Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2018

15.10.2018 14.15

Värin nimityksellä on väliä

Kielijuttuja kretliinistä karmosiiniin.

Sinisellä, keltaisella ja punaisella pääsee hyvin alkuun, mutta värisävyjä voi toisaalta erotella lähes mielivaltaisen tarkasti. Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat kirjoittaneet lukuisia värien nimityksiä käsitteleviä kielijuttuja.

Värikäs maalaus. Yksityiskohta. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Värikäs maalaus. Yksityiskohta. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Madoista syntynyt, mieli musta

Sinipunaista väriä tarkoittavia sanoja on kielessämme muutama: liila, violetti ja kretliini (murteissa myös gredliini, retliini ja retuliini tai kretuliini). Ne kaikki tarkoittavat sinipunaista väriä ja kuvaavat värin eri asteita tai sävyjä – tai ovat ainakin alkuaan kuvanneet.

Liisa Nuutinen: Sinipunaista (Kieli-ikkuna, 17.5.2009)


Nimitykseen voi kätkeytyä myös tieto alkuperästä, siitä, mistä tai missä väri on valmistettu. Karmiininpunaisen karmiini (toiselta nimeltään karmosiini) on väriaine, jota saadaan subtrooppisilla alueilla elävien Kermes-sukuisten kilpikirvojen naaraista. Sanat kermes ja karmosiini ovat samaa perua; ne pohjautuvat arabian kielen sanaan qirmiz. Taustalla olevan sanskritinkielisen sanan merkitys on ’madoista syntynyt’.

Liisa Nuutinen: Yölinnun preussinpunainen (Kieli-ikkuna, 9.12.2007)


Keltainen on monissa kielissä ja kulttuureissa sapen väri, katkeruuden väri. Musta kuuluu suruun, apeuteen, ikävään. Synkkyyteen vajonneen ”mieli on käynyt mustaksi” tai ”musta murhe on täyttänyt mielen”.

Tunteet ja värit liittyvät yhteen. Suomen harmi ja harmaa ovat samaa alkuperää, samoin viha ja vihanta, joka paikoin murteissa on vihreän synonyymi. Latinan sanalla lividus on sekä merkitys ’lyijynharmaa, sinertävä’ että ’kateellinen, mustasukkainen’.

Matti Vilppula: Mustasukkaisuutta yli rajojen (Kieli-ikkuna, 2.11.2004)

Kauppatori kylmänä talvipäivänä vuonna 1969. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.
Valkoista ja harmaata. Kauppatori kylmänä talvipäivänä vuonna 1969. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.

Paikoissa ja puissa

Paikannimissä on käytetty luonnossa nähtäviä värejä. Nimiarkiston kokoelmatietojen mukaan vesi, maaperä tai kasvisto on esimerkiksi tietyn sävyistä, tai paikka on muutoin synnyttänyt väriaistimuksia. Joskus paikannimen taustalla on henkilö, jonka hiusten on esimerkiksi arveltu olleen tietynväriset. Joskus taas taustalla on sukunimi tai talonnimi, esimerkiksi Sinisalo, Vihriälä tai Harmaa.

Värit paikannimissä (Kysymyksiä ja vastauksia nimien alkuperästä)


Suomen sana ruska on lainaa saamelaiskielistä: pohjoissaamen ruški ja inarinsaamen ruške tarkoittavat niin ikään ruska-aikaa. – – Adjektiivin ruskea merkitys on muuten aiemmin ollut nykyistä laajempi: sillä on voitu tarkoittaa myös punaista väriä.

Ruska (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)

Hehkuva syksy. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Hehkuva syksy. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Cumulus vai kesätaivaan sininen?

Positiivisia mielikuvia metsästettäessä ei ole ihan justiinsa, vastaako nimen tarkoittama asia kyseistä värisävyä. Maalimaakareiden visioissa Galleria kuvastaa harmaanvalkoista, Neito vanhaa roosaa ja Duuri vaaleankeltaista. Cumulus voi ihan hyvin olla vaaleansininen väri, vaikka cumuluspilvi on taatusti valkoinen. Siellähän ne sinisellä taivaalla kuitenkin seilaavat!

Ulla Onkamo: Iholle Nakkia ja seiniin Länsimetroa (Kotus-blogi, 15.10.2018)


Omasta mielestäni selvästi punaruskea voi luettelossa ollakin paitsi tuttu tiilenvärinen – tai pelkkä tiili – myös esimerkiksi ruukku. Värinnimestä jätetään usein yhdyssanan loppuosa pois, jolloin ruukunvärisestä (= saviruukun värisestä) tulee pelkkä ruukku.

Riitta Eronen: Navy vai laivastonsininen? (Hiidenkivi, 3/2006)


Värin laatua tai sävyä kuvaava substantiivin genetiivimuoto (kuten myrkyn) muodostaa värin nimen kanssa tavallisesti yhdyssanan (myrkynvihreä). Mitä pitempi tai yksilöivämpi substantiivi on, sitä yleisemmin sanajono kuitenkin kirjoitetaan erilleen:

myrkynvihreä, taivaansininen, omenanpunainen
sitruunankeltainen, kesätaivaan sininen

jouluomenan punainen

Yhdyssana vai ei: tummanvihreä vai tumman vihreä? (Kielitoimiston ohjepankki)


Toimittaja: Risto Uusikoski

Palaa otsikoihin