Suomen kielen lautakunnan suosituksia, nimistönsuunnittelun ohjeita ja virkakieliohjeita, tietoa Kielitoimiston kieli- ja nimiohjeista, testejä.

Julkinen nimistö ja nimikilpailut

Nimikilpailuissa ihmiset saavat keksiä nimen ennalta määritellylle kohteelle. Tavallisesti paras ehdotus palkitaan ja toisinaan myös otetaan käyttöön.

Minkälaiselle kohteelle nimikilpailun voi järjestää?

Kun julkiselle kohteelle tarvitaan nimi, kannattaa nimikilpailuja järjestää vain harkiten. Tämä johtuu siitä, että julkista nimistöä koskevat selvät säännöt: nimien on oltava tarkoituksenmukaisia, helppokäyttöisiä ja täytettävä hallintolain vaatimukset asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä. Kilpailuista saaduille nimille ominaisia piirteitä ovat sen sijaan luovuus, hauskuus ja kielellinen leikittely, jotka ovat julkisten nimien ominaisuuksina toisarvoisia ‒ joskus jopa sopimattomia.

Nimikilpailuja ei kannata järjestää keskeisten julkisten palveluiden nimille, kuten terveyskeskuksille, oppilaitoksille, kirjastoille tai uimahalleille. Palveluiden niminä parhaita ovat kohteestaan kertovat nimet, joissa alkuosa ilmaisee sijaintia ja loppuosa määrittää, millaisesta palvelusta tai paikasta on kyse. Tällaiset perinteiset nimet, kuten Outokummun terveysasema, Joutsan lukio, Ylivieskan kirjasto tai Turun uimahalli palvelevat parhaiten kansalaisia, eivätkä sekoitu kaupallisiin nimiin. Kun kaikkein toimivin nimi on kohdettaan selkeästi kuvaava, ei nimikilpailu kannata, sillä siihen osallistuvat haluavat tavallisesti käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan.

Nimikilpailua voi harkita silloin, kun nimeä etsitään jollekin pienemmälle kohteelle, jonka nimessä mahdollisia ovat myös vertauskuvalliset tai selkeämmin erisnimimäiset ilmaukset. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi nuorisotila, kokoustila, muu sali tai kirjastoauto.

Anna riittävät taustatiedot osallistujille

Sopivaa nimeä ei voi suunnitella tai keksiä ilman riittäviä taustatietoja. Jos nimikilpailu järjestetään, osallistujille on tehtävä selväksi, mitä nimeltä vaaditaan.

Nimelle asetetuissa vaatimuksissa on määriteltävä selvästi, mille kohteelle nimeä haetaan. Se, haetaanko nimeä uudelle rakennukselle vai myös rakennukseen tulevalle julkiselle palvelulle, rajaa nimiehdotusten miettimistä eri tavoin. 

Lisäksi kannattaa kertoa, mitä ominaisuuksia nimeltä vaaditaan. Voidaan esimerkiksi todeta, että nimen täytyy olla puheessa ja kirjoituksessa helposti taivutettavissa ja siihen on sisällyttävä kohteen lajia merkitsevä sana (esimerkiksi talo tai sali). Jos nimi tulee osaksi jotakin nimistön kokonaisuutta ‒ esimerkiksi uusi sali talossa jo olemassa olevien rinnalle ‒, on pidettävä huoli siitä, että osallistujat tietävät muut nimet ja niiden taustat ja osaavat ottaa nämä ehdotuksissaan huomioon.

Vaatimuksissa on niin ikään syytä todeta, jos nimelle tarvitaan myös ruotsin-, suomen- tai saamenkielinen vastine. Kaksikieliset nimet kannattaa suunnitella samanaikaisesti, jotta ei päädytä sellaiseen ehdotukseen, joka toimii vain toisella kielellä. Nimikilpailuun osallistuvilta kansalaisilta ei kuitenkaan voi vaatia nimen muodostamista useammalla kielellä. Kilpailu ei siis ole paras tapa muodostaa nimiä kaksikielisille kohteille.

Selkeät säännöt varmistavat kilpailun sujuvuuden

Nimikilpailuihin osallistutaan usein myös huumorimielellä, eivätkä osallistujat aina lue vaatimuksia. Niinpä säännöissä on ‒ aikataulun, palkintotietojen yms. lisäksi ‒ hyvä todeta, ettei järjestäjä sitoudu valitsemaan kohteen nimeksi kilpailusta saatua nimiehdotusta ja että järjestäjällä on oikeus suunnitella kohteen lopullinen nimi hyödyntämällä ja muokkaamalla kilpailuun lähetettyjä nimiehdotuksia.  

Asiantuntijat päättämään lopullisesta nimestä

Nimikilpailuiden suuresta suosiosta huolimatta ei pidä unohtaa, että nimistönsuunnittelukin on asiantuntijatyötä. Sopimattomien nimien välttämiseksi kannattaa unohtaa sellaiset nimikilpailut, joissa nimeksi valitaan suoraan esimerkiksi eniten yleisöääniä saanut ehdokas. Toimiva ratkaisu on, että nimen valitsee ehdotusten pohjalta raati, jossa on myös nimistönsuunnittelun asiantuntijoita. Jos raadissa ei ole nimiasiantuntijoita, voi heiltä pyytää erikseen mielipidettä tai arviota ehdotuksista. Asiantuntijat pystyvät parhaiten arvioimaan nimiehdotusten soveltuvuutta ja käytettävyyttä myös laajemmasta perspektiivistä.