Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2017

13.11.2017 14.22

Vanhoja ja tuunattuja sananparsia

Joulu juhlista jaloin, pikkujoulusta kontaten?

Kotimaisten kielten keskuksen aineistopalvelussa on laaja sananparsikokoelma. Kielen asiantuntijat viittaavat usein sananparsiin kirjoituksissaan. Tähän vinkkiin on koottu joitakin sananparsiin liittyviä tekstejä.

Sananparsikokoelma Kotuksen aineistopalvelussa


Kotimaisten kielten keskuksen sananparsikokoelma sisältää laajan valikoiman suomalaisia sananparsia, joita ylioppilasosakunnat keräyttivät eri pitäjien murteista 1930-luvulla. Kokoelmassa on käsin kirjoitettuja lippuja yli 1,4 miljoonaa.

Tolkku-sanan sisältäviä sananparsia kokoelmassa on muutamia, esimerkiksi nämä: Tul’ tolokku talakkunasta. Tolkku pois ko Polselän loholt. Pitää tolku ottajal olla, jos ei sit kerran antajal.

Tolkku sananparsissakin (Viikon vinkki, 3.2.2016)

Parempi pyy -sananparsioppaansa alkusanoissa Outi Lauhakangas luonnehtii sananparsia hauskasti vanhan ajatushautomon tuotteiksi. Tällaisia vanhoja ajatushautomoita on luonnollisesti ollut useitakin. Sananparsioppaassa kotimaisten hautomoiden tuotteet paikannetaan kuntaliitoksia uhmaten perinteisillä paikkakuntien nimillä, mutta monet sananparret saavat myös ulkomaisia paikannuksia, ja lisäksi eräissä tapauksissa mainitaan henkilö tai julkaisu, joka on sananparren tai sen muunnelman keksijä tai ensimmäinen kirjaaja. Perinteisten sananparsien lisäksi oppaassa on mukana myös uusia versioita, joista monet on poimittu internetistä.

Klaus Laalo: Opastusta sananparsien maailmaan (Kielikello, 3/2014, arvio Outi Lauhakankaan kirjasta Parempi pyy. Sananparsiopas)

Sananparsia on kieputeltu ja rukkailtu myös tietoisesti. Perinteisesti arvokkaat, joskus vuosisatojakin säilyneet sananlaskut ja puheenparret ovat joutuneet verbaalihurjastelijoiden ja muiden venkoilijoiden pelinappuloiksi. Yksi tällaisia – lähinnä kielellisiä – venkoiluja harrastanut ryhmä ovat teekkarit, jotka ovat vappujulkaisuissaan tarjoilleet lukijoilleen monia uussananlaskuja. Teekkareilta lienevät peräisin esimerkiksi ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei” ja ”Joulu juhlista jaloin, pikkujoulusta kontaten”.

Matti Punttila: Sananparsien uuskäyttöä (Kielikello, 2/2004)

Myös kesään liittyviä sananparsia voisi leikillään muokata nykyaikaisemmiksi ja myös kaupunkilaisille sopiviksi. Tässä muutamia aineistopalvelu Kainosta poimittuja sananparsia modernisoituna:

Ei nyt tullu kessää, ku kärrykeli. – Ei nyt tullu kesää, ku talvirengaskeli.
Ole iloinen kuin kesähevonen. – Ole iloinen kuin kesälomalainen.
Olisikin aina kesä ja aina pyhä, sen verran vain arkea, jotta akat saisi leipoa. – Oliskin aina kesä ja aina lomaa, sen verran vain töitä, että ois rahaa syödä pitsat terassilla.
Nyt se kesä tul kum mansikki poeki. – Nyt se kesä tuli ku lokit hyökkäs ja vei jäätelöpallon.

Laura Niemi: Ole iloinen kuin kesälomalainen (Kotus-blogi, 24.6.2014)

Kuurankukkia ikkunassa. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Meneekö talvi sittenkin tavoittaan? Sananparren mukaan ei mene.

Olen poiminut Kotimaisten kielten keskuksen aineistopalvelusta esimerkinomaisesti muutamia sananparsia, joista aika tuntuu ajaneen ohi, ainakin tämän talven kokemusten perusteella. Mitenkähän näitä nokkelasti päivittäisi?

Kun on tammi tasaesta, nii helemi heilahtaa. (Kun on tammi tasaista, niin helmi heilahtaa. Riistavesi, S. Heikkinen, 1932.) Tasaista on ollut, joo, ei ole juuri heilahdellut!

Kesä keikkuin tuloo, talavi suuta viäristäin. (Kesä keikkuen tulee, talvi suuta vääristäen. Eno, I. Kärki.) Melko tasaisesti tässä on menty, ei talvi ole juuri päässyt virnuilemaan.

Ei se talavi tavotam määk. (Ei se talvi tavoitta mene. Eno, I. Kärki.) Näyttäisi menevän.

Minkä talvi kätkee sen kevät löytää. (Minkä talvi kätkee, sen kevät löytää. Hausjärvi , O. Sirpoma, 1936–1937.) Kysymys kuuluu nyt, mikä talvi.

Kun kuikka kuikahtaa, nin lumi luikahtaa. (Kun kuikka kuikahtaa, niin lumi luikahtaa. Hausjärvi, J. Sillanpää, 1936–1937.) Lumi?

Uusi lumi on vanhan surma. (Uusi lumi on vanhan surma. Isokyrö, H. Liimakka, 1934.) Mikä on uutta, mikä on vanhaa?

Vesa Heikkinen: Sananparret versio 2.0 (Kotus-blogi, 12.3.2014)

”Kessee köyrii, syksyvä jouluu”, tiesi vanha kansa kertoa, mutta mitä muuta se syksystä kertoi. Sää oli tietysti tärkeä:

”Yhyreksänä syksyynen yö, kymmenenä keväänen päivä.” = Syksyisenä yönä voi olla yhdeksänlaista ilmaa. (Nurmo)

”Syksyynen päivä on kun puuron silmä, nim piäni kahen pimmeen välissä.” Vanhaan aikaan kun ei kartettu voita, puuron silmä tuntui aina mitättömän pieneltä, yhtä pieneltä kuin syksyisen päivän valoisa aika. (Kuorevesi)

Anneli Hänninen: Syksy (Tiesitkö tämän? -palsta)


Palaa otsikoihin