Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee kuukausittain kokoelmistaan kuukauden kirjan.

#Kotuksenkirjasto



rss Kuukauden kirja

10.10.2018 11.53

Ahne nauhoittamaan, hyvä kuuntelemaan

Kuukauden kirja: Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto.

Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja lokakuussa 2018 on Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto. Kirja ilmestyi 2018. Kirjan ovat toimittaneet Marja Torikka ja Jaakko Yli-Paavola.

Alkusanoissaan toimittajat kertovat, että Pertti Virtarannan (1918–1997) elämä oli täyttä työtä viimeiseen saakka. ”Hänellä oli lähes pakonomainen haastattelemisen, muistiinpanemisen, nauhoittamisen tarve. – – Hän oli ahne nauhoittamaan ja jätti kernaasti haastateltavien etsimisen toiselle, kulloisellekin matkakumppanilleen.”

Pertti Virtaranta äänittää vuonna 1972 Paatenen kalmistomaalla A. Kärginaa, joka itkee naapurinsa haudalla. Kuva: Helmi Virtaranta. Museovirasto.
Täyttä työtä -kirjan kuvitusta. Pertti Virtaranta äänittää vuonna 1972 Paatenen kalmistomaalla Aleksandra Kärginaa, joka itkee naapurinsa haudalla. Kuva: Helmi Virtaranta. Museovirasto.

Laaja kirjoittajajoukko

Toimittajien mukaan jotkin Virtarannan hankkeista jäävät tässä muistokirjassa vähemmälle, mutta ”monet keskeiset puolet hänen elämäntyöstään pääsevät nyt esille, kun kirjoittajakuntaan saatiin niitä asioita tuntevia”. Kirja sisältää kymmenen artikkelia.

Kirjoittajia ovat Aimo Hakanen, Marja Torikka, Erkki Lyytikäinen, Kirsti Virtaranta-Knowles, Anna-Maija Raanamo ja Krista Heikkilä, Eila Hämäläinen, Hannele Jönsson-Korhola ja Matti Korhola, Lisa Hovinheimo, Markku Nieminen ja Pekka Laaksonen. Aiheet vaihtelevat muun muassa Rautaveden kulttuurimaisemasta karjalan kieleen, Suomen kielen nauhoitearkistosta amerikansuomalaisiin. Mukana on myös muisteluksia matkoilta ja tarinaa Pertti Virtarannasta isänä.

Lopussa on laaja bibliografia, jonka on koonnut Tapani Pitkänen. Teksti perustuu Pertti Virtarannan puolison Helmi Virtarannan (1919–1999) laatimaan luetteloon. Helmi Virtaranta on muutenkin kirjassa vahvasti esillä. Näin alkusanoissa:

”Koko ajan oltiin yhdessä. Jokaista kirjaa keräämässä ja laatimassa. Aina oltiin yksissä tuumin ja toimin.” Näin sanoi Helmi Virtaranta haastattelussa vuonna 1998. Tämä ihmeellinen yhteys tulee todistetuksi monella tämän kirjan sivulla. Helmi Virtaranta on myös keksinyt nimen melkein kaikille puolisonsa kirjoille, ja olisi ehkä ollut aiheellista, että hänet olisi mainittu toisena tekijänä useamminkin.

Kirjan Täyttä työtä kuvitusta. Helsinki 1977. Kuva: Marja Torikan albumista.
Täyttä työtä -kirjan kuvitusta. Pentti Soutkari, Eeva Heinonen, Juhani Pallonen, Pertti Virtaranta, Eira Penttinen, Laila Rissanen, Marja Lehtinen (Torikka), Erkki Lyytikäinen, Helmi Virtaranta, Kirsti Virtaranta ja Liisa Virtaranta. Helsinki 1977. Kuva: Marja Torikan albumista.

”Hän oli hyvä kuuntelija”

Kirsti Virtaranta-Knowles keroo kirjassa isästään Pertistä. ”Hän oli hyvä kuuntelija”, Virtaranta-Knowles aloittaa. ”Hän osasi eläytyä haastateltavien maailmaan, ja se ilmeisesti välittyi myös heille.” Virtarannalle kerrottiin  kipeistäkin kokemuksista ja hyvin henkilökohtaisista asioista, ja joistakin haastateltavista tuli Pertti ja Helmi Virtarannalle pitkäaikaisia läheisiä ystäviä.

Kirsti Virtaranta-Knowles kertoo vanhemmistaan kasvattajina:

En muista, että meitä lapsia olisi erityisemmin kasvatettu. Ilmeisesti vanhempamme ajattelivat, että heidän esimerkkinsä riittää antamaan hyvän pohjan. Meille annettiin jo nuorina vastuuta ja näin jälkeenpäin ajatellen kovin suuri vapaus.

Kirsti Virtaranta-Knowles ei muista, että isä olisi ollut koskaan huonolla tuulella. Hän säilytti aina ”rauhallisen ja maltillisen asenteensa”.

Uhkaavan konfliktitilanteen hän rauhoitti huumorillaan ja provosoitumattomuudellaan. Kurinpito ja nuhtelu nelilapsisessa perheessä jäivät Helmin tehtäväksi. Synkkien pilvien noustessa Pertti saattoi livahtaa omaan huoneeseensa papereitten ja nauhojensa pariin.

Työ ei ollut Pertti Virtarannalle ”ns. leipätyötä, vaan se oli oleellinen osa hänen elämäänsä”. Tyttären muisteluksessa välittyy kuva Virtarannasta lämpimänä, huumorintajuisena ja ahkerana ihmisenä.

Kotona kannustettiin lapsia lukemaan. Vanhempien periaate oli, että ”lukevaa lasta ei häiritä”. Näin Kirsti Virtaranta-Knowles kiteyttää muistonsa lapsuudenkodistaan ja vanhemmistaan:

Muistikuvani lapsuudenkodista ovat kauttaaltaan myönteisiä ja lämminhenkisiä. Ristiriitoja varmasti oli, vanhempani olivat temperamenteiltaan kovin erilaiset, ja kireitä tilanteita kyllä muistan. Mutta Helmi, ”helmenharmaa eminenssi” (runoilija J. Ranta), ja Pertti täydensivät hyvin toisiaan, niin yksityiselämässä kuin työasioissa.

Virtarantojen perhe lähdössä Unkariin kongressimatkalle 1960. Kuva: Kirsti Virtaranta-Knowlesin albumista. Kirjan Täyttä työtä -kuvitusta.

Virtarantojen perhe lähdössä Unkariin kongressimatkalle 1960. Kuva Kirsti Virtaranta-Knowlesin albumista. Kirjan Täyttä työtä -kuvitusta.

Virtarannat – yksissä tuumin (Kotuksen teemasivu)

Teksti: Vesa Heikkinen


Palaa otsikoihin



Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely / Kundundersökning 2018

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången