Suomen kielen lautakunnan suosituksia, nimistönsuunnittelun ohjeita ja virkakieliohjeita, tietoa Kielitoimiston kieli- ja nimiohjeista, testejä.

Tiennimen alkuosa: Pihlaja- vai Pihlajan-?

Tiennimi voi olla nominatiivialkuinen (Pihlajatie) tai genetiivialkuinen (Pihlajantie). Alkuosan genetiivillä ja perusmuodolla eli nominatiivilla on paikannimissä usein merkitysero, joka nimistönsuunnittelijan on hyvä ottaa huomioon kaavanimiä suunnitellessaan.

Nominatiivi on tavallinen silloin, kun alkuosa kuvailee paikkaa jonkin sille yleisen ominaisuuden perusteella. Genetiivimuotoa nimen alussa taas voidaan käyttää silloin, kun viitataan johonkin tiettyyn asiaan, paikkaan tai henkilöön, jonka mukaan tie on saanut nimensä.

Genetiivialkuinen Pihlajantie sopii silloin, jos nimeämisperusteena on esimerkiksi tien varrella sijaitseva, poikkeuksellisen vanha tai kaunis pihlaja.  Sen sijaan Pihlajatie, jossa nimen alussa on nominatiivi eli perusmuoto, voi viitata paikalle tyypilliseen yleispiirteeseen (ympäristössä kasvaa runsaasti pihlajia) tai voi olla esimerkiksi puuaihepiirin mukaan tielle annettu. Jälkimmäisessä tapauksessa lähellä voisivat aihepiirin mukaisesti sijaita esimerkiksi Koivutie, Tammitie ja Jalavatie.

Vastaavasti nimi Yliopistonkatu viittaisi siihen, että katu sijaitsee juuri tietyn yliopiston tuntumassa, kun taas nominatiivialkuinen Yliopistokatu voisi viitata myös yliopistoon miljöönä ja yleisenä instituutiona.

Jotkin keskeisten rakennusten tai rakennettujen kohteiden mukaan nimetyt tiet ovat kuitenkin vakiintuneet nominatiivialkuisiksi yleissanatyyppisiksi nimiksi. Sellaisia ovat useissa Suomen kunnissa toistuvat nimet Kauppakatu/Kauppatie, Koulutie/Koulukatu, Kirkkotie/Kirkkokatu, Satamatie/Satamakatu, Siltatie/Siltakatu ja Toritie/Torikatu, vaikka nimen taustalla olisikin tietty koulu, kirkko ja niin edelleen.