Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2018

19.2.2018 11.54

Onnea, satavuotias Viro!

Kotuksen julkaisuissa on kirjoitettu usein Viroon ja viroon liittyvistä kysymyksistä.

Helmikuun 24. päivänä vuonna 2018 juhlitaan satavuotiasta Viroa. Palju õnne, Eesti!

Pääskyset lentävät sinitaivaalla. Kuva: Vesa Heikkinen.
Haarapääsky on Viron kansallislintu. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Paikannimiä Suomenlahden molemmin puolin

Suomen eteläisen naapurimaan ikivanha suomen kielessä käytetty nimi on Viro, naapurit itse ovat virolaisia ja heidän kielensä on viro. Nimi Viro perustuu Viron pohjoisimman maakunnan nimeen Viru. Vastaavasti esimerkiksi nimi Suomi perustuu maakunnan nimeen, joka aikoinaan tarkoitti nykyistä Varsinais-Suomea. Epävirallisissa yhteyksissä voi käyttää myös Eesti-nimeä.

Viro vai Eesti? (Kielitoimiston ohjepankki)


Viro-alkuisia paikannimiä on runsaasti etenkin Suomenlahden rantaseuduilla. Nimiarkiston paikannimikokoelmissa on yhteensä kolmisensataa Viro-alkuista nimeä, mm. Viro, Virola, Virolainen, Vironmäki, Vironniemi, Virolahti, Vironkangas, Vironkorpi, Vironsilta, Vironsuo, Vironvuori ja Vironperä. Nimistä seitsemisenkymmentä sijoittuu luovutetun Karjalan puolelle. Monet Viro-alkuisista nimistä ovat lähtöisin kansallisuutta merkitsevistä sukunimistä Viro, Vironen ja Virolainen, jotka ovat kulkeutuneet laajoille alueille Suomessa. Osassa Viro-alkuisista nimistä taas viitataan Virosta tulleisiin ihmisiin. On kuitenkin mahdollista, että muutamiin, etenkin Satakunnassa sijaitseviin Viro-alkuisiin nimiin saattaa sisältyä ’ansaa, ansapolkua’ merkitsevä sana virka. Esimerkiksi entisessä Pohjaslahden kunnassa olleen tilannimen Vironlepo mainitaan alun perin olleen asussa Viranlepo.

Viro ja Eesti suomenkielisessä paikannimistössä


Mistä kertovat Viron paikannimet ja milloin ne mainitaan kirjallisuudessa ensi kerran? Miten vaiheikas on Tallinnan kaupungin nimihistoria, entä mistä kertovat Kuressaare, Peipsi järv, Pärnu ja Otepää? Nämä ja monet muut nimet saavat selityksensä Viron tuoreessa paikannimikirjassa Eesti kohanimeraamat.

Sirkka Paikkala: Viron paikannimiä tuhansittain (Kielikello, 3/2016)


Nimessä Baltia on yksi t; se myös ääntyy lyhyenä: ”baltia”.

Baltian maihin kuuluvat Viro, Latvia ja Liettua, mutta balttilaisiin kieliin kuuluvat vain latvia ja liettua. Viro on suomalais-ugrilainen kieli.

Baltian asukkaasta voidaan käyttää nimitystä baltti.

Baltia, baltti ja balttilainen (Kielitoimiston ohjepankki)

Sanakirjoista ja siileistä

Suomi–viro-suursanakirjassa on kaksi osaa, yhteensä 2 600 sivua, ja yli 90 000 hakusanaa. Sanakirja valmistui 2003, verkkoversio 2017.

Suomi–viro-suursanakirja


Virolais-suomalainen sanakirja ilmestyy Suomen ja Viron 100-vuotisitsenäisyyspäivien kunniaksi vuonna 2018. Sanakirja on valmistuttuaan vapaasti käytettävissä Kotuksen ja Eesti Keele Instituutin verkkosivuilla.

Virolais-suomalainen sanakirja


Viron kielen ohjailu on jo yli vuosisadan ikäistä. 1850- ja 1860-luvulla kiisteltiin vielä viron kielen oikeasta kirjoitustavasta, kunnes uusi kirjoitustapa syrjäytti vanhan aivan 1860-luvun lopussa. Kirjoitustavan vakiintumisen jälkeen oli luonnollista, että 1870-luvun alussa alettiin miettiä kirjakielen yhtenäistämistä: tuonaikainen ortografia, muoto-oppi samoin kuin yhteen ja erikseen kirjoittaminen olivat sangen epäyhtenäisiä.

Tiiu Erelt: Viron kielen ohjailu. Historiallinen kehitys ja nykytilanne (Kielikello, 1/1989)


Siili ei kuulu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön, vaan ihmisten tiedetään tuoneen sitä elätikseen ainakin Virosta ja Venäjältä. Siili oli nimittäin havaittu kelpo eläimeksi, sillä se popsii ruoakseen puutarhamaita kiusaavia tuhohyönteisiä. Sen uskottiin hävittävän myös hiiriä ja rottia, mutta niihin ei hyönteissyöjä tosielämässä kuitenkaan juuri kajoa. Paikkauskollisena lajina siili ei myöskään paljon vaeltele, joten sen nykyinen laaja levikki on pääosin ihmisen ansiota.

Vasta viime vuosisadan kuluessa yleistyneellä eläimellä on suomen kielessä vanhana pidetty nimi, sillä sanan siili vastineita on sukukielissä mainittu aina unkarissa asti. Lienee kuitenkin mahdollista, että suomen siili on lainaa saman vanhan suomalais-ugrilaisen sanaperheen vironkielisestä jäsenestä siil: nimi olisi kotiutunut Suomenlahden pohjoispuolelle samaa matkaa kuin eläinkin. Suomen kirjakieleen siili vakiintui vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Kirsti Aapala: Siili ja kullero – Viron tuomisiako? (Kielikello, 2/2008)

Suudlevad tudengid ('Suutelevat ylioppilaat') -veistos Tartossa. Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.
Suudlevad tudengid ('Suutelevat ylioppilaat') -veistos Tartossa. Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.
Maasikad ja metsmaasikad lienevät entuudestaan monelle suomalaiselle (liköörin ystävälle) tuttuja. Kyseessähän eivät ole metsässä mönkivät maasiat, vaan mansikat ja metsä- eli ahomansikat. Sanassa maasikas alkuperäinen tavunloppuinen n on vokaalistunut s-äänteen edellä: virossa kyseinen äänteenmuutos on tapahtunut täysin säännönmukaisesti (esim. kynsi > küüs, länsi > lääs, kansi > kaas).

Sen sijaan vieraampi rakenne suomalaiselle saattaa olla viron otsas olla, jolla on siten potentiaalia kahviseurueen viihdykkeeksi. Erikoisen vinksahtaneita mielleyhtymiä kuulijalle voisi aiheuttaa vaikkapa huokaus kurat, maasikad on otsas. Kuraa ja maasikoja otsassa? Ei aivan, vaan pikemminkin ’perhana, mansikat ovat lopussa’. Viron ots on monikäyttöisyydessään lähellä suomen päätä: kummallakin on ruumiinosan lisäksi ’kärjen’, ’loppukohdan’ ja ’lopun’ merkitykset.

Ilona Paajanen: Huvittavan petolliset ystävät (Kotus-blogi, 15.2.2017)


Palaa otsikoihin