Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2018

5.3.2018 14.03

On siis kevät!

Mutta onko jo terminen kevät?

Maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kalenterista katsottaessa kevätkuukausia. Mutta milloin kevät alkaa, kun asiaa tarkastellaan vuorokauden keskilämpötilojen näkökulmasta? Tähän antaa vastauksen Ilmatieteen laitos:

Termiset vuodenajat määritellään vuorokauden keskilämpötilojen perusteella. Suomessa termisistä vuodenajoista pisin on talvi ja lyhyin kevät. Kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle.

Termiset vuodenajat (Ilmatieteen laitos)

Vuonna 2017 terminen kevät alkoi Helsingin seudulla 8. maaliskuuta ja Enontekiöllä 16. toukokuuta. Terminen kevät kestää vain kuudesta yhdeksään viikkoa. Meren viileyden takia kevät kestää pisimpään rannikoilla ja saaristossa.

Kevätsään tilastot (Ilmatieteen laitos)

Keväinen järvenselkä. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Saimaan keväistä selkää. Kuva: Vesa Heikkinen.

Kevät on sanana ainakin kolmatta tuhatta vuotta vanha, mikä näkyy siitä, että se kuuluu kaikkien suomen lähisukukielten sanastoon: esimerkiksi viroksi ’kevät’ on kevad(e). Vanhinta omaperäistä sanastoamme ei kevät kumminkaan ole. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kevään käsite olisi ollut aiemmin tuntematon; kevät-sana vain on korvannut aiemman saman vuodenajan nimityksen. Myös aiempi nimitys elää edelleen suomen kielessä, nimittäin ’keväisiä peltotöitä, kasvavaa (kevät)viljaa’ merkitsevänä touko-sanana.

Heikki Hurtta: Kevät, touko ja kesä (Kieli-ikkuna, 4.5.2004)

Milloin onkaan kevään korva? Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan korvalla on sukukielissä muun muassa sellaisia merkityksiä kuin ’vierus’ ja ’vieri’. Kevään korva viittaisi näin kevään välittömään läheisyyteen, kevään vieressä ollaan!

Etymologisten sanakirjojen esittely

Suomen murteissa korvalla on mitä moninaisimpia käyttötapoja. Niitä esitellään Suomen murteiden sanakirjassa.

Suomen murteiden sanakirja

Kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta. Kuinka vanha termi on kyseessä? Tätä valotetaan vuoden 1705 almanakkaa koskevassa artikkelissa:

Termin kevätpäiväntasaus kirjallinen ensiesiintymä on vuoden 1705 almanakassa, Kewä päiwän tasaus.

Vuoden 1705 almanakka

Kaskenviertäjä Suojärven Ignoilassa. 1920- tai 1930-luku. Kuva: Museovirasto.

Kaskenviertäjä Suojärven Ignoilassa. 1920- tai 1930-luku. Kuva: Museovirasto.

Kevät on ollut kaskenpolton aikaa. Tästä kertoo jämsäläinen Kalle Lahnajoki (1962):

–  No ne jäi siihin sitte, seuroavaan kesää semmosek-, semmoseksee. Sitten k-, seuroavana kevännä, kun nyt (tus), tul' semmoset kelit että lumet män pois nin ne, puut karsittii. Koajetut puut. Isom-, isommat – ehän niitä kaikkija pienempijä, karsittu. Ja ehän ne tullun nin tarko ´altapäinkeän karsituks mutta, kumminkin suunnillee ja peältäpäe. Niin sitten se ol' siinä semmosenaa, polttoaikaa asti.

–  Mihinkäs aikaan se poltettii ja minkälaine ´ilma sillon tartti olla?

–  Niin siinä nyt valittii, sev verra ´ilmoja ninkun nykyäänkin kulotoksissa. Ei tahottu tohtiak kulov varalta, vallan kovilla tuulilla ja, yltä kuivilla. Sitten toas tuorreella, ei ne palannnu.

Kuuntele näyte
Kevät on kaskenpolton aikaa (Kauden murre -sivut)



Toimitus: Vesa Heikkinen


Palaa otsikoihin