Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2019

29.1.2019 10.14

Helmenkuu helistää

Helmi-sanan monet merkitykset.

Tammikuun alkuosa tammi on todennäköisesti tarkoittanut alkuaan akselia, napaa, keskipuuta. Tammikuu olisi siis vuoden napa. Helmikuun alkuosa helmi tarkoittaa ilmeisesti puun oksille muodostuvaa jäähelmeä, joka tuohon aikaan vuodesta kiinnittää luonnontarkkailijan huomion.

Satu Tanner: Lokakuu vai viinikuu? (Kieli-ikkuna, 7.10.1997)

Helmi-artikkeli Suomen sanojen alkuperä -teoksessa. Kuva: Vesa Heikkinen.
Helmi-artikkeli Suomen sanojen alkuperä -teoksessa. 

Agricolan helmenkuu

Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestyneessä Rucouskirjassa on kalenteriosa, joka sisältää muun muassa luettelon kuukausista. Eräissä kohdin luettelo poikkeaa nykyisestä. Helmikuu esiintyy helmenkuuna. Elokuun tilalla on mätäkuu eli kylvökuu. Joulukuun nimenä on talvikuu.

Agricolan luettelon voi katsoa perustuvan niihin nimityksiin, joita käytettiin Lounais-Suomessa 1500-luvun alkupuolella. Muualla maassa oli kirjava joukko toisenlaisia nimityksiä, esimerkiksi sellaisia alkuvuoden kuukausia kuin sydänkuu (sydäntalvella), hankikuu (jolloin on hankikelit), vaahtokuu (jolloin ”lumi vaahtovaa näät nii kovast ja lentää”), sulamakuu (jolloin lumi sulaa), kevätkuu (jolloin kevät koittaa) ja seiväskuu (jolloin aidanseipäitä tehdään). Rukouskirjan kalenteri loi pohjan nimien yhtenäistämiselle, ja kilpailevat nimitykset jäivät vähitellen syrjään. Tosin rukouskirjan kalenterinkin luettelo muuttui parissa kohdin 1600-luvulla. Mätäkuusta tuli elokuu ja talvikuusta joulukuu.

Matti Vilppula: Tuohikuussa pukinpäivän aikaan (Kieli-ikkuna, 1.11.2005)

Helmi heilahtaa

Helmistä ja helmikuusta puhutaan myös suomalaisissa sananparsissa.

Jos tammikuussa on tasasta, ni helmikuussa heilahtaa. (Ilmojen ennustuksia. Juva, L. Maljanen, 1932)

Helemikuiset hellät tuulet maaliskuussa maksetaa. (Kiuruvesi, H. Martikainen, 1932)

Helemikuussa helistää, moaliskuussa maksaa. (Laukaa, M. Mäkinen, 1932)

On niin kylmän kalsea kun ei ole helmiä kaulassa. (Alatornio, A. Anundi, 1933)

Ei henkee ei helemeekää. (Sanotaan kun männään sairasta kahtomaan ja se on kuollut jo. Eno, J. Tolonen)

Ei jiänä henkee, ei helemee. (Eno, T. Räty)

Turha o heittee helemijä sikkoe ettee. (Juva, S. Pätynen, 1932)

Tehrääs piänet helmet, sano Aati-Jussi. (Kun pullon esiin veti. Pälkäne, T. Inkilä)

Helmikuun kaloja, sanoi vaari salakoita. (Valkeala, V. Lakka, 1932)

Sananparsikokoelma (Kotimaisten kielten keskuksen aineistot)

Helmikuinen havu helmeilee. Kuva: Vesa Heikkinen.
Helmikuinen havu helmeilee.

Helmikuu huastua

Monet sananparret kertovat siitä, mitä helmikuu sanoo toiselle kuukaudelle.

Mitees minun polosen poijjan kun toinen silimä vettä vuotaa, minä kylymäsin piijjan jalat tantereen ja emännän käit taikinan, sanoo helmikuu, maaliskuulle. (Matin päivän loruja, Eno, V. Turpeinen)

Helmikuu sanoo. Jos minä olisin vanhemman veljeni tammikuun tilalla, niin muijat minä uunin nurkkaan ajaisin ja varsat tamman vattaan tappaisin, mutta mitäs minun auttaa kun toinen silmäni vettä vuovaa. (Iltapäivällä aurinko paistaa. Hausjärvi, J. Sillanpää, 1936–1937)

Varsat minä tamman vattaan jääryttäisin, mutta vaikka yöllä kuinka kiristäisin niin päivällä silmäni vettä vuotaa, sanoo helmikuun pakkanen. (Hausjärvi, O. Sirpoma, 1936–1937)

Helmikuu huastua tammikuul niet mie jos oisin siu sijassais ni mie kylmäsin vasikan lehmä mahhua ja emännä kiät taikinua, mut vaikkui koittelis puristua ni ei maha mittiä ko toine silmä vettä vuotua. (Kurkijoki, A. Korhonen, 1932)

Helemikuu sannoo: jos min oisin ison tammen sijalla, niin kylymäsin varsan tamman mahhaan ja emännän käjet taikinaan. (Paltamo, Matti Lehtola, 1933–1934)

Helmikuurasta helmiruoskaan

Kielitoimiston sanakirjassa sana helmi määritellään simpukassa muodostuvaksi, varsinkin koruissa käytettäväksi pieneksi helmiäispalloksi. Helmeksi kutsutaan myös helmiäispalloa muistuttavaa lasi-, muovi- tai puupalloa. Toisinaan sanaa käytetään kuvaannollisesti: Hampaat hohtavat kuin helmet. Hiki-, kaste-, vesihelmi (helmeä muistuttava pisara). Maailmankirjallisuuden helmiä (jostakin arvokkaasta, korvaamattomasta, kauniista yksilöstä, esineestä tms.).

Suomen murteiden sanakirjassa on runsaasti helmi-alkuisia sanoja, muun muassa helmifröökynä, helmihiekka, helmikahvi, helmikirjoitus, helmikuuma, helmilauta, helmiraitti ja helmiruoska. Mutta mitä helmiveikiko sanookaan tammiveikolle?

Helmiveikko (= helmikuu) sannoo tammiveikolle (= tammikuulle): jos hän olis sinun sijassa, antas niim pakkasta, että nuoret miehet paleltus sivakkainsap päälle ja nuoret neijot purtilom parthalle, vanhat äijät paskansap pääle, mutta minkäs voin ku hertta silimhäm paistaa eli toinen silmä vettä itkee. (Kittilä)

Kielitoimiston sanakirja

Suomen murteiden sanakirja

Maan helmiä. Kuva: Vesa Heikkinen.
Maan helmiä. 


Teksti ja kuvat: Vesa Heikkinen


Palaa otsikoihin