Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2018

19.3.2018 11.15

Onnen päivät

Kirjoituksia onnesta ja onnellisuudesta.

Suomi on vuoden 2018 Maailman onnellisuus -raportin mukaan maailman onnellisin maa. Maaliskuussa vietetään YK:n kansainvälistä onnellisuuden päivää. Tämähän on oikein ilon ja onnen päivä!

World Happiness Report 2018 (Sustainable Development Solutions Network)

International Day of Happiness (United Nations)

Vaimo, älä ole onneton
meillä melkein kaikki laitteet on

(Onnelliset. Gösta Sudqvist, 1981)

Kanaa grillataan sähkölieden uunissa (1964). Kuva: Foto Roos. Helsingin kaupunginmuseo.
Onnea käytännössä. Kuva: Foto Roos. Helsingin kaupunginmuseo.

Mitä onni on

Samoin kuin onnekas ja onnellinen sotkeutuvat puheessa, sekoitetaan usein myös verbit onnitella ja toivottaa onnea. Kun joku on menestynyt tai saavuttanut jotakin, vaikkapa täyttänyt vuosia, on paikallaan onnitella häntä. Kun taas jollekulle toivotaan menestystä jonkin uuden vaiheen alkaessa, hänelle toivotetaan onnea.

Onnea toivotetaan esimerkiksi hääparille, matkalle tai uudeksi vuodeksi, ei niinkään uudelle vuodelle. Viisikymmenvuotiasta voidaan onnitella siitä, että hän on saavuttanut jo puolen vuosisadan korkean iän, mutta hänelle voidaan myös toivottaa onnea seuraavan jakson ajaksi – mitä milloinkin halutaan tähdentää. Sanoilla on paitsi selviä merkityksiä myös vivahteita, hienojakin.

Anneli Räikkälä: Onko lottovoittaja onnellinen vai onnekas? (Kieli-ikkuna, 16.4.1996)


onni 1. suuri ilo, syvä tyytyväisyys, riemu, onnellisuus, onnellisuuden tila. 2. kohtalon suopeus, menestys, onnellinen sattuma, "tuuri"

onnellinen 1. onnea tunteva t. ilmaiseva; onnen täyttämä. 2. suotuisa, otollinen, edullinen, antoisa; onnistunut

onni Kielitoimiston sanakirjassa

onnellinen Kielitoimiston sanakirjassa

Poika istuu portailla (1953). Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Onnesta kannattaa aina tehdä iso numero. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Onko onni onttoa

Lähestytäänpä asiaa tällä kertaa hirvenmetsästyksen näkökulmasta. Muistan lapsuudesta lausahduksen ”osui onnelle”.  Tämä tarkoitti jotain sellaista, että metsästäjän ampuma luoti oli mennyt hirven läpi jostain ”ontosta” kohdasta rikkomatta elikon luita tai sisäelimiä. Varsinainen onnenkantamoinen hirven näkökulmasta? Ja epäonnea metsästäjän näkökulmasta?

Vesa Heikkinen: Onsi yksillä? (Kotus-blogi, 20.3.2013)


Notkoa, mäkien välistä notkelmaa merkitsevä sana onsi (: onnen) ei nykykielessä ole yleinen ja sanan esiintymäalueillakin Kaakkois- ja Varsinais-Suomessa sen merkitys on jo hämärtynyt. (Sana esiintyy myös Karjalassa.) Paikannimissä sana on säilynyt muuttumattomana (Onsiaho, Pitkäonsi), tosin se on genetiivimuodossaan (Onnenpelto) ihmisten mielissä toisinaan sekoittunut sanaan onni ’suuri ilo yms.’ tai jopa nimeen Onni.

Helinä Uusitalo: Onnenkukkuloilta Rahanmäelle (17.12.2008)


Suomalaisessa paikannimikirjassakin (2007, Sirkka Paikkalan artikkeli) mainitun Oriveden kylännimen Onnistaipale taustalla lienee sama notkoa, alavaa paikkaa tarkoittava sana. Onnistaipale-asuun on voitu päästä muodosta *Onsintaipale. Perinteisissä paikannimissä onnen merkitys ei siis yleensä ole ’onni’, toisin kuin esimerkiksi talonnimessä Onnela. Onni- ja onsi-sanoilla saattaa kuitenkin olla vanha yhteys, sillä Suomen sanojen alkuperä -teoksessa (1995) esitetään teoria, jonka mukaan onni : onne- saattaa olla eriytymä sanasta onsi.

Onnenkuopasta Onnelaan

Onni ihmisten suussa

Murteissakin onni tunnetaan lykkynä ja tuurina, epäonni uutuurina, mutta harvinaisempiakin onnen nimityksiä murteissa on. Sellaisia ovat Keski-Pohjanmaalla epäonnea tarkoittavat ruutana ja pruutana. Lounaismurteissa luntio tarkoittaa epäonnea, laajalti Savossa sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla metsästys-, kalastus- tai karjaonnea. Jos työ ei ota sujuakseen, voidaan Lounais-Suomessa kysyä: ”Mikähän luntio tässä oikein on?”

Anneli Räikkälä: Onko lottovoittaja onnellinen vai onnekas? (Kieli-ikkuna, 16.4.1996)


Heinäonni, kalaonni, lapsionni. Suomen murteiden sanakirja tuntee kaikenlaista onnea.

”Jos saap männä peitos kalastammaa, jot ei kukkaa nää, ni o hyvä kalaonni.” (Uusikirkko Vpl.)

Pojasta, joka lähti saattamaan toisen morsianta, sanottiin, että hän hakee hyvvää heose onnee. (Pöytyä)

”Se tiesi hyvää karijaonnia ko kuusituppura vietihin huonehese.” (Himanka)

kalaonni Suomen murteiden sanakirjassa
hevosenonni Suomen murteiden sanakirjassa

karjaonni Suomen murteiden sanakirjassa


Onnesta on helppo lohkaista. Sananparsikokoelmassa on paljon onneen liittyviä viisauksia.

Heiluu kun vaivasen onni.

(Hailuoto , I. Trupukka , 1933 )

Kun käy oikein kova onni niin se heittää ojasta aallikkoon.
(Hausjärvi , O. Sirpoma , 1936 - 37 )

Kaikille onni vastaan tulee se toisille vaan selkänsä kääntää.
(Hausjärvi , O. Sirpoma , 1936 - 37 )

Onni seoroo immeestä vua immeene ee onneesa eti.
(Kiuruvesi, A. Pennanen, 1932)

Sananparsikokoelman hakulomake

Poika kalastaa Suomenlinnassa (1955). Kuva: Volker von Bonin. Helsingin kaupunginmuseo.
Poika kalastaa Suomenlinnassa (1955). Kuva: Volker von Bonin. Helsingin kaupunginmuseo.

Onnelliset

Mikael Agricolan julkaisujen ensiesiintymiä ovat mm. kiitollinen, laillinen, maallinen, maailmallinen, onnellinen, riemullinen ja turvallinen. Sekä Agricolan tuotannossa että muissa samanaikaisissa teksteissä ovat esiintyneet ajallinen, armollinen, inhimillinen, kohtuullinen, uskollinen ja velvollinen. Tätä sanastoa oli siis jo aiemmin olemassa uskonnollisen kielen tarpeisiin. 1500-luvulta lähtien llinen-johdoksia on tullut kirjakieleen koko ajan lisää. 1600-luvun kirjasuomen ensiesiintyminä mainitaan esimerkiksi hyödyllinen, kirjallinen, kirkollinen, liiallinen ja virheellinen, ja 1700-luvulta ovat peräisin aineellinen, edullinen, perinnöllinen, pääasiallinen, rehellinen ja tunnollinen.

Aila Mielikäinen: Maallista, ajallista, inhimillistä. Monikäyttöiset llinen-johdokset Agricolasta nykypäivään (Kielikello, 1/2010)


Runsain joukko nykysuomen llinen-johdoksista kuuluu ns. possessiivisiin adjektiiveihin, jotka ilmaisevat ’kantasanan tarkoitteen sisältävää tai omistavaa, sellaista jossa tai jolla on kantasanan tarkoite’: esim. perheellinen mies tarkoittaa miestä, jolla on kantasanan (perhe) tarkoite, siis perhe. Nykysuomen sanakirjan n. 900:sta llinen-adjektiivista tähän ryhmään kuuluu n. 500 eli enemmät puolet. Possessiivisen llinen-johdoksen voi muodostaa lähes mistä tahansa esinettä tai muuta konkreettista oliota tarkoittavasta substantiivista (airollinen, hampaallinen, hihallinen, hännällinen, kajuutallinen, katollinen, parvekkeellinen jne.); myös abstraktisubstantiivien johdoksia on runsaasti (aiheellinen, haaveellinen, onnellinen, ongelmallinen jne.).

Päivi Rintala: ”Toimituksellista kirjoittelua seudullisesta lipusta” – llinen-johtimiset adjektiivit ja niiden käyttö (Kielikello, 1/1979)

Onni on oma Onni

Vuonna 2016 syntyneiden suomenkielisten poikien yleisin ensinimi oli Onni ja yleisin jälkinimi Juhani. [– –] Uusvanhojen nimien suosiota on selitetty sillä, että vanhemmat eivät yleensä halua antaa lapsilleen oman ikäpolvensa tai omien vanhempiensa ikäpolven nimiä, koska ne tuntuvat liian tutuilta ja kuluneilta ja niihin saattaa liittyä epämieluisia henkilömielikuvia. Sen sijaan näitä vanhempien ikäpolvien nimet koetaan tuoreemmiksi vaihtoehdoiksi.

Minna Saarelma-Paukkala: Sofia ja Onni, Svetlana ja Ahmed – satavuotiaan Suomen nimitrendit (Kielikello, 2/2017)


Vaikka etunimet ovat osa sanastoa, ei etunimillä ole semanttista merkitystä samalla tavalla kuin kielen muilla sanoilla. Silti niillä voi olla sisältö. Äskettäin kuulin pojasta, joka oli saanut toiseksi nimekseen nimen Onni siitä syystä, että vanhemmat olivat vihdoin onnistuneet saamaan kauan toivomansa lapsen. Koska lapsen syntyminen oli vanhemmille onni, oli nimen sisältö nimeä valittaessa tärkeä. Myöhemmin Onni-nimen sisältö säilyy mahdollisesti vain vanhempien mielessä ja Onni kalpenee vain nimeksi, jonka sisällön esimerkiksi tutkija määrittelee vain yhdenlaiseksi nimeämisperusteeksi.

Arja Lampinen: Etunimen valinta – haasteellista kielenkäyttöä (Kielikello, 2/2001)

Onni-etunimen taivutus (Etunimien taivutusluettelo)

Pienen lapsen muotokuva (1930). Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.
Pienen lapsen muotokuva (1930). Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.

Onni ja tuska

Kotimaisten kielten keskuksen klassikkokorpuksesta löytyy hakemalla useita onni-sanan sisältäviä tekstejä. Onnesta ovat kirjoittaneet monet: muun muassa Juhani Aho, Minna Canth, Arvid Järnefelt, Uuno Kailas, Kaarlo Kramsu, Joel Lehtonen, Eino Leino ja Teuvo Pakkala.

Korpuksessa on myös Edith Södergranin Tuska-niminen runo vuodelta 1916. Runo on ilmestynyt kokoelmassa Runoja, ja sen on suomentanut Uuno Kailas.

Edith Södergran: Runoja (klassikkokorpus)
Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita (korpuksen aloitussivu)


Tuska
Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella ei ole mitään.
Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.
Onni tulee hiljaa aamun huminassa nukkuvissa pensaissa,
onni liukuu pakoon pilvikuvina sinisen syvyyden yli,
onni on sydänpäivän helteessä uinuva keto
tai rannaton meren lakeus auringonsäteiden alla.
Onni on voimaton, hän nukkuu ja hengittää eikä tiedä mitään.
Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa pusertanut
kätensä nyrkkiin.
Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä itkenein silmin.
Tuska antaa meille kaiken tarvitsemamme -
hän antaa meille avaimet kuoleman maahan,
hän työntää meidät portista sisään, kun epäröimme vielä.
Tuska kastaa lapset ja valvoo äitien keralla
ja takoo kaikki kultaiset vihkisormukset.
Tuska hallitsee kaikkea, hän silittää ajattelijan otsaa,
hän kietoo korun himoitun naisen kaulaan,
hän seisoo ovella miehen tullessa rakastetun luota.
Mitä vielä tuska antaa lemmikeilleen?
En tiedä enää.
Hän antaa helmiä ja kukkia, hän antaa lauluja ja unia,
hän antaa tuhat suudelmaa, jotka kaikki ovat tyhjiä,
hän antaa ainoan suudelman, joka on tosi.
Hän antaa meille ihmeelliset sielumme ja kummalliset halumme,
hän antaa meille ylintä elämässä:

rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman kasvot.

Kauppatori kylmänä talvipäivänä vuonna 1969. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.
Kauppatori kylmänä talvipäivänä vuonna 1969. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.


Ei, en ole onneton
nyt kun tiedän mitä onni on
(Onnelliset. Gösta Sundqvist, 1981)

Toimitus: Risto Uusikoski ja Vesa Heikkinen


Palaa otsikoihin



Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely / Kundundersökning 2018

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången