Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2018

20.8.2018 12.00

Mätäkuusta intiaanikesään

Ajanjaksojen nimityksistä.

Tiainen syksyisessä ruovikossa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Vuodenajat ja sääilmiöt puhuttavat aina. Kesällä monet panivat merkille, kun helleaallon sijasta puhuttiin käristyskupolista ja helle-infernosta

Käristyskupoli (Heinäkuun kuukauden sana, 2018)

Intiaanikesä puolestaan on sanana vanha tuttu. Mutta miksi juuri intiaanikesä?

Loppukesän ajanjaksoa on sanottu mätäkuuksi. Toisinaan on arveltu, että nimitys perustuisi lainautumisen kautta väärin tulkittuun käännösvirheeseen, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Onko mätäkuu sittenkin mätäkuun juttu?


intiaanikesä kesäisen lämmin jakso syksyllä, jälkikesä; yl. kuuma kesä.

Kielitoimiston sanakirja

Mutta alkujaan intiaanikesä tarkoittaa syyskylmien jo alettua yllättävää lämpimän sään jaksoa, jälkikesää. Amerikasta nimitys tosin tulee, sillä uudisasukkaat oppivat pian, että parin kolmen viikon utuisen lämmin kausi toistui pohjoisen intiaanimailla vuosittain lokakuun puolivälissä. Intiaanit pitivät aikaa jumalansa Cautantowwitin siunaamana, ja se soi heille oivan tilaisuuden käydä siirtokuntien kimppuun vielä ennen talvea.

Jussi Kallio: Intiaanikesä (Kieli-ikkuna, 17.9.2002)

Lapsi ja auringonlasku elokuussa. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Aika ajoin nousee keskustelua siitä, onko jotakin sanaa tai sanontaa käytetty oikein: onko intiaanikesä jälki- vai hellekesä, ovatko kädet puuskassa lanteilla vai ristissä rinnalla, mitä tarkoittaa nahkurin orsilla tavataan?

Kielenhuollon kanta on nykyään varsin väljä: sanontoja käytetään antamaan pontta keskustelulle, mikä synnyttää uusia merkityksiä tai vivahteita, eikä puhekieltä ylipäätään voi suitsia.

Jaakko Anhava: Sanontojen elämää (Kielikello, 2/2002 )

Syksyn lehdet. Kuva: Vesa Heikkinen.

mätäkuu heinäkuun 23. ja elokuun 23. päivän välisestä ajasta. Kuuma ja kostea mätäkuu. Mätäkuun [= perättömiä] juttuja.

Kielitoimiston sanakirja

Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestyneessä Rucouskirjassa on kalenteriosa, joka sisältää muun muassa luettelon kuukausista. Eräissä kohdin luettelo poikkeaa nykyisestä. Helmikuu esiintyy helmenkuuna. Elokuun tilalla on mätäkuu eli kylvökuu. – – Mätäkuu jäi kuitenkin kieleen epävirallisena kuukaudennimenä.

Matti Vilppula: Tuohikuussa pukinpäivän aikaan (Kieli-ikkuna, 1.11.2005

Suomenkielinen nimitys mätäkuu on käännöslaina ruotsista, jossa sama ajanjakso tunnetaan nimellä rötmånad (ruotsin röta ’mätä’). Nimityksen syynä sanotaan olleen sen, että tuohon aikaan vuodesta ruokatavarat pilaantuivat lämmön takia helposti.

Pitkään on ollut vallalla käsitys, että ruotsin ja suomen nimitykset pohjautuisivat oikeastaan käännösvirheeseen. Oletuksen mukaan keskialasaksan kyseistä ajanjaksoa tarkoittavan sanan  rodendage alkuosa olisi keskiajan tanskassa yhdistetty virheellisesti mädäntynyttä tarkoittavaan sanaan. Nimitys tarkoittaa sananmukaisesti ”koiranpäiviä”, ja sen lähtökohtana on latinan dies caniculares.

Kirsti Aapala: Mätäkuu (Sanojen alkuperästä, elokuu 2018)

Mätäkuu löytyi myös Yliopiston almanakasta aina vuoteen 1995 saakka. Sen jälkeen se poistettiin, koska se katsottiin puhtaasti astrologiseksi ja siten epätieteelliseksi merkinnäksi. Mätäkuun poistuminen ei herättänyt almanakan käyttäjissä protesteja.

Onerva Ollila: Mätäkuu uskomuksissa ja almanakassa (Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 10.8.2015)

Toimitus: Hanna Hämäläinen


Palaa otsikoihin