin tähän mennessä ilmestyneistä suomalais-ruotsalaisista sanakirjoista, vaan se on myös suurin kaksikielinen sanakirja, jossa ruotsi on kohdekielenä. Teoksen suomenkielinen aineisto pohjautuu Suomen kielen perussanakirjaan  (1990-94) ja edustaa siis nykysuomen keskeistä sanastoa. Toimitus on lisäksi täydentänyt hakusanamateriaalia poimimalla itse uutta aineistoa. Ruotsinkielisiä vastineita etsittäessä on tukeuduttu useisiin nykyaikaisiin lähteisiin, mm. suuriin sähköisessä muodossa oleviin korpuksiin. Sanakirjan laatimisessa on luonnollisesti käytetty kaikkein uudenaikaisinta tietotekniikkaa.

Uutta on myös se, että sanakirja on syntynyt tutkimuslaitoksen ja kaupallisen kustantajan välisenä yhteistyönä. Yhteistyön ansiosta toimituksella on ollut käytössään kummankin osapuolen tietotekniikka ja leksikografinen asiantuntemus.

Toimitus sai työtilat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Työ tehtiin vuosina 1990-96. Tutkimuskeskuksessa on ollut käytettävissä laaja kirjasto, ja se on tarjonnut sanakirjatyön kannalta innostavan työympäristön, ja toimitus on työssään voinut turvautua sekä suomalaisiin että ruotsalaisiin asiantuntijoihin. Sanakirjan käsikirjoituksen ovat tarkistaneet johtavat kieliasiantuntijat ja eri erikoisalojen tuntijat. Paikannimiluettelo on nimistöntutkijoiden laatima ja tarkistama.

Hankkeella on ollut tieteellistä asiantuntemusta edustava toimitusneuvosto. Johtoryhmä, johon on kuulunut WSOY:n ja Tutkimuskeskuksen edustajia, on vastannut hankkeen hallinnollisesta puolesta.

Sanakirjatyössä on pidetty erityisen tärkeänä ruotsinruotsin ja suomenruotsin sekä toisaalta Suomessa ja Ruotsissa puhuttavan suomen välisten erojen järjestelmällistä kartoittamista. Näitä eroja kuvataan ennen kaikkea ruotsinkielisten vastineiden osalta, mutta hakusanojen joukossa on myös runsaasti ruotsinsuomalaista kielenkäyttöä edustavia ilmauksia, varsinkin yhteiskunnallisia termejä.

Esimerkkiaineisto on runsas, monipuolinen ja edustava. Teoksessa on myös taivutuskaavoja ja kieliopillisia ohjeita sekä käännösmalleja, jotka helpottavat tietyntyyppisten sanojen kääntämistä. Olemme varmoja siitä, että sanakirja on tehokas apuväline varsinkin ruotsinkielisen tekstin laadintaan suomen kielen pohjalta, mutta sitä voivat käyttää myös ruotsinkieliset suomenkielisen tekstin tulkintaan.

Helsingissä syyskuussa 1996

Birgitta Romppanen
päätoimittaja

Nina Martola
toimitussihteeri

Ilse Cantell
toimittaja

Mats-Peter Sundström
toimittaja

Seija Tiisala
toimitusneuvoston puheenjohtaja

Mikael Reuter
toimitusneuvoston ja ohjausryhmän jäsen