Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2017

18.9.2017 10.12

Kielestä ja sukupuolesta

Kirjoituksia sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön liittyvistä asioista.

Euroopan neuvoston suosituksen mukaan sen jäsenvaltioiden pitäisi edistää sellaisen kielen käyttöä, joka parantaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan rohkaistava ei-seksistisen kielen käyttämistä. Huomiota on kiinnitettävä tiedotusvälineiden sekä lainsäädännön, julkishallinnon ja koulutuksen kieleen.

Ulla Tiililä: Kielenhuolto ja kielellinen seksismi. Pitäisikö puhemiehestä tehdä puheenjohtaja? (Kielikello, 2/1994)

Iltapäivälehden lööppi pysäyttää: ”Naisautoilija törmäsi karhuun.” ”Naisautoilija”! Mitä oikein halutaan viestiä sillä tiedolla, että karhuun törmännyt autoilija on nainen? Ei kai vain ole tarkoitus lisätä uutisen repäisevyyttä sillä miehisen ylemmyyden piiloviestillä, että ”joo joo, sehän nyt piti arvata, että nainen siellä oli ratissa, ei erota jarrua kaasusta, menee ja törmää karhuun!”

Taru Kolehmainen: Naisautoilija törmäilee (Kieli-ikkuna, 17.11.1998)

Saunavuoro naisille keskiviikkona. Cargotec, rakennus 3, Tampere. 2014. Kuva: Teppo Moilanen. Museokeskus Vapriikki.
Kuva: Teppo Moilanen. Museokeskus Vapriikki.

Varsinaisessa aineistossani nais-määriteosa esiintyy kaikkiaan 143 kertaa ja mies-määriteosa 59 kertaa (esimerkiksi naisautoilija, naisehdokas, naisministeri, miesasiakas, miesohjaaja, miesvanki). Ero on merkittävä, semminkin kun nainen-sanaa viljellään kaiken kaikkiaan vähemmän – nainen-sana toimiikin hyvin usein juuri määrittävänä elementtinä. Hyvin monessa tapauksessa etuliitteen käyttöön ei ole semanttisia tai muitakaan perusteita. Kun naissukupuolta korostetaan ilman havaittavaa syytä ja vastaavasti häivytetään puheena olevan miehen sukupuoli, implikoidaan, että sukupuolisuutta on vain yhdenlaista, feminiinistä. Nais-etuliitteen käytön taustalla on tietysti esimerkiksi tiettyjen ammattinimikkeiden maskuliininen stereotypia: lääkäri tai kirjailija mielletään mieheksi, ellei toisin ilmoiteta.

Kaisa Karppinen: Onko kielellinen tasa-arvo utopiaa? (Kielikello, 1/2002)

Uuden perustuslain luonnoksessa käytettiin tasavallan presidentin toimenkuvaa määriteltäessä presidentistä ilmaisua valtion päämies. Kielenhuoltajat halusivat vaihtaa sen sukupuoleen viittaamattomaan ilmaukseen valtionpää, aivan niin kuin englannissa on head of state ja virossa riigipea. Perustuslakikomitea ei kumminkaan muutosehdotusta hyväksynyt vaan pyyhki koko sanonnan kyseisestä kohdasta.

Jussi Kallio: Miessuku ja kielenhuolto (Kielikello, 1/2002)

Sukupuolineutraali ei ole ihan uusi sana. Se ilmaantui kieleen ja kielitieteeseen naistutkimuksen myötä ja rantautui suomeen 1990-luvulla. Tuolloin alettiin vaatia sukupuolineutraalia, siis sukupuoleen viittaamatonta, kielenkäyttöä.

Riitta Eronen: Sukupuolineutraalia (Hiidenkivi, 5/2010)

Sanotaan nyt ensin ikään kuin kehystykseksi, että sukupuolien vastakkainasettelun korostaminen ärsyttää minua päivästä toiseen. Päivästä toiseen se nimittäin tulee vastaan ja mitä moninaisimmissa paikoissa, kuten hiekkalaatikolla, koulun vanhempainillassa, puoli yhdeksän uutisissa ja vallankin kaikkialla siellä, missä ihmispololle yritetään myydä jotakin.

Vesa Heikkinen: Tytöt ja pojat ja tilulilulii (Kotus-blogi, 14.10.2010)

Hämmentävien, ristiriitaisten, luovien, sukupuolittunutta ja seksualisoitunutta valtahierarkiaa purkavien sukupuoli- ja seksuaalikokemusten, tekojen ja tyylien ilmaisemiseen tarvitaan kieltä, joka murtaa maskulinistista arvohierarkiaa, vastakkainasettelua ja ihmisen puolittamista lietsovan joko‒tai-järjestyksen vallitsevaa, normatiivista painoa.

Helena Kallio: Häilyvän sukupuolen kieli (Kotus-blogi, 2.2.2010)

Kieli, sukupuoli ja tasa-arvo ovat tunteita herättäviä aiheita erikseen ja varsinkin yhdessä. Tämä saatiin huomata, kun edellisessä Kielikellossa kerrottiin ennakkotietona, että suomen kielen lautakunta oli aikeissa laatia kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi saatuaan tätä koskevan kansalaisaloitteen.

Sari Maamies: Kieli ja sukupuoli (Kielikello, 4/2007)

Seksistiseen kieleen ja kielenkäyttöön voidaan lukea sukupuoleen perustuva kielellinen halventaminen, vähättely, näkymättömäksi tekeminen ja sukupuolistereotypiat. Seksismin ytimeen kuuluu ihmiskuvan mieskeskeisyys: ihmiset ovat miehiä ja miehet yleispäteviä ihmisiä, naiset sen sijaan naisia.

Mila Engelberg: Seksistinen suomi (Kielikello, 4/2007)

Mainoskyltti, Meny-kertakäyttölautanen. Kuva: Uudenkaupungin museo.
Kuva: Uudenkaupungin museo.

Lautakunnan mielestä erityisesti lainsäädännön ja hallinnon kielessä on syytä kiinnittää huomiota termien ja sanaston valintaan, jotta viralliset ammattinimikkeet tai hallinnon käytänteet eivät osaltaan estäisi sukupuolten välistä kielellistä tasa-arvoa. Lautakunta suosittaa, että tilaisuuden tullen myös nykyisessä säädöskielessä käytettyjä nimikkeitä vaihdetaan vähitellen sukupuolineutraaleihin silloin, kun vaihdoksille tarjoutuu mahdollisuus muiden uudistusten yhteydessä.

Sukupuolineutraalin kielenkäytön edistäminen (Suomen kielen lautakunta, 22.10.2007)


Palaa otsikoihin