Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2017

15.8.2017 9.34

Kieli myrskyn silmässä

Miten säästä puhutaan?

Mistä myrskyt saavat nimensä? Vai onko kyseessä sittenkin rajuilma? Miten maallikot ja meteorologit puhuvat kelistä? Eikö pitäisi puhua säästä? Kotuksen sivuilla on julkaistu paljon sääilmiöihin liittyviä kirjoituksia. Viikon vinkki kokoaa yhteen tekstejä suvisäästä superhelteineen ja salamoineen.

Elokuun ilta-aurinko. Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.
Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.

Sää vai keli?

Sanojen keli ja sää ero on tullut tutuksi ainakin yleiskielisistä säätiedotuksista: sää on määritelmän mukaan ’ilma, ilmakehän tila jollakin tietyllä paikalla tiettynä aikana’ ja keli ’säästä riippuva teiden tai maaston kulkukelpoisuus’.

Minna Salonen: Nyt se on tuas keli (Kielikello, 4/2013)

Murteissakin keli tarkoittaa yleisesti säästä riippuvaa tien tai maaston kulkukelpoisuutta, mutta monissa murteissa myös säätä, ilmaa, hyvää säätä ja suotuisia oloja jonkin tekemiseen tai tapahtumiseen.

Raija Moilanen ja Erkki Tapola: Onko keli syrjäyttänyt sään? (Kielikello, 3/2002)

Sää tai säätila ei ole jaollinen olio toisin kuin vesi tai sade (vesi on tänään kylmää; sade on tänään jatkuvaa), vaan jaoton siinä missä aurinko ja taivas. Jaottomien substantiivien yhteydessä ei käytetä predikatiivina partitiivia vaan nominatiivia (aurinko on kirkas, taivas on sininen eikä ”aurinko on kirkasta, taivas on sinistä”). Samalla tavoin nominatiivi on luontevampi myös sanojen sää ja säätila yhteydessä: sää – säätila on tänään sateinen.

Salli Kankaanpää: Onko sää sateista vai sateinen? (Kielikello, 2/2004)


Sääsanastoa Kielitoimiston sanakirjassa:

keli, sää
ukkonen, ukonilma
myrsky, rajuilma
salama
syöksyvirtaus
helle, pouta

myrskyn silmä myrskyalueen tyyni keskus (silmä)


Ammattilaisen sääkieli

Sääennusteissa käytetään meteorologian alan kieltä, sääkieltä. Vaikka sääkieli onkin erikoiskieltä, sen ilmaukset kuuluvat jokapäiväiseen elämään, eikä niitä helposti mielletä alan erikoiskieleen kuuluviksi. Tämä johtuu tuttuuden lisäksi siitä, että monet ilmaukset ovat käytössä myös yleiskielessä. Sääkielen termien merkitykset eivät kuitenkaan aina vastaa yleiskielen merkityksiä.

Johanna Suomalainen: Erikoiskielistä yleiskieleen – termeistä sanoiksi (Kielikello, 1/2002)

Elokuu. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Meteorologin työssä käytetään ”sääkieltä”, tiettyjen sääntöjen ja määritelmien mukaisia ilmaisuja. Olen ollut alalla jo muutaman vuosikymmenen, ja sinä aikana sääkieli on kyllä muuttunut vapaammaksi ja väljemmäksi.

10 kysymystä kielestä: meteorologi Seija Paasonen

Myrsky ja sata salamaa

Myrskyksi kutsutaan hyvin voimakasta tuulta. Meteorologien määritelmän mukaan tavallisessa myrskyssä tuuli puhaltaa 21–32 metriä sekunnissa.

Salli Kankaanpää: Myrskyjen pyörteissä (Kielikello, 3/2005)

Suomessa, missä on vahvistettu vakiintunut nimipäiväkalenteri, erityyppiset myrskyt nimetään riehumispäivänsä mukaan.

Nimivinkki: Myrskyjen nimet (2012)
Myrskyjen nimet (Kielitoimiston ohjepankki)

Kesän kovin sade. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Mainittakoon, että samasta sanasta tulevat myös ruotsin, saksan ja hollannin hirmu-, ei niinkään pyörremyrskyä (ja yleisesti, ei vain Amerikan rannikoilla esiintyviä) tarkoittavat sanat orkan, Orkan, orkaan. Espanjassa h ei äänny; suomen hurrikaanin asu viittaa siihen, että sana on saatu suomeen englannista, jossa sen ääntämys on seurannut kirjoitusta.

Jaakko Anhava: Taifuunit ja muutkin myrskyt (Kielikello, 1/2006)

Selvältä näyttävää asiaa hämmentää kuitenkin se, että on olemassa samaan tapaan muodostettu sana pakastaa. Miksi ukkonen: ukkostaa mutta pakkanen: pakastaa?

Taru Kolehmainen: Ukkostaa vai ukostaa? (Kielikello, 2/2012)

Yleiskielessä salama taipuu monikossa o:llisena: Taivaalla näkyy salamoita. Salamoiden (tai salamoitten) voima on suuri. Salamoihin on syytä varautua. Samalla tavoin taipuvat esimerkiksi lakana, peruna ja kanala: lakanoita, perunoita, kanaloita; lakanoiden, perunoiden, kanaloiden.

Salli Kankaanpää: Näkyykö taivaalla salamia? (Kielikello, 2/2004)

Paistaako poutapäivänä?

Vilppulan mukaan murteissa sateettomuus ei ole poudan ainoa ehto, vaan myös pilvien määrä vaikuttaa asiaan: kun taivas on umpipilvessä, ei puhuta poudasta vaan pilvipoudasta tai nahkapoudasta. Pouta ei kaikkialla Suomessa välttämättä rajoitu edes kesään tai päivään, vaan  sään voidaan sanoa muuttuvan poudaksi, kun taivas suojailman jälkeen illalla selkenee ja tulee yöpakkanen.

Sari Maamies: Onko huomenna pouta? (Kielikello, 2/2013)

On totta, että useimpien mielessä pouta liittyy kauniiseen, aurinkoiseen ja lämpimään kesäpäivään. Kyse on vain siitä, miten paljon säätyyppi saa poiketa ihannepoudasta, että siitä vielä voitaisiin käyttää pouta-nimitystä. Kuinka paljon pilvisyyttä pouta sietää? Onko sillä muita kriteerejä, esimerkiksi vuoden- tai vuorokaudenajasta johtuvia?

Matti Vilppula: Pilvistä mutta enimmäkseen poutaa (Kieli-ikkuna, 20.10.1998)

Seksi- ja muut helteet

Suomessa on erityinen sana helle, joka tarkoittaa kuumaa ilmaa. Se on esiintynyt suomen kirjakielessä jo 1500-luvulla Agricolan ajoista lähtien. Sitä pidetään vanhana balttilaisena lainana. Tarkka vastine löytyy kuitenkin vain karjalan kielestä helleh.

Sari Vaula: Hellettä ja salamoita (Kuukauden kielijuttu, heinäkuu 2010)

Kesäilta Suvisaaristossa. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.

Uutisoinnissa onkin viime viikkoina puhuttu niin super- kuin megahelteestä. Jälkimmäisessä on jotain pelottavaa, sen sijaan pelkkä nimittely tyyliin hullu helle jatkuu kuulostaa murrosikäisen valitukselta.

Kaija Parko: Hellehavaintoja (Kotus-blogi, 13.7.2010)

Liioittelu on median ja mainonnan elinehto: pelkkä helle ei ole mitään, pitää olla vähintään superhelle! Tai seksihelle – koska seksihän myy aina –, jota käytettiin mediassa ainakin vuonna 2011.

Minna Pyhälahti: Kun superhelle ei riitä (Kotus-blogi, 12.8.2015)


Toimittaja: Suvi Syrjänen


Palaa otsikoihin