Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Viikon vinkit 2017

18.10.2017 13.55

Isovanhemmista on moneksi

Nanna vai ämmi, taata vai tuhva? Kuka on ihan mummo, ja onko ikäihmisellä enemmän virtaa kuin vanhuksella?

Vanha nainen ja itkevä lapsi Lapinlahden kadulla Helsingissä (1970). Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.
Vanha nainen ja itkevä lapsi Lapinlahden kadulla Helsingissä (1970). Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.

Lokakuun kolmantena lauantaina vietetään isovanhempien päivää. Rakkaille ihmisille on monia nimityksiä, ja usealla nimityksellä on myös vähemmän mairittelevia merkityksiä.

Onko suvussasi vaija, tuffa, taata tai isopappa? Entä nenna, momma, faasmuori tai vanhaäiti? Maila Vehmaskoski kirjoittaa Kielikellon numerossa 3/1989 isovanhempien nimityksistä suomen murteissa.

Maila Vehmaskoski: Äijät ja ämmät, vaarit ja muorit. Isovanhempien nimitykset suomen murteissa (Kielikello, 3/1989)


Minna Pyhälahti kirjoittaa Kotus-blogissa, kuinka mummoilu on suorastaan trendikästä. Mummoilusta on tullut elämäntapa, ja kuka tahansa voi olla vähän mummo. Mummotukka ja harmaaksi värjätyt hiukset ovat in!

Minna Pyhälahti: Jokamies on mummo (Kotus-blogi, 13.4.2015)


Mummo-sanaa voidaan käyttää myös väheksyvästi. Tosikko voi olla ihan mummo ja Mummokurvissa vanhat ihmiset valittavat rullalautailusta. Jenni Viinikka kirjoittaa Kielikellon numerossa 4/2007 mummobuumiin liittyvistä sukupuoleen ja ikään kohdistuvista asenteista.

Jenni Viinikka: Ylämummo värähtelee (Kielikello, 4/2007)


Matti Vilppula kirjoittaa Kielikellossa 1/2008 että mummon lisäksi myös esimerkiksi sanat äijä, ukko, ämmä ja akka ovat tulleet kielteissävyisiksi, ikäloppua, raihnaista miestä tai naista tarkoittaviksi. ”Kas mää olin viäl ihminen silloin!”, totesi eräs vihtiläinen mummo haikeana.

Matti Vilppula: Miehen tie (Kielikello, 1/2008)


Vanhuskin voi särähtää korvaan ja sitä voidaan kiertää puhumalla vaikkapa ikäihmisistä. Eero Voutilainen kirjoittaa Kotus-blogissa, kuinka vanhaa ihmistä kuvaava sana on leimaantunut vanhuuden mukana.

Eero Voutilainen: Vanhus on ruma sana (Kotus-blogi, 10.11.2010)


Isovanhempia merkitsevät sanat ovat myös usean Kielitoimiston sanakirjasta löytyvän sanan osana.

Mummonmarkka Kielitoimiston sanakirjassa
Pappamopo Kielitoimiston sanakirjassa
Vaarinkalja Kielitoimiston sanakirjassa

Ikäihmiset ovat sananparsissa vauhdissa:

Hei hulinaa mummo piätä muurii.
Hei hulinaa, mummon päätä muuriin!
( Juva, Y. Ylönen, 1932)

Myötätuuli, sano muori ku hanuri korijasti pelasi.
”Myötätuuli”, sanoi muori, kun hanuri koreasti pelasi.
(Hailuoto , J. L. Suomela , 1933)

Kyllä, kyllä, sanoo entinen pappa kun leipä loppuu.
”Kyllä, kyllä”, sanoi entinen pappa, kun leipä loppui.
(Isokyrö, H. Liimakka, 1934)

Mitäs se faari puhuu ko parta liikkuu.
Mitäs se vaari puhuu, kun parta liikkuu.
(Alatornio, O. Hammasjärvi, 1932)

Sananparsikokoelma


Jos mummo ottaa tilaisuudesta vaarin, siinä on kuitenkin kyse ruotsin kielestä, ei romantiikasta. Maija Länsimäki kertoo sanonnan alkuperästä Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.1.2007 julkaistussa kolumnissa.

Maija Länsimäki: Muori ottaa vaarin (Kieli-ikkuna, 7.1.2007)

Teksti: Risto Uusikoski


Palaa otsikoihin