Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Sanoin saavutettu: 2000-luku

Sanoin saavutettu, lausein luotu, tekstein tehty, puhein puolustettu.

Uusi vuosituhat, iloitkaa kaikki maa! Vuosituhat vaihtuu riehakkaissa ja toiveikkaissakin merkeissä. Ehkä ihminen vielä oppii elämään sovussa ihmisen kanssa. Ja maailma pelastuu.

Viimeistään 11. syyskuuta 2001 ilon lepattava liekki sammuu. Syyskuun 11. 9/11. WTC.

2000-luvun ensikymmen on täynnä toinen toistaan järkyttävämpiä tapahtumia: World Trade Center, terrorismia, sotia. Veritekoja oppilaitoksissa ja kauppakeskuksissa: Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki, Sello. Ilmastonmuutos, tsunami. Lintuinfluenssa, sikainfluenssa, ties mitä pandemioita. Onnettomuuksia, ihmisoikeusloukkauksia, nälänhätää.

Mutta elämä jatkuu pienine ja suurempine sattumuksineen: Eurot otetaan käyttöön Suomessakin. Uusi perustuslaki tulee voimaan. Nokian menestystarina jatkuu. Lordi voittaa euroviisut. Suomessa järjestetään yleisurheilun MM-kisat. Tarja Halosesta tulee Suomen ensimmäinen naispuolinen presidentti ja Anneli Jäätteenmäestä ensimmäinen naispuolinen pääministeri.

Siirrymme some-aikaan. Maailmankuvamme järkkyy. Pluto luokitellaan kääpiöplaneetaksi.


Euroviisuvoittaja Lordi Ateenassa 2006. Kuva: Petros Giannakouris. Lehtikuva.
Euroviisuvoittaja Lordi Ateenassa 2006. Kuva: Petros Giannakouris. Lehtikuva.

Työn muuttuva käsite

Työmarkkina-alan uudissana pätkätyö on herättänyt monet ihmettelemään, miten näin selvästi arkinen sana on voinut lyhyessä ajassa päästä lehtien palstoille sellaisten vakavasti otettavien työmarkkinasanojen rinnalle kuin palvelussuhde, lomautus, virkavapaus, sairausloma tai määräaikainen työsuhde. Pätkätyötä alkoi esiintyä yhä useammin asiallisissa lehtiuutisissa vuoden 1996 jälkipuoliskolta lähtien: ”Työttömien pätkätöistä puolet vähennettäisiin päivärahasta.” ”Liikunnasta saattaa löytyä pätkätöitä tuhansille nuorille.” ”Mikäli palveluiden kysyntä vilkastuu, niin eduskunnan pätkätyöpäätös mahdollistaa runsaastikin uusia työsuhteita.”


Pätkä- ja silpputyö sanakirjassa

pätkätyö määräaikaisista, lyhyistä työsuhteista, jotka usein eivät kartuta työsuhteen keston perusteella laskettavia eläke-, loma- tms. etuuksia.

silpputyö erittäin lyhytkestoisesta pätkätyöstä. 

Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) pätkätyötä ja silpputyötä ei vielä ole. Sen sijaan sanakirjassa kyllä kerrotaan silppuun liittyvistä töistä: Esimerkiksi olkia tai kasvien varsia silputaan, ja karja voi syödä silppua. Silppukone on silppuamiseen käytetty kone, ”pelumylly”.

Silppukone. Valmistaja: P. Sidorow, Suomalainen Kalustokauppa Oy, 1900. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Silppukone 1900-luvun alusta. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Prekariaatti, tilapäistö?

Vaikean sanan tilalle on vihreiden Osmo Soininvaara ehdottanut muodostetta tilapäistö. Sen vastakohtana on pysyväistö, ’pysyvässä työsuhteessa olevat’. Ainakin joidenkin asianosaisten mielestä suomennos ei kuitenkaan välitä kaikkia niitä vivahteita, joita prekariaatti-sanassa on. Toisaalta käytössä oleva, alun perin leikillinen sana pätkätyö ja siitä muodostetut johdokset, esimerkiksi pätkätyöläinen, ovat monen mielestä liiankin arkisia. Virallisissa yhteyksissä käytetty epätyypillisissä työsuhteissa olevat taas on termiksi pitkä ja kankea.


Prekariaatin manifesti ja uusuuskieli

Tutkijaliitto julkaisi 2006 kirjan Uuden työn sanakirja. Teoksen ovat toimittaneet Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski ja Akseli Virtanen. Kirjaa kuvaillaan takakansitekstissä ”prekariaatin manifestiksi, joka taistelee uuden työvoiman rinnalla”. Kirjassa on yli viisikymmentä artikkelia, joissa käydään läpi ”uuden työn” kannalta olennaisina pidettyjä käsitteitä.

Prekariaatista kirjoittavat Anna-Reetta Korhonen, Jukka Peltokoski ja Miika Saukkonen muun muassa tähän tapaan:

Määrä- ja osa-aikaiset työt, keikka- ja kausityöt sekä erilaisissa ulkoistetuissa tai harjoittelusuhteissa tehty työ muodostavat tänään joustavan työn monimuotoisen kokonaisuuden, jota täydentävät erilaiset itsensä työllistämisen muodot, kuten apurahatutkijat ja -taiteilijat, freelancerit, toiminimet ja kolmannen sektorin projektityöntekijät. Prekariaattia löytyy eritoten hoiva-, uusmedia- ja palvelualoilta. (S. 379.)

Työn sanat -teoksen kantta. Kustantaja: Teos. Kannen suunnittelu: Terhi Haikonen.

Samana vuonna ilmestyi Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin kirja Työn sanat (Teos).  Sen lähtökohtana on tämänkaltaisia väitteitä: Talous on yhä käsitteellisempää. Uusi talous koostuu uusista sanoista. Uuden talouden ja uuden työn myötä kapitalismi on palaamassa etymologisille juurilleen.

Kirjassa käydään läpi lähes seitsemänkymmentä ”työn sanaa” arvosta visioon. Lopuksi kirjoittajat pohtivat uusuuskielen olemusta ja löytävät sen juuretkin:

Uusuuskielellä on itse asiassa yksi yllättävänkin selkeä historiallinen lähtökohta: OECD:n ja EU:n kehittämisrahastojen piirissä kehitelty uuden julkishallinnon oppi, New Public Management (NPM). Paljon länsimaiden uudelle hallintotavalle keskeistä slangia on kehitetty sen propagoimisen ja ”jalkauttamisen” yhteydessä.


Työelämän uskonpuhdistaja?

Ylen Telakka-ohjelmassa pohdittiin 21.8.2005, tarvitsisiko työelämä oman uskonpuhdistajansa. Filosofi Pekka Himanen suostui ”leikkimielisesti” tehtävään.




Pätkä vai määräaikainen?

Lisäksi jokainen teksti kuljettaa mukanaan arvoja ja asenteita sekä kannanottoja. Työstä kirjoittava joutuu valitsemaan, käyttääkö ilmausta pätkätyö vai määräaikainen työsuhde, työntekijä, työläinen, työvoima vai henkilökunta, puhuuko yksikössä vai monikossa jne.


Loma vai poissaolo?

Sairausloma on vakiintunut yleiskieleen. Siitä huolimatta tulisi harkita, voisiko ainakin yleisölle suunnatuissa esityksissä korvata sairausloman esimerkiksi sairauspoissaololla, sillä sairastaminen ei ole lomaa. Saattaapa sanan sairausloma loppuosa madaltaa lievissä sairausoireissa työstä poisjäämisen kynnystä. Toisaalta työ ei saa olla terveyttä tärkeämpi.


Sairas- vai sairauslomalla?
Paimion parantolan talous- ja leikkaussalisiivet. Suunnittel: Alvar Aalto. Kesä 2000. Kuva: Soile Tirilä. Museovirasto.
Osa Alvar Aallon suunnittelemaa Paimion parantolaa kuvattuna kesällä 2000. Kuva: Soile Tirilä. Museovirasto.

Tapani Salmista on jo pitkään häirinnyt sana sairausloma. Hänen mielestään se on kankea. ”Mitä vikaa oli sairaslomassa?” Salminen kysyy.

Myönnetäänkö minulle sairastuessani sairaslomaa vai sairauslomaa? Kumpaakin muotoa käytetään.

Sairauden vuoksi myönnetään sairauslomaa. Käytössä tavallinen, mutta merkitykseltään epälooginen muoto ”sairasloma” perustunee liian suoraan käännökseen ruotsin sanasta sjukledighet. Sairaus-alku kuuluu myös mm. seuraaviin yhdyssanoihin: sairausaika, sairauseläke (sairauden vuoksi maksettava työkyvyttömyyseläke), sairauskertomus (asiakirja, joka sisältää tiedot potilaan sairaudesta, tutkimuksista ja hoidosta), sairauskohtaus, sairaustapaus, sairausvakuutus. Vain muutamassa tapauksessa yhdyssanan alkuosana on sairas: (vanhainkodin) sairasosasto (sairaille tarkoitettu osasto) sekä tyyliltään ylevähkö sairasvuode (konkreettisesti ’vuode, jossa joku sairastaa’ tai viittaamassa yleensä sairastamiseen).

Kielitoimiston sanakirjan mukaan olisi parempi puhua sairauslomasta kuin sairaslomasta. Samalla kannalla on jo Suomen kielen perussanakirja (1990–1994). Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) hakusana sairausloma on ilman selitettä. Sairasloma selitetään sairauden vuoksi saaduksi lomaksi.


Viikinki kutsumusammatissa

”Pitäis iskee tuonne eduskuntaan kellokortti oveen... jos ei tuu duuniin, pitäis kattoo... pitäis olla sairastodistus, miks sä et tullu. Koska näähän on meillä töissä. Kansanedustus... onhan se niinku kutsumusammatti.”

Tähän tapaan puhuu maaliskuussa 2003 Ylen haastattelema, juuri eduskuntaan valittu Tony Halme, lempinimeltään Viikinki. Kesällä 2003 hän sai pysyvän aivovamman. Kevättalvella 2006 hän jäi pitkälle sairauslomalle. Tammikuussa 2007 hänelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke. Tammikuussa 2010 hänet löydettiin kotoaan kuolleena.




Työkyvystä työhyvinvointiin

Kieli on resurssi, jolla tuotetaan merkityksiä. Entä millaisia merkityksiä liitetään puheeseen työkyvystä ja työhyvinvoinnista?

Miten työkyvyn merkitys rakentuu? Tätä on kielitieteellisin keinoin analysoinut vuosituhannen vaihteen lehtikirjoittelusta Eija Paso väitöstutkimuksessaan Työkyky merkitsee – työkyvyn merkityksen ja maailman rakentuminen lehtiteksteissä (2007). Pason mukaan yleisimmin lehtiteksteissä aktivoituvat seuraavat viisi puhetapaa (diskurssia): asiantuntijuuspuhe, työkyvyn alenemispuhe, työkyvyn edistämispuhe, työn puhe ja eläkepuhe. [– –]

Yksi keino tavoitella työhyvinvointia on tarkastella, onko kielenkäyttö ongelma- vai voimavarakeskeistä, ongelmien syiden analysointia vai elämänhallintaan liittyvää voimavaraistumista. Tiivistän, mitä Eero Riikonen, Matti Makkonen ja Ilpo Vilkkumaa ovat esittäneet työhyvinvointipamfletissaan Hullun työn tauti (2002):

Sekä ongelmista että voimavaroista puhuminen kuitenkin korostaa rationaalisen hallinnan merkitystä, ja jos rationaaliseen hallintaan perustuvat hyvinvointipuheet tunkeutuvat henkilökohtaisen elämän alueelle, hyvinvointi saattaa jopa olla uhattuna. Voimavarat voisivat olla ymmärrettävissä tarkastelemalla vaikkapa hallitsemattoman kielen eli ei-sanallisen, luovan ja ruumiin kokemuksiin liittyvän kielen sekä hallitun kielen eli normeihin liittyvän, rationaalisen ja ruumiillisuudesta irronneen kielen välistä dynamiikkaa ja jännitettä.


Konsultointi kielilautakunnan käsittelyssä vuonna 2000

Käsiteltiin konsultoida-verbin laajentunutta käyttöä. Lautakunta totesi, että verbille on tähänastisen merkityksen ’neuvotella’, ’kysyä neuvoa’ lisäksi yleistynyt myös ’konsulttina toimimisen’, ’neuvomisen’ ja ’opastamisen’ merkitys. Tämä merkitys otetaan mukaan uudistettavaan CD-Perussanakirjan laitokseen.


Pätkätyö eduskunnassa

Kansanedustaja Esa Lahtela teki eduskunnassa 8. marraskuuta 1995 kysymyksen ”työllistämiskynnyksen poistamisesta lyhytkestoisten työsuhteiden osalta”. Vuoden 1994 alusta oli tullut voimaan työttömyysturvalain muutos, jolla Lahtelan mukaan ”yhdenmukaistettiin kaikkien vaajata työaikaa ja lyhytkestoisia työsuhteita tekevien työttömyysturvaa”.

Esa Lahtelan kirjallinen kysymys eduskunnassa 8.11.1995. Eduskunta.
Esa Lahtelan kirjallinen kysymys eduskunnassa 8.11.1995. Kuvakaappaus eduskunnan verkkosivuilta.

Lahtela ei kysymyksessään käytä sanaa pätkätyö, mutta eduskunta-asiakirjojen mukaan sana on merkitty kysymyksen asiasanaksi. Tämä asiasanatieto on ainoa osuma haulle ”pätkätyö” vuodelta 1995.

Vuodelta 1996 osumia on 19 ja vuodelta 1997 jo 34. 2000-luvulla osumien määrät vaihtelevat 14:stä 64:ään. Haku ”pätkätöi*” tuottaa lisää osumia: vuodelta 1995 niitä ei ole vielä yhtään, mutta esimerkiksi vuodelta 2006 jo 252. Nämä luvut kuvaavat sitä, kuinka monessa valtiopäiväasiakirjassa sana/sananmuoto mainitaan ainakin kerran. Monissa pöytäkirjoissa mainintoja voi olla useitakin.

Vähitellen siis puhe pätkätöistä alkoi eduskunnassa yleistyä. Esimerkiksi 2. tammikuuta 1997 kansanedustaja Erkki Pulliainen tiedusteli kirjallisessa kysymyksessään seuraavaa:

Aikooko Hallitus pikaisesti saattaa eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen, jonka mukaan myös niin sanotuista ”pätkätöistä” kertyisi eläkeoikeutta?

Pian eduskunnassa puhutaan pätkätöistä jo ilman niin sanotuista -mainintaa tai lainausmerkkejä. Näin esimerkiksi peruspalveluministeri Eva Biaudet suullisella kyselytunnilla 10. helmikuuta 2000:

On ihan selvää, että pätkätyöt kohdistuvat nimenomaan naisiin. Pätkätöitä on vastavalmistuneilla aika tasaisesti naisten ja miesten välillä. Miesten kohdalla tämä tilanne häipyy, kun naisten hyvin pitkä työhistoria voi olla pelkästään pätkätöitä. Työterveyshuoltolainsäädäntöä uudistettaessa nimenomaan pätkätyöt pyritään ottamaan huomioon niin, että tämä ryhmä, joka kuitenkin hyvin usein on jatkuvasti töissä tällä alalla, ei jäisi näiden etujen ulkopuolelle. Täydennyskoulutuksessa on kysymys myös siitä, että kun on vähän resursseja ja muutenkin on nipistetty julkisella sektorilla, on täydennyskoulutus hieman umpikujassa tällä hetkellä. Näyttää siltä, että se ohjataan mieluummin vakinaisille kuin pätkätyöläisille.

Teksti: Vesa Heikkinen

Paasikivenaukio ja eduskuntatalo. 1999. Kuva: Sonja Siltala. Helsingin kaupunginmuseo.
Paasikivenaukio ja eduskuntatalo vuosituhannen vaihteessa. Kuva: Sonja Siltala. Helsingin kaupunginmuseo.


Nöyränä laulan tätä pätkää työstä. Niille jotka ylös potkii sorron yöstä.

Tääl köyhdytään, kun täytyy viel köyhempii ryöstää. Ja Suomineito etsii uusii reikii vyöstä.



Työhuone Laakson sairaalassa. Helsinki, 2001. Kuva: Sakari Kiuru. Helsingin kaupunginmuseo.
Työhuone Laakson sairaalassa. Helsinki, 2001. Kuva: Sakari Kiuru. Helsingin kaupunginmuseo.


Englannin merkitys kasvanut työelämässä

Elinkeinoelämän keskusliitto on kerännyt syksyllä 2009 tietoa yritysten kielitaitotarpeista henkilöstö- ja koulutustiedustelulla. EK:n tiedustelun mukaan englannin merkitys on kasvanut entisestään: 88 % yrityksistä on sitä mieltä, että englannin kielen taidolla on suuri merkitys palkattaessa yritykseen uutta henkilöstöä. Sen sijaan ruotsin kielen tarve on 2000-luvulla vähentynyt selvästi. Noin puolet yrityksistä on sitä mieltä, että ruotsin kielen taito on tärkeä rekrytoinnin edellytys, vuonna 2005 tätä mieltä oli vielä 65 % yrityksistä. Ruotsia tarvitaan eniten palvelualoilla, vähemmän teollisuuden työpaikoilla. Aloilla, joilla tehdään paljon pohjoismaista yhteistyötä, kuten finanssialalla, kuitenkin jopa 80 % yrityksistä korosti ruotsin kielen tarpeellisuutta.

Yritysten mielestä venäjän kieli on noussut kolmanneksi tärkeimmäksi vieraaksi kieleksi, ohi aiemmin edellä olleen saksan. Suhteellisesti eniten venäjän taitajia kaivataan rakennusalalla.


Uudessa perustuslaissa kansalliskielet ja kolme muuta kotimaista kieliryhmää

Suomen kielen asema määriteltiin heti itsenäisen Suomen tasavallan vuoden 1919 hallitusmuodossa, jonka 14. pykälän 1. momentin mukaan maan kansalliskielet olivat suomi ja ruotsi. Perustuslakia uudistettiin vuonna 1999, ja sen 17. pykälässä mainitaan kansalliskielten lisäksi kolmen muun kotimaisen kieliryhmän eli saamenkielisten, romanien ja viittomakielisten oikeudet sekä muiden ryhmien oikeudet.

Perustuslaki määrittelee suomen ja ruotsin Suomen kansalliskieliksi. Suomessa asuu noin 4,8 miljoonaa suomen- ja 290 000 ruotsinkielistä henkilöä. Ruotsi on enemmistön kielenä Ahvenanmaalla ja paikoin rannikkoseudulla. Saamelaiset määritellään perustuslaissa alkuperäiskansaksi. Saamelaiskieliä on kymmenkunta, ja niistä Suomessa puhutaan kolmea: pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Suomessa asuvista liki 3 000 saamenkielistä henkilöstä valtaosa puhuu pohjoissaamea.

Suomi saa kansainvälisessä vertailussa useimmiten mallimaan maineen: meillähän jo perustuslaki mainitsee paitsi kaksi kansalliskieltä myös saamen, romanikielen sekä viittomakielen käyttäjien kielelliset oikeudet. Suomi ei siis ole ”virallisesti kaksikielinen” vaan jo perustuslainkin valossa vähintään viisikielinen maa.

Perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, ja sama oikeus on romaneilla ja muilla ryhmillä. Viittomakieltä käyttävien oikeudet mm. tulkkaus- ja käännösapuun on niin ikään turvattu lailla. Hyvä näin.

Laki on laki, mutta arkikin on arkea - ja joskus karua sellaista. Kaikkien kielelliset oikeudet eivät Suomessakaan aina toteudu. Kysäise vaikka seuraavalta tapaamaltasi viittomakieliseltä, jos saat sujuvasti tulkin paikalle.


Vuosikymmenen sanoja SARSista suvaukseen, marsperästä maapalloistumiseen

Ensi vuosisadan alun ilmaisemiseen on itsestään selvän ensimmäisen vuosikymmenen lisäksi suositettava ilmaus (2000-luvun) ensikymmen tai ensikymmenluku ja vielä alkukymmen tai alkukymmenluku.

Kielitoimiston puhelinneuvonnasta kysellään jatkuvasti, millaisia ajanilmauksia alkaneella 2000-luvulla käytetään. Kysytään muun muassa, voidaanko päivämäärän vuosiluku merkitä nyt nollien avulla, siis vaikkapa 15.3.00, ja ensi vuonna vastaavasti 15.3.01.

– – eri vuosisadoilla syntyneet erotetaan lisäksi merkillä siten, että 1800-luvulla syntyneillä on tunnuksessaan syntymäajan jälkeen plusmerkki (+), 1900-luvulla syntyneillä yhdysmerkki (-) ja 2000-luvulla syntyneillä kirjain A.

– – Sana kymmenluku kuvaa vasta seuraavaa, ykkösellä alkavaa vuosikymmentä (2010–2019). Vilkaisu historiankirjoihin kertoo, että edellisestä vuosisadanalusta puhutaan yleensä käyttämällä ilmauksia ensimmäinen vuosikymmen tai kymmenen ensimmäistä vuotta, usein vain vuosisadanvaihde. Lyhyttä, termimäisempää ilmausta on kuitenkin nyt kaivattu, ja suomen kielen lautakunta on suosittanut sanaa ensikymmenluku tai vain ensikymmen. Kuusikymmenlukulaisia vastaava sana olisi sitten ensikymmenlukulaiset. Ensikymmentä suositetaan esimerkiksi nollakymmenen sijasta.


Vuosituhannen vaihteen uudenvuodenjuhlat Senaatintorilla. Kuva: Jaakko Avikainen. Lehtikuva.
Uuden vuosituhannen juhlat Senaatintorilla. Kuva: Jaakko Avikainen. Lehtikuva.


Mitä missä milloin -vuosikirjaan (Otava) on kerätty vuodesta 1982 alkaen lista edellisen vuoden uudissanoista. Riitta Eronen on koonnut listat vuosilta 1982–2007 teokseensa Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen (Otava 2007). Tässä vuosittaisia poimintoja Erosen teoksesta (2000–2007) ja Mitä missä milloin -vuosikirjasta (2008–2009).

2000

banneri, ciabatta, eaa. (ennen ajanlaskun alkua), infoähky, irkkaus, jaa. (jälkeen ajanlaskun alun),  mediakännykkä (tehopuhelin, ns. kolmannen sukupolven matkapuhelin, jolla voi käyttää esim. internetiä, myös pieniä multimediapalveluja), panini, pesutabletti, serveri, tiekirkko, tekstiviesti

Suomen maanteiden varsilla on kesäaikaan avoinna lähes 300 tiekirkkoa, jotka on tarkoitettu matkailijoille hiljentymis- ja taukopaikoiksi, ikkunaksi paikalliseen historiaan, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin. Tiekirkko on yksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon toimintamuodoista. – Sana tiekirkko ei ole erisnimi, joten se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

2001

barista, demokratiavaje, eväste (cookie), järjestyksenvalvoja, kaupunkipyörä, lankapuhelin, lentosukat, maapalloistuminen, peruspalveluministeri, sohvaperuna, sähköinen allekirjoitus, televalvonta (poliisin oikeus selvittää, mihin puhelinliittymästä on soitettu ja mistä ja milloin siihen on tullut puheluja), varmenne (sähköisessä kaupankäynnissä ja asioinnissa käytettävä henkilötunnusta vastaava koodi), ympäristölupavirasto

2002

alppimaja (urheilijoiden käyttämä vähähappinen huone tai tila, jossa oleskeltaessa happea kuljettavien punasolujen määrä veressä lisääntyy), avaruusturisti, bittileski (tietotekniikka-alalla toimivan paljon työskentelevän henkilön puoliso, joka tuntee itsensä laiminlyödyksi), digiboksi, digi-tv, DVD-levy, ekologinen jalanjälki, hands free -laite, hoitotahto, kantasolu, lähiruoka, sateenkaariperhe, silikonirinnat, tosi-tv

Sateenkaari-veistos ja lapsia Keravalla, 1998. Kuva: Matti Karttunen. Keravan museo.
Sateenkaariperhe on kirjattu vuoden 2002 uudissanoihin. Kuva: Matti Karttunen. Keravan museo.
2003

biomuovi, bioterrorismi, e-lippu, hoitotakuu, hybridiauto, ihmiskauppa, lyhki (lyhytkirurgia, päiväkirurgia, jossa leikkauspotilas hoidetaan poliklinikalla ottamatta häntä sisään sairaalaan), musta tiistai (syyskuun 11. päivä 2001, jolloin Yhdysvalloissa tehtiin terrori-iskuja), oksitosiini, personal trainer, saldorajoitin, seksikäs (kuvaannollisesti: trendikäs, mielenkiintoinen, kiinnostava, jännittävä), terassilapsi (ulkoanniskelualueella ilman tarpeellista valvontaa oleileva lapsi tai sinne unohdettu lapsi), vähemmistövaltuutettu

2004

ainereaali, alkolukko, avustajakoira, etävanhempi (eronneen avioparin osapuoli, joka tapaa lapsiaan silloin tällöin), mummonmarkka, sarastusvalo, SARS (engl. severe acute respiratory syndrome, vakava äkillinen hengitystieoireyhtymä, Kaakkois-Aasiasta liikkeelle lähtenyt jopa hengenvaarallinen kuumetauti), tahtotila, ultimate (liitokiekon eli frisbeen muoto, jota pelataan hallissa tai ulkona, mm. rantahiekalla, rantaultimate)

2005

ADHD, designhuume, fanittaa, kansalaisuusjuhla (Suomen kansalaisuuden saaneille järjestettävä juhla), kännykkäkoru, marsperä (naapuriplaneettamme Marsin ”maaperä”), metroseksuaali, myötähäpeä, opintopiste (syrjäyttää opintoviikko-käsitteen), ruosu (lyh. ruotsinsuomalainen), transrasva, vesijuoksu

Nokian kännykkä ja kännykkäkoru 2000-luvulta. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Kännykkä ja sen koru. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
2006

ajatushautomo, baby-shower (vauvakutsut), googlata, googlettaa, guuglata, kuukkeloida, kulttuuriseteli, mesettää (keskustella tietokoneen Messenger-ohjelman avulla; olla mesessä), muistitikku, salarakas, taulutelevisio, valoravinto (auringosta saatava energia, jonka jotkut uskovat riittävän ravinnoksi ihmiselle), verkkopiratismi,  yhteiskuntavastuu

2007

anime (japanilainen animaatio, piirroselokuva), biopolttoaine, curling, kotoistus (lokalisaatio, tietotekniikan merkintöjen mukauttaminen kansallisten käytäntöjen tarpeisiin), kynähousut (kynämäisen kapeat pitkäthousut), lintuinfluenssa, manga (japanilainen sarjakuva), MP3-soitin, pilapiirrosmellakka (profeetta Muhammedista tehtyjen pilakuvien johdosta maailmalla syntyneitä mielenosoituksia ja mellakoita), putinismi, sudoku, suvaus (sukupuolivaikutusten arviointi), valtavirtaistaa, voimaantua

Julkisen hallinnon tasa-arvosta keskusteltaessa käytetään uudissanaa suvaus (tai suva ja suvaaminen). Sillä tarkoitetaan sukupuolivaikutusten arviointia tasa-arvon kannalta. Suvauksen kansainväliset alkujuuret juontavat YK:n naisten maailmankonferenssiin (1995). Sen suositusten mukaisesti lukuisten maiden hallitukset ovat pyrkineet ulottamaan sukupuolten tasa-arvon kaikkialle julkiseen hallintoon. Suomessa suvaamisen aloitti opetusministeriö, sittemmin on suvattu työsopimuslaki ja työeläkeuudistus (esimerkiksi äitiyslomalta kertyy eläkettä jonkin verran).

2008

asuntolainapommi (Yhdysvaltain asuntolainojen korkojen nousu, joka voi aiheuttaa maailmanlaajuisen talouskriisin), bling-bling (engl., rap-artistien tyyli, johon kuuluvat mm. isot ja näyttävät korut; myös tätä tyyliä jäljittelevä muoti), digiänkyrä (televisiolähetysten digitalisoimisen itsepintainen vastustaja), ernu (slangilyhenne, erilainen nuori), geokätköily, ilmastonmuutos, 24/7, kestovaippa, maahanmuuttajataustainen, paskaduuni, spa, syntymähuone (synnytyshuoneen nimitys Helsingin Kätilöopiston sairaalassa)

Ambulanssi pääpaloaseman pihalla, 2002. Kuva Esko Toivari. Helsingin kaupunginmuseo.
Pelastuslaitos työskentelee vuorokauden ympäri. Kuva: Esko Toivari. Helsingin kaupunginmuseo.

Ilmauksen 24/7 merkitys on ’aina’, ’24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa’. Se on tavallinen erityisesti ilmoitustyyppisissä teksteissä. Ilmaus ei ole tyyliltään neutraali. Jo lukutapa voi aiheuttaa hankaluutta.

– – Vaihtoehtoisia ilmaustapoja ovat mm. aina, jatkuvasti tai ympäri vuorokauden auki, käytössä tai käytettävissä; ympärivuorokautiset palvelut tms. Esimerkiksi 24/7-päiväkoti on vuoropäiväkoti.

2009

anadigit (sukupolvi, joka on syntynyt tekniikan analogisella kaudella ja jolla on vaikeuksia sopeutua digitaaliseen), downshifting, fennonautti, finnonautti (leikillisesti mahdollisesta suomalaisesta astronautista), hiilijalanjälki, kalapuikkoviikset, kyrsiä, maidoke, sankarihevi, sekstari (arkisesti seksipitoisesta tekstarista), tankotanssi, turvakielto (henkilötietojen suojaus turvallisuussyistä niin, että ne saa antaa vain viranomaisille)


Pikkuisen kyrsii...

kyrsiä (slg.) harmittaa, kismittää (valtiovarainministeri Jyrki Katainen käytti ilmausta ”pikkuisen kyrsii” ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviestikohun aikana) (Mitä missä milloin, 2009)

kyrsiä harmittaa, keljuttaa, ottaa päähän. Sakkojen saaminen kyrsi ankarasti.

kyrsiä jokohan nyt kyrsi (= onnisti), viimesen kerran sanotaan, jos saa niin ison saaliin, ettei enempää voi toivota. Kolari


Epidemiasta pandemiaksi

2000-luvulla yleistyi puhe pandemioista. Kielitoimiston sanakirjan mukaan kyse on yli maanosien ulottuvasta epidemiasta. Epidemia taas tarkoittaa tartuntataudin normaalia runsaampaa esiintymistä. Sekä pandemia että epidemia ovat lääketieteellistä sanastoa.


Ruokakello kutsuu taas

Paljon on muuttunutkin. Ruoanlaitosta on tullut muotia (puhutaan suorastaan ruokabuumista), mikä näkyy television ruokaohjelmien sekä alan lehtien ja kirjojen määrästä. Myös ravintola-alan ammattiopinnot ovat entistä suositumpia. Ruokaharrastus kertoo elintason noususta, mutta myös kaipuusta yksinkertaisten perusasioiden ääreen. Ruokahan on enemmän kuin ruokaa – vaikka toisaalta leipä voi olla myös pelkkää leipää eikä aina vain symboli.

Kielikello 1/2007
Klikkaamalla kuvaa pääset lehden sisällysluetteloon.

Feijoa, guava, kumkvatti...

Monien vielä eksoottisina pidettyjen hedelmien nimet ovat vakiintuneet suomeen hyvin. Tosin havaintoni ovat vain kymmenkunnasta helsinkiläisestä eri kauppaketjuihin kuuluvasta myymälästä. Vakiintuneita hedelmännimiä ja nimien kirjoitusasuja ovat esimerkiksi feijoa, greippi, guava, karambola, kiivi, kumkvatti, mango, papaija ja pomelo. Joskus voi nähdä jonkin poikkeavan kirjoitustavan kuten ”carambola” (punnitusvaa’an painikkeessa) tai suorastaan virheellisen oikeinkirjoitusasun (”kumguat”). Hedelmätiskeistä vastaavat henkilöt ansaitsevat vakiinnuttamisesta kiitokset!

Sushi, tapas, meze...

Ruokakulttuurille on ominaista nopea muuttuminen ja uusien vaikutteiden omaksuminen. Suomeenkin on tullut muista maista muun muassa erilaisia suolaisia pikkupaloja, joita voidaan nauttia ennen ateriaa tai joista voidaan koota varsinainen pääruokakin. Esimerkiksi erilaiset salamit, kinkut, juustot ja oliivit kuuluvat italialaisiin, alkuruokana syötäviin herkkuihin, antipastoihin. Mutta mitä ovat sushi, tapas ja meze?


Suomalaisen ruokakulttuurin mullistus

Kokki Jaakko Kolmonen pahoittelee Arto Nybergin ohjelmassa 18.11.2007 sitä, että suomalaiset ovat ehtineet unohtaa perinteisen kotimaisen ruokakulttuurin. Tilalle ovat nousseet epäterveelliset pikaruoat sekä rasvaiset herkut.




Sanakirjan herkut

Vuonna 2007 ilmestyneen ruoka-alan Kielikellon sanasto-osaan koottiin runsaasti sekä uusia että vanhoja vierasperäisiä ruokasanoja. Näistä ovat sanakirjassa uusina mukana muun muassa etnisistä ravintoloista tutut herkut falafel (uppopaistettu kasvispulla), fajita (täytetty lämmin tortilla) ja tandoori (saviuunissa paistettu ruokalaji), monipuolistuneeseen välipalakulttuuriin liittyvät bageli (tai bagel, täytetty rinkeli), wrap (tai vrappi tai vräppi,tortilla- tai leipärulla), smoothie (sakea hedelmä-[maito]juoma) sekä jälkiruokasanat brownie (levymäinen suklaakakku), pannacotta (kermahyytelö tai -vanukas), stollen (saksalainen joululeivonnainen), crème brûlée (paahtovanukas) ja crème caramel (karamellivanukas). Toki sanakirjassa on paljon myös ihan suomenkielisiä ruokaan liittyviä uusia hakusanoja, esimerkiksi sormisuola, raakaruokosokeri, viininlehtikääryle, merenelävä ja noutoruoka.


Erikoisalojen termejä yhtenäistetään

Erikoiskieliin (muihinkin kuin tekniikan), termeihin ja sanastotyöhön erikoistunut Tekniikan Sanastokeskus palvelee niin yksittäistä kansalaista kuin elinkeinoelämääkin. ”Keskeinen osaamisemme liittyy käytännön sanastotyöhön – käsitteiden käsittelyyn, niiden selvittämiseen ja selkeyttämiseen. Tavoitteenamme on yhtenäistää termien käyttöä eri erikoisaloilla, ja näin ollen selkeyttää alan viestintää ja ennaltaehkäistä väärinkäsityksiä”, kuvailee Sanastokeskuksen johtaja Lena Jolkkonen yhdistyksen toimintaa.


UMTS UMTS

Arkipäivän kieleen tunkeutuvat etenkin tekniikan lyhenteet, joita sopivasti käytellen voi ilmoittautua aikaansa seuraavaksi selviytyjäksi. Mukana kehityksessä on se, jolta sujuvat Wap, SMS, URL, UMTS... Työelämä ja tekniikka hajoavat yhä pienempiin ja yhä erikoistuneempiin palasiin, jotka on nimettävä pitkästi ja hankalasti ja sitten lyhennettävä.


Rötösherran handsfree

”Kyllä se handsfee vain itsepäisesti on suomessa ja muissakin kielissä. Ei muissakaan kielissä aina löydetä vastinetta.” Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen -kirjan kirjoittanut kielentutkija Riitta Eronen haastateltavana Ylen Kirppis-ohjelmassa 28. huhtikuuta 2007.




Halventava ”neekeri”

Päätettiin muuttaa neekeri-sanan tyyliluonnehdintaa uudistettavaan CD-Perussanakirjaan. Tähänastinen luonnehdinta ”joidenkin mielestä halv.” (CD-perussanakirja 1997) päätettiin muuttaa seuraavaksi: ”us. halv”. (Kielitoimiston sanakirja 2004.)

Neekeri-sanan tyylimerkintää on myös hiukan muutettu. Aiemmin sanaan oli merkitty ”us. halv.” eli usein halventava. Koska se jätti epäselväksi, milloin sana ei olisi halventava, luonnehdinta on muutettu nyt muotoon ”vanh. t. halv.”, eli sana on joko vanhentunut tai halventava. Tämä kertoo toivottavasti selvemmin sen, että sana voi esiintyä esimerkiksi vanhassa kirjallisuudessa ei-halventavassa merkityksessä, mutta tällainen käyttö on nykynäkökulmasta vanhentunutta. Nykykäytössä sana on halventava.


Brunbergin Suukko. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.

Neekerinsuukon nimi muutettiin 2001 Suukoksi. Samalla muutettiin pakkauksen kuvaa neutraalimmaksi. Makeisen teollinen tuotanto oli aloitettu 1951. Tosin jo 1920-luvulla valmistettiin Neekerin suudelma -nimisiä makeisia.


Thaimaan tsunami

Kun Thaimaa Kaakkois-Aasian tsunamia käsitelleissä uutisissa nousi yhdeksi suomalaisten huomion keskipisteistä, ajankohtaistui kysymys maan nimen taivuttamisesta. Tälläkin palstalla on joskus kirjoitettu siitä, taivutetaanko Thaimaahan vai Thaimaaseen. Viestimissä käytettiin vuodenvaihteen katastrofia käsitelleissä uutisissa kumpaakin muotoa. Vastaus kysymykseen on selvä: Thaimaahan, ei ”Thaimaaseen”.

Tämmöisen taivutuksen syynä on se, että Thaimaa on yhdyssana (Thai + maa), ja siten se taipuu samalla lailla kuin maa-sana (putosi maahan, ei tietenkään ”maaseen”). Samanrakenteisia maantieteellisiä nimiä ovat mm. Swazimaa ja Baskimaa.

– – katastrofin aiheuttaneen hyökyaallon nimitys tsunami lähtöisin japanin kielestä. Sanassa yhdistyvät japanin satamaa ja aaltoa merkitsevät sanat (tsu + nami).

Tsunamin tuhoja Thaimaassa, 2004. Kuva: Ilir Sulejmani. Lehtikuva.
Tsunamin aiheutti Intian valtameressä tapahtunut suuri maanjäristys. Kuva: Ilir Sulejmani. Lehtikuva.


Nörtti – ihminen ollenkaan?

Nykysuomen sana-arkiston 28 nörtti-sanalippua ovat peräisin vuosilta 1995–2005. Nörttiin on niiden perusteella yhdistetty muun muassa sosiaalinen kömpelyys, hajuttomuus ja mauttomuus, teräväpäisyys ja uppoutuminen työhön. Minna Pyhälahti käy blogissaan läpi erilaisia nörtti-käsityksiä.

Nörttiparkaa käy ihan sääliksi: mitä muuta ryhmää on nujerrettu näin kovin sanoin! Pidetäänkö häntä edes ihmisenä! Nörttikin jo tuosta suuttuu. Tulistuuko hän – antaa samalla mitalla takaisin?

Siltä vaikuttaa. Nykynörtti on toisaalta erilainen, toisaalta samanlainen kuin edeltäjänsä. Hän saattaa olla sanavalmis ja traagisuudessaan jopa ihailtava.

Nörtti-sanalippu uudissanatietokannasta. Ruutu Juban sarjakuvasta Viivi ja Wagner. Kuva: Minna Pyhälahti, Kotus.
Nörtti-sanalippu uudissanatietokannasta. Ruutu Juban sarjakuvasta Viivi ja Wagner. Kuva: Minna Pyhälahti. Julkaistu Juban luvalla.


Ajan sanojen taustaa

Tämäkin vuosikymmen toi suomalaisten tietoisuuteen monia uusi asioita ja ilmiöitä, uusia ilmauksiakin. Mutta millaiset ovat sanojen taustat? Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -sivuillamme selitetään sanojen juuria. Linkistä pääset lukemaan koko selityksen.

Sana blogi tulee englannista: sen takana on samamerkityksinen yhdyssana weblog. Yhdyssanan jälkiosa log on sama sana, joka on 1800-luvulla lainattu ensin lähinnä merenkulkijoiden käyttämään suomen kieleen muodossa loki.

Energian juuret ovat kreikan kielessä. Sanan on ilmeisesti keksinyt antiikin kreikkalainen filosofi Aristoteles, ja hän tarkoitti sillä voimaa, vaikutusta ja oliolle luonteenomaista toimintaa.

Monessa muussakin kielessä hyvää tarkoittavan sanan vertailuasteet muodostetaan eri vartalosta: esimerkiksi viron hea, parem, kõige parem, ruotsin bra, bättre, bäst (bra on muuten samaa alkuperää kuin englannin brave ’urhea’) jne.

Helsingin Vuosaari. Kuva: Vesa Heikkinen.
Helsingin Vuosaari hyvän sään aikana. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Ensimmäinen kirjallinen maininta ilmastosta on vuodelta 1860. Muita ehdotettuja, mutta ilmastolle hävinneitä ”klimaatin” suomenkielisiä vastineita olivat muun muassa ilmanala, ilmanlaatu ja ilmanne.

Latinan verbi consultare tarkoittaa neuvojen kyselemistä, tiedustelemista, mutta myös neuvottelemista. Consultatio on ’neuvottelu, harkinta’ tai ’kysely, tiedustelu’; consultor kysyy neuvoja, mutta on myös ’neuvoja, neuvonantaja’.

Yhdysvaltojen koulujen ja yliopistojen slangissa sanaa nerd käytetään halveksivasti kummajaisesta, yksineläjästä, pölkkypäästä ja pyrkyristä, siis nuoresta ihmisestä, joka eristyy ja osallistuu sosiaaliseen elämään vain tietoverkon kautta. Nimitys on sittemmin saanut rajatumman merkityksen ja viittaa nuoreen, joka viettää aikansa tietokoneen äärellä. Tietoteknisissä piireissä nimitys on saanut positiivisen sävyn: nörtti on tietotekniikan osaaja.

Pistaasipuuta on vanhastaan viljelty Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Myös sanan pistaasi juuret ulottuvat samoille seuduin keskipersiaan, josta se on sitten levinnyt moniin Euroopan kieliin latinan ja kreikan välittämänä.

Sana prekariaatti viittaa ihmisiin, jotka elävät köyhissä ja epävakaissa oloissa pätkätyöläisinä tai työttöminä ilman mahdollisuuksia työmarkkinoilla hyvästäkin koulutuksesta huolimatta. Sana précariat on luotu ranskan kieleen sanasta précarité ’epävarmuus, epävakaisuus’ sanan prolétariat ’proletariaatti’ mallin mukaan.

Nimitys tulee tosiaan japanin kielestä, ja se tarkoittaa sananmukaisesti ”satama-aaltoa”. Sanaa käytettiin pitkään vain tieteen erikoisterminä, mutta vuoden 2004 tapaninpäivä toi sen yleiskieleen.

Ansaittu lepotauko kaivausalueiden täytön jälkeen. Kaivauskuva, Laitila, 2009. Kuva: Esa Mikkola. Museovirasto.
Lepotauko kaivauksilla. Laitila, 2009. Kuva: Esa Mikkola. Museovirasto.
Sana työ kuuluu vanhoihin omaperäisiin, siis lainaamattomiin sanoihin. Sillä on vastineita kaikissa lähimmissä sukukielissä sekä mordvassa. Kirjakielessä työ on mainittu jo 1500-luvulta lähtien.



Kuntaliitokset, Korhosten voittokulku ja muuta nimiasiaa

Sukunimi Korhonen ohittaa Virtasen yleisyydessä. Vuonna 2006 yleisimmät tytöille annetut nimet olivat Aino ja Emma ja pojille annetut Veeti ja Eetu. Helsingin yliopiston nimipäiväkalenteriin tehtiin tarkistukset 2000 ja 2005. Nimipäivän saivat silloin muun muassa Alisa, Eeli, Jimi, Janna, Nina ja Oliver.


Virtaset saivat olla Suomen yleisin sukunimi vain sadan vuoden ajan. Aivan näinä hetkinä Korhosesta tulee Suomen yleisin sukunimi. Taas.

Juhani Mykkänen ja Ville Similä: Korhosen murskaavat Virtaset (HS, Nyt-liite, 27/2009)


Uudet suurkunnat olivat kiivaan keskustelun kohteina vuonna 2005. Kuntien määrää aiottiin supistaa noin 200:aan, ja virisi keskustelu kuntien merkityksestä ihmisten identiteetille ja koko kansalliselle kieliyhteisölle. Alettiin vauhdittaa kuntaliitoksia. Se merkitsi lukuisten kuntien ja kunnannimien poistumista ja mahdollisesti uusien keksimistä. Jotta kunnannimien valinta tapahtuisi harkitusti ja yhtenäisellä tavalla, suomen kielen lautakunta antoi 2006 suosituksen yhdistyvien kuntien nimistä.

Vuoden 2009 alussa tuli voimaan 32 kuntaliitosta. Niissä on mukana 99 kuntaa. Näissä liitoksissa kuntien määrä väheni 67:llä ja kunnannimistä katosi 73. Eniten kuntia oli mukana Salon liitoksessa, yhteensä 10. Kahden kunnan liitoksia oli 16, kolmen kunnan 8, neljän kunnan liitoksia neljä, kuuden kunnan liitoksia kaksi (Kouvola, Hämeenlinna) ja viiden kunnan yhtymiä yksi, Länsi-Turunmaa.

Suomessa on meneillään useita hallinnollisia muutoksia, joissa lakkautetaan aiempia viranomaisia ja hallintoalueita ja muodostetaan uusia. Uusille alueille ja viranomaisille annetaan myös nimet.

– – Valtionhallinnon nimet ovat usein niin pitkiä, että niitä joudutaan lyhentämään. Nimet saatetaan laatia vain suomeksi ja niiden suomenkielisiä lyhenteitä tarjotaan myös ruotsinkieliseen käyttöön, vaikka lyhennenimien sisältöä on äidinkielisenkin vaikea ymmärtää.


Vappuaatto 2007 Kauppatorilla. Kuva: Juho Nurmi. Helsingin kaupunginmuseo.
Vappuaatto 2007 Kauppatorilla. Kuvassa todennäköisesti Korhonen ja Virtanen. Kuva: Juho Nurmi. Helsingin kaupunginmuseo.

Yritysnimet raiskaavat kieltä. Talouselämä 12.5.2000.
Talouselämän otsikko 12.5.2000.

Tuskin on päästy nimien if... ja SanomaWSOY aiheuttamasta kohusta, kun näppärät mainoshenkilöt luovat uutta päänvaivaa suomea kirjoittaville ja lukeville. Sitkeä e-virus iskee ja kaataa petiin Tampereen ja muun Euroopan, jolloin jälkitautina syntyy eTampereita ja eEuropeja. Saunalahdesta on tehty Jippii, Tampereen Puhelin Oyj:stä on tullut Soon Communications.

Riitta Hyvärinen: Uusi nimi tuo onnen? (Suomen Lehdistö, 1/2001)

Yleisohjeiden vastaisia käytänteitä yritysnimissä ovat muun muassa yhdysmerkin ja genetiivin käytön välttäminen myös suomenkielisissä nimissä, nimen alkuosan taivuttamatta jättäminen tai sijamuotojen liittäminen suoraan nimen perusmuotoon, nimen kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella tai kokonaan isoin kirjaimin, isojen kirjainten käyttö keskellä nimeä, välimerkkien lisääminen nimen loppuun, www-osoitteiden muotoisten nimien muodostaminen, numeroiden ja kirjaimien koodinomainen yhdistäminen, erikielisten ilmausten sekoittaminen keskenään ja fuusiossa yhdistyneiden yritysten nimien kirjoittaminen yhdeksi merkkijonoksi.



Posti, Itella. Kansan uutiset, 25.10.2007.
Destia, Itella, Avena, Pardia, Talentia... Mihin tarvitaan vierasperäistä nimeä? kirjoitti Kansan uutiset 25.10.2007.

Ymmärrettävyyden kannalta hankalimpia lienevät kuitenkin sellaiset nimet kuin Itella, Fimea ja Destia, jotka ovat kielellisesti jokseenkin läpinäkymättömiä: laitosten koko toimiala jää arvailun ja muistin varaan. Ne ovat osoitus myös siitä, että lyhyys ei aina ole tae viestivyydestä. – Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö helsinkiläiset koskaan, mikä on Stara, jos sitä käytetään ilman tarkentavaa virallista nimeä Helsingin kaupungin rakentamispalvelu. Näppärältäkään tuntuva, kielellä leikittelevä nimi ei aina ole viestivä.

Monet näistä kirjoitusasuista on suunniteltu logoihin, joiden tarkoituksena on herättää visuaalisesti katsojan huomiota. Jos markkinointiin tarkoitetut, kuvalliseen viestintään soveltuvat yritysten logot ja niihin liittyvät graafiset kirjoitusasut poikkeavat tavanomaisesta yleiskielen mukaisesta kirjoitustavasta, seurauksena on, että nimiä kirjoitetaan julkisessa viestinnässä monin eri tavoin. Tämä hämärtää käsitystä oikeinkirjoituksesta, eikä kirjoittajia voi velvoittaa aina tarkistamaan yrityksen omaksumaa nimenkirjoitustapaa. Kieliyhteisöllä on oikeus julkisessa viestinnässä poiketa yrityksen omasta kannasta ja noudattaa yleiskielisiä ohjeita.


Lumi, Oras ja Otava

Tämän vuosituhannen luonteeseen kuuluu toisaalta etsiä lapsille mitä oudoimpia vierasnimiä, toisaalta palata vanhoihin omankielisiin nimiin. Lapsilleen nimiä harkitsevien vanhempien isovanhemmat ja jopa isoisovanhemmat saavat nyt pieniä kaimoja. Kun nimeen sisältyy selvästi suomen kielen appellatiivi, törmätään tuon tuosta taivutusongelmiin.

Yhä useampi vanhempi poimii lapselleen etunimen luonnosta. Tytöille annetaan maustekasvien, hedelmien ja marjojen nimiä. Pojat nimetään taas usein luonnonilmiöiden ja puiden nimien mukaan. Vuosituhannen vaihde onkin räjäyttänyt uusien suomenkielisten, luontoon liittyvien etunimien potin laajaksi kirjoksi täysin uudenlaisia etunimiä.

Turun Sanomat 6.9.2008

Luontonimiä. Turun Sanomat 6.9.2008.
Luontonimiä. Turun Sanomat 6.9.2008.


Verkkotunnus eli domain-nimi

Suomen ensimmäinen verkkotunnuslaki tuli voimaan 2003. Se nopeutti ja kevensi verkkotunnusten rekisteröimistä.

Verkkotunnuslain myötä verkkotunnuksena voi käyttää myös oman nimen osaa tai lyhennettä. Niinpä esimerkiksi verkkotunnuksen suomenpeliautomaattihistoriallinenseura.fi rinnalla on nyt helpommin näppäiltävä tunnus spel.fi. Tunnettuja lempinimiäkin on rekisteröity verkkotunnuksiksi, esim. kauppis.fi (haltija Helsingin kauppakorkeakoulu), stocka.fi (Stockmann Oyj Abp).


Yhdysmerkki Hartwall-areenassa ja Eiffel-tornissa

Kielilautakunta päätti kokouksessaan 20.11.2006 suosittaa julkisten rakennusten, toimitilojen ja salien nimissä käytettäväksi yhdysmerkkiä, kun nimessä on alkuosana perusmuotoinen (nominatiivimuotoinen) erisnimi ja jälkiosana nimettävän kohteen lajia ilmaiseva sana (esim. talo tai sali). Aiemmin tämäntyyppiset nimet on suositettu kirjoittamaan ilman viivaa (esim. Topeliussali). Nyt hyväksytään siis (jo aiemmin yleistynyt) kirjoitustapa Kerava-talo, Topelius-sali, Eiffel-torni, Hartwall-areena, Pohjola-stadion ja Turku-halli.

Eiffel-torni. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.
Eiffel-torni. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Kehärata

Kehärata on Lentorata. Helsingin Sanomat 28.3.2007.
Helsingin Sanomat etsi Marja-Vantaan alueelle ja tulevalle junaradalle nimeä nimikilpailulla. 28.3.2007.
Viimeaikaisia puheenaiheita ovat olleet uudet junaratahankkeet. Yksi niistä on kehärata, joka yhdistää Martinlaakson radan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta päärataan. Se on osa ns. kaupunkirataa. Se on Suomen ensimmäinen kehärata, mutta emme voi tietää, milloin rakennetaan jonnekin muualle uusia kehäratoja, niin kuin on rakennettu useita kehäteitäkin. Radasta kirjoittavilla ei ole ollut varmuutta, pitääkö sana kirjoittaa isolla vai pienellä alkukirjaimella.

Sana kehärata luokittelee radan tietyn tyyppiseksi. Sana on siis yleisnimi, ja kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. – –

Käsitettä kehärata ja sen kirjoitustapaa sekoittaa tieto, että Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunta päätti tammikuussa 2005 antaa uuden radan viralliseksi nimeksi Kehärata (ruots. Ringbanan). Tuo rataosuus on siis nimetty Kehäradaksi. Nimeksi ei pitäisi panna pelkkää yleissanaa, termiä. Parempi vaihtoehto olisi ollut *Vantaan kehärata tms. Käytännössä todennäköisestisti on joka tapauksessa tarkennettava paikannimen avulla, mitä rataa tarkoitetaan.


Charles vai Kaarle?

Vuonna 1991 lautakunta päätti suosittaa, että vain pohjoismaiden monarkkien nimet suomalaistetaan, mutta etäisempien hallitsijoiden nimet pidetään lähtökielisinä, paitsi jos hallitsijalla on historiasta tuttuja kaimoja, joiden nimet on vanhastaan suomalaistettu.

Kielilautakunta katsoi 2002, ettei ole syytä pitää Pohjoismaita erikoisasemassa, ja päätti suosittaa käytettäväksi tulevien eurooppalaisten hallitsijoiden nimiä sellaisinaan historiallisten nimimuotojen sijasta. Suositus ei koske historiallisten nimien muuttamista takautuvasti.


Mohamed voittaa yleisyydessä Timon

Viime vuonna Suomessa syntyneille poikalapsille annettiin selvästi useammin nimeksi Mohamed kuin takavuosien suosikit Jari tai Timo, Väestörekisterikeskuksen tilasto kertoo.

Mohamed tai jokin sen johdannaisista oli nimenä 132 pojalla, kun Jariksi nimettiin 33 tai Timoksi 67 poikaa. Etunimitilaston ykköspaikka on edelleen Juhanilla, jonka oli saanut joko etunimekseen tai toiseksi nimekseen 1 607 poikalasta.

Marja Salomaa: Mohamed Timoa ja Jaria suositumpi lapsen nimi (Metro, 4.1.2007)

Muhamed suositumpi kuin Timo. Henrik Karlsson. Helsingin Sanomat 7.1.2007
Kuva: Henrik Karlsson. Helsingin Sanomat 7.1.2007. Julkaistu Karlssonin luvalla.

Käyttäjä voi siis pitäytyä klassisen arabian vokaaleissa ja valita asun Muhammad tai noudattaa vanhaa sovinnaisnimikäytäntöä ja kirjoittaa Muhammed. Miehennimenä muoto vaihtelee hyvinkin monella tavalla.

Suurin yhtenäinen maahanmuuttajien ryhmä, jolla on hyvin selkeästi erilainen nimikäytäntö kuin nykysuomalaisilla, on somalit. Somalilla on tavallisesti kolme nimeä: oma nimi, isännimi ja isoisän nimi. Naisen nimeen siis kuuluu naisennimi ja kaksi miehennimeä. Ne kaikki ovat yksilönnimiä, mikään ei ole sukunimi.


Hirviöenergiaa

Suomi voitti Euroviisut ensimmäistä kertaa vuonna 2006. Ateenassa hirviöhevikappaleen Hard Rock Hallelujah esittänyt Lordi saavutti silloisen piste-ennätyksen.

Hirviöhevi, hirviörock varsinkin hirviöasuisen Lordi-yhtyeen esittämä heavyrock eli raskas rockmusiikki (Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen. Otava, 2007.)

Kansanjuhla Kauppatorilla euroviisuvoiton jälkeen, 2006. Kuva: Tero Suvilammi. Helsingin kaupunginmuseo.
Euroviisuvoiton kunniaksi järjestettiin kansanjuhla Kauppatorilla. Kuva: Tero Suvilammi. Helsingin kaupunginmuseo.

Suomen kielessä puhutaan epävirallisesti Euroviisuista, monissa muissa kielissä useimmiten ”Eurovisiosta”. Meillä nimessä painottuu laulu, toisilla kuva. Englanniksi kilpailuista käytetään sanaa Eurovision (tai lyhennettä ESC), ja samaan tapaan se lyhenee ranskassa ja saksassakin. Venäjässä kisoista kerrotaan sanalla Евровидение, jonka jälkiosa on johdos venäjän näkemistä tarkoittavasta verbistä. Samoin on muodostettu ukrainan sana Євроба́чення.

Eurovisio on ilmestynyt englannin kieleen ensi kerran vuonna 1951, ja Pohjoismaihin sana ilmaantui Eurovisio-organisaation lähetysten alkaessa, Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin vuonna 1954. Suomessa sana on mainittu ensimmäisiä kertoja syksyllä 59 uutisessa, jossa kerrottiin Suomen liittymisestä Eurovision jäseneksi vuoden lopulla. Muuten euro-alkuiset sanat elivät hiljaiseloa aina 70-luvun puoleenväliin, joskin Euroopan talousmiehet, eurokraatit, harjoittivat jo eurokratiaa euromarkkinoilla ja tekivät tunnetuksi eurodollarit, eurosekit ja euroluottojen eurokorot. Suomeen nämä käsitteet tulivat samaan aikaan kuin muihinkin Pohjoismaihin.


Kotuksen 2000-luku: tuottavuutta ja toimintaohjelmia

Valtion tuottavuusohjelma kouraisi Kotustakin vuosituhannen aluksi. Kotuksen silloisen johtajan Pirkko Nuolijärven sanoin: ”Jos kieliyhteisöjemme kannalta keskeisiä tehtäviä ei voi hoitaa valtion tutkimuslaitoksessa, on syytä kysyä, missä niitä sitten hoidetaan.”

2000-luku oli myös muunlaisten ohjelmien aikaa. Vuosikymmenen aikana julkaistiin niin suomen ja ruotsin kielen kuin romanikielenkin kielipoliittiset ohjelmat. Lisäksi julkaistiin tutkimuspoliittinen ohjelma Kotimaisten kielten talo. Uusi kielilaki ja saamen kielilaki tulivat voimaan vuonna 2004.

Kotus joulukuussa 2010
Kotuksen koti oli Vuorikadulla Helsingin Kaisaniemessä 2008–2016. Kuva: Kotuksen arkisto.


Paavo Nikulan onnittelut 30-vuotiaalle Kotukselle. Kuvakaappaus Kielikellosta 1/2006.
Kielikellossa 1/2006 julkaistiin onnitteluja kolmikymppiselle Kotukselle.


Kotus ja tuottavuusohjelma

Opetusministeriö esitti syksyllä 2008, että Kotuksen osuus vuosien 2012–2015 tuottavuusohjelmasta on 22 henkilötyövuotta. – – Tästä esityksestä syntyi laaja keskustelu eri viestimissä. Kotus käynnisti keskustelun lehdistössä, ja alan professorit laativat  julkisen  kannanoton, jossa toivat esille huolen Kotuksen  tulevaisuudesta. Marras- ja joulukuun aikana 2008 ilmestyi yli 100 Kotuksen asiaa käsittelevää lehtikirjoitusta ja tilannetta käsiteltiin parissakymmenessä radio- tai televisio-ohjelmassa.

Kotuksen toiminnan supistaminen on selvästi koskettanut myös kansalaisia. Kun ensimmäiset merkit henkilötyövuosien vähentämisestä tulivat julki 2008, yli 12 000 henkilöä allekirjoitti lyhyessä ajassa nimensä nettiadressiin Kotuksen puolesta.

Jos opetusministeriön kaavailemat lisäleikkaukset toteutuvat, joutuu jo nyt ahdingossa oleva Kotus supistamaan toimintaansa radikaalisti. – – Me allekirjoittaneet vetoamme Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen puolesta ja vaadimme, että vuosille 2012–2015 esitetyt lisäleikkaukset perutaan.

Vetoomus Kotuksen puolesta Kuva Adressit.com
Vetoomus Kotuksen puolesta. Kuva: Adressit.com.
”Sana verhoaa varsinaisen asian”

Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta Kotusta ei olla ajamassa alas, vaan tarkoitus on turvata tärkeät toiminnot muuttuvassa toimintaympäristössä ja saada ne kestävälle pohjalle, sanoo opetusministeri Sari Sarkomaa Kotuksen ympärillä vellovasta keskustelusta.

Suunniteltu leikkaus on niin suuri, että iskee ison loven pienen maan kielentutkimukseen ja -huoltoon. Myös kansallisesti merkittävien arkistojen ylläpito vaikeutuu. Kotuksen tehtäviin kuuluvat muun muassa kielenkäytön ongelmien ratkaisu, puhe- ja kirjakielen tutkiminen sekä median ja viranomaistekstien seuraaminen.

Kotuksen messujuliste. Kuva: Kotus.
Kotuksen messujuliste. Kuva: Kotuksen arkisto.

Suomessa käytettyjen kielten asian ajaminen on poliitikkojen ja muiden suomalaisten asia. Jos mahdollisuuksia tehdä tätä työtä heikennetään, heikennetään samalla kulttuurimme arvoperustaa, jolle Suomessa asuvien ihmisten itsetunto ja näkemys omasta paikasta maailmassa voivat rakentua. Jos kieliyhteisöjemme kannalta keskeisiä tehtäviä ei voi hoitaa valtion tutkimuslaitoksessa, on syytä kysyä, missä niitä sitten hoidetaan.

Sana tuottavuus ärsyttää kielentutkijaa siksi, että sitä käytetään nyt väärässä paikassa. Kyseessä on vanha harhautus: eufemismi eli kiertoilmaus. Käyttöön otetaan myönteiseksi otaksuttu sana, jonka varjolla ikävät asiat – irtisanomiset ja työväen vähentäminen – häivytetään pois. Sana verhoaa varsinaisen asian.


”Nytkun aletaan laittaan tätä kotusta kuriin”

Kevään 2010 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen tekstitaidon kokeessa yksi tehtävistä liittyi Kotukseen: Tarkastele huumorin keinoja Jukka Ukkolan pakinassa Kotus interruptus. Pakina oli julkaistu Suomen Kuvalehdessä 49/2008.

Kotus interruptus. Jukka Ukkolan pakina äidinkielen tekstitaidon kokeessa 12.2.2010. Suomen Kuvalehti ja Ylioppilastutkintolautakunta.


Kotimaisten kielten talo

Vuonna 2001 julkaistiin Kotuksen tutkimuspoliittinen ohjelma Kotimaisten kielten talo. Ohjelmassa korostetaan, että kielen asiantuntijoiden tulee olla kieliyhteisölleen herkkiä.

Parhaat tulokset saavutetaan jatkuvalla yhteistyöllä ja antamalla erilaisten menetelmien elää rinnakkain. Näkökulmien monipuolisuus  ja  avoin  asenne  yhteiskuntaan ovat myös kielentutkimuksen elinvoiman tae. Näihin Kotus pyrkii kaikella toiminnallaan.
Kotimaisten kielten talo. Tutkimuspoliittisen ohjelman (2001) kansilehti.

Suomen kielen tulevaisuus

Kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus julkistettiin 26.5.2009. Ohjelman tavoitteena on luoda pohjaa suomen kielen käyttöä yhteiskunnassa lujittaville toimenpiteille niin, että suomi voi elää tulevaisuudessakin täysipainoisesti muiden kielten rinnalla.

Suomen kielen asema yhteiskunnan kaikilla aloilla käytettävänä kielenä ei ole enää itsestään selvä, ja siksi tarvitaan tietoisia toimia kielen aseman turvaamiseksi, siis tietoista kielipolitiikkaa. Sellaista Suomen valtiovalta ei ole tähän mennessä juuri harrastanut.

Oman kielen kohtelu on arvokysymys. Yhteiskunnan tehtävänä on tarjota suotuisat puitteet, joiden turvissa yksilöt voivat tehdä kieltä koskevat ratkaisunsa. Suomen kielen asema perustuu siihen, millaisia institutionaalisia ja yksilöllisiä ratkaisuja me teemme tänään ja huomenna.

Jos suomen kieli eristyy ja eristetään vain omaa kulttuuria koskeviin tilanteisiin, käynnistyy hiljainen taantuminen, jonka loppupäässä suomea sopii käyttää vain saunassa perheen kesken. Emmehän halua palata tilanteeseen, josta 1800-luvun fennofiilit työnsä aloittivat?

Suomen kielen tulevaisuus, kansi


Kielenhuollon periaatteet 2000-luvulla

Suomen kielen lautakunnan puheenjohtajana toiminut Harri Mantila hahmotteli vuosituhannen alussa uusia kielenhuollon periaatteita, jotka vastaisivat entistä paremmin kielenhuollon haasteisiin.

Kaikki aiemminkin esitetyt kielenhuollon periaatteet, esimerkiksi vakiintuneisuus, johdonmukaisuus ja suomalaisuus, ovat esityksessäni mukana. Olen kuitenkin katsonut niitä eri suunnasta. Olen ensin määritellyt sen, miten suomen kieli parhaiten toimii yksilön äidinkielenä ja kansakunnan sivistystä ja kulttuuria ylläpitävänä voimana. Näin kielenhuollon periaatteet ovat luonteeltaan käytännöllisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia. Tältä pohjalta päästään johdonmukaisiin suosituksiin.

Kielitoimiston päällikkönä toiminut Pirjo Hiidenmaa pohti, miten kielenkäytön monimuotoistuminen ja moniarvoistuminen asettavat uusia haasteita kielenhuollolle ja sen menettelytavoille.

Kielen maisemassa liikkuminen ja mm. eri kielimuotojen vaatimusten tunnistaminen edellyttää moninaisia taitoja. Kielenkäytön virheettömyys on hyvä tavoite, mutta käytännössä vaikeasti arvioitava, sillä virheet ovat aina suhteessa tilanteeseen ja kielimuotoon. Kieli noudattaa käyttäjiensä sosiaalista tajua, sosiaalista kielioppia: sopivaisuus, tyylikkyys, kohteliaisuus, virheettömyys, tilanteenmukaisuus, viestivyys, sopiva etäisyys tai sopiva läheisyys ovat edelleen olennaisia periaatteita, joilla kieltä arvioidaan.

Jos nyt pitäisi laatia tietosanakirjaan artikkeli ja määritelmä sanasta kielenhuolto, sen voisi koota Mantilan ja Hiidenmaan ajatuksista. Mantilan periaatteiden mukaan kielenkäyttöä tulee ohjata vuorovaikutteiseen, demokraattiseen ja kielen kansallista käyttökelpoisuutta vahvistavaan suuntaan. Määritelmään voisi lisätä Hiidenmaan käytännönläheisemmän näkökulman, jossa otetaan kantaa myös kielenohjailun oikein–väärin-jakoon.


Uusi kielilaki lähtee yksilön oikeuksista

Eduskunta hyväksyi uuden kielilain helmikuussa 2003. Suomea ja ruotsia koskeva laki tuli voimaan vuonna 2004.

Tavoitteena on, että jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota.

Kielilailla on kansalaisille kuitenkin myös symboliarvoa. Kielellä on ratkaiseva vaikutus yksilön toiminnalle yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää, että kansalaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää äidinkieltään myös julkisissa yhteyksissä sekä saada palveluja omalla kielellään.


Lakitie. Kuva: Ulla Onkamo, Kotuksen arkisto.
Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Saamelaiskielet – etymologiaa ja kielilaki

Kotimaisten kielten keskuksessa alettiin vuonna 2002 kartuttaa saamelaiskielten etymologista Álgu-tietokantaa, joka on nykyään jo varsin kattava.

Saamelaiskielten sanaston alkuperän tutkijat ovat joutuneet tähän asti turvautumaan
melko hajanaisiin lähteisiin ja etenkin lainasanojen sekä muiden uudempien sanojen etymologiaa selvitellessään poimimaan tiedot erillistutkimuksista. Tämä on vaikuttanut osaltaan siihen, että saamelaiskielten perussanastosta varsin suuri osa on edelleen vailla alkuperän selitystä.

Vuonna 2000 voimaan tulleen uudistetun Suomen perustuslain 17. pykälässä mainitaan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Saamen kielilaki tuli voimaan vuonna 2004.

Tavoitteena on, että saamelaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä että saamelaisten kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota.

Kotus julkaisi 2000-luvulla selvitykset pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen tilanteista.

Saamelaiskielet tarvitsevat perustutkimusta kielen rakenteesta, käytöstä ja muutoksista. – – tätä kautta tuodaan esille saamen kielen omia mahdollisuuksia, resursseja ja luontaista kasvupohjaa kirjakielen, sanaston ja ilmaisutapojen luomiseen sekä uudistamiseen.

Vanha kielenpuhujien polvi, joka puhuu vielä hyvää ja rikasta inarinsaamea, katoaa vähitellen. Sen vuoksi tarvitaan mittava puhutun kielen tallennushanke, jolla pelastettaisiin mahdollisimman paljon aitoa kieltä.

On erinomainen asia, että koltat ovat nyt itsekin sisäistäneet kulttuurinsa ja kielensä katoamisen uhan, jonka ulkopuoliset ovat todenneet jo aikaisemmin. Kun säilyttämisen ja kehittämisen tarve lähtee ihmisistä itsestään, voidaan odottaa tuloksia.


Romanikielen kielipoliittinen toimintaohjelma

Kotimaisten kielten keskus julkaisi vuonna 2006 selvityksen Suomen romanikielen nykytilasta sekä kielentutkimuksen ja -huollon tarpeista.

Toisaalta kielen käyttöala on alkanut laajentua 1900-luvun loppupuolelta lähtien julkisen käytön lisääntymisen myötä. – – Pyrkimyksiä romanikieliseen kaunokirjallisuuteenkin on nähtävissä, vaikka esimerkiksi runokokoelmia ei ole vielä julkaistu.

Vuonna 2009 Kotus julkaisi romanikielen kielipoliittisen toimintaohjelman.

Romanien kielellisten oikeuksien   kehittämiseksi ja nyt hajallaan olevien
määräysten  kokoamiseksi yhteen tulee laatia  romanikielelle erillinen kielilaki,
joka  velvoittaa kuntia esimerkiksi romanikielen opetuksen järjestämiseen ja Yleisradiota ottamaan romanit riittävässä määrin huomioon.

Romanikielen kielipoliittisen ohjelman kansi.


Suomen kielen lautakunta – normikysymyksiä ja kannanottoja

Suomen kielen lautakunnassa keskusteltiin 2000-luvulla muun muassa sentin lyhenteestä, tavan adessiivista, suhuäänteistä ja uutisoida-verbistä.

Päätettiin hyväksyä uutisoida-verbi normaalityylin sanaksi, vaikka se onkin johdettu poikkeuksellisella tavalla, minkä takia sitä on aiemmin kartettu. Todettiin sen olevan nykyään täysin vakiintunut kielenkäyttöön. Sanakirjasta voidaan uutisoida-verbin yhteydestä pyyhkiä pois maininta ”paremmin toisin”.

2000-luvun aikana lautakunnan työn luonne on jossain määrin muuttunut. Tärkeäksi osaksi lautakunnan työtä ovat nousseet kielenkäyttöä koskevat periaatteelliset kysymykset sekä osallistuminen suomen kielen asemaa ja kielipolitiikkaa koskevaan keskusteluun.

Lautakunta on laatinut useita kannanottoja suomen kielen käyttöä ja asemaa koskevista aiheista, mm. seuraavista: viestimissä käytettävien yritysnimien kirjoitusasu (2000), yliopistojen ja korkeakoulujen äidinkielisen kirjallisen viestinnän opetuksen vähäisyys (2004), EU:n alkutekstien parantaminen (2006), sukupuolineutraalin kielenkäytön edistäminen (2007), julkishallinnon nimien suunnittelu (2009) ja entisten kunnannimien säilyttäminen kuntaliitosten jälkeen (2012).

Tavoitteena sukupuolineutraali kielenkäyttö

Sukupuolten välistä tasa-arvoa tukevan kielen edistäminen oli 2000-luvulla vahvasti esillä. Suomen kielen lautakunta laatikin vuonna 2007 kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi.

Lautakunta suosittaa sukupuolineutraaleja ilmauksia luotaessa uusia tehtävänimikkeitä; myös jo vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvittaessa sukupuoleen viittaamattomiksi. Sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä onkin jo pyritty karsimaan, ja jotkin niistä ovat yhteiskunnan ja sukupuoliroolien muuttuessa korvautuneet neutraaleilla vaihtoehdoilla.

Saunavuoro naisille keskiviikkona. Cargotec, rakennus 3, Tampere. 2014. Kuva: Teppo Moilanen. Museokeskus Vapriikki.
Kuva: Teppo Moilanen. Museokeskus Vapriikki.

Vuoden 2017 syksynä asiasta syntyi mediakohu Aamulehden ilmoitettua, että se pyrkii jatkossa käyttämään sukupuolineutraaleja ilmauksia. Kotuksen sivuilla ja Kielikellossa on paljon aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Niitä on kerätty syksyllä 2017 julkaistuun viikon vinkkiin.

Ulla Tiililä tarkastelee sukupuolittuneita tehtävänimikkeitä sen kannalta, täyttävätkö ne hallintolain hyvän kielen vaatimuksen. Aamulehden ratkaisulle löytyy useita perusteluja, jotka palvelevat sekä hyvää tiedonvälitystä että demokratiaa.

Vihdoin pääsee internetiin

90-luvulla Internet suositettiin kirjoitettavaksi isolla alkukirjaimella. Tiedotusvälineet alkoivat kuitenkin pian kirjoittaa internetin yleisnimenä, ja asiaa kysyttiin taajaan Kielitoimiston neuvontapuhelimesta.

Tuskin Kielitoimistossa oli ehditty arkistoida ensimmäiset Internet-sanan havainnot vuoden 90-luvun puolivälissä, kun sanasta tuli myös kieliongelma: kirjoitetaanko se isolla vai pienellä alkukirjaimella? Vaikka englanti ja muut vieraat kielet antoivat vahvan mallin isolle alkukirjaimelle, pienen alkukirjaimen suuntaan veti se, että Internetin nopean yleistymisen myötä se alkoi monien mielessä rinnastua muihin viestintävälineisiin, kuten radioon ja televisioon.

Kirjoitusasu internet on jo kauan ollut laajalti käytössä, eikä se ole aiheuttanut hankaluuksia viestinnässä. Koska kumpaakin kirjoitustapaa voi perustella monin tavoin, lautakunta päätyi kokouksessaan 12.3.2007 siihen, että molemmat vaihtoehdot ovat suomen kielessä hyväksyttäviä.




Uutisoimisen hauska historia

Pakinoitsija Olli riemastutti lukijoitaan keksimällä sanan näköisiä ”uudissanoja”. Niiden vitsinä oli usein se, että mallina oli käytetty aivan vierastyyppistä sanaa. Häkellyttävää oli, että sanat myöhemmin sukelsivat esiin aivan asiallisissa yhteyksissä. Tavallisimpia näistä sanoista oli ”uudisoida”. Ollin tuttu henkilö ”Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturi” aina silloin tällöin ”uudisoi”. Verbiä käytetään nykykielessä asussa uutisoida. Sen taustalla on substantiivi uutinen. Eturientolassa sanan merkitys on lähellä tiedottaa-verbin merkitystä: ’lähettää uutisia’ tai ’välittää uutisia’.

Kansallisen Kokoomuksen arpajaistilaisuuden arpajaiskone ihmeteltävänä. Vasemmalla Uuden Suomen toimittaja ja pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva. Syyskuu 1933. Kuva: Pietinen. Museovirasto.
Kansallisen Kokoomuksen arpajaiskone ihmeteltävänä. Vasemmalla Uuden Suomen toimittaja ja pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva. Syyskuu 1933. Kuva: Pietinen. Museovirasto.


Rouva presidentti ja muuta asiaa kielineuvonnan 2000-luvusta

Kotuksen Kielineuvonnan vuosikymmenet -sivuilla käydään läpi myös 2000-lukua. Käsiteltävänä on muun muassa millennium-sana ja nisäkkäiden nimiä. Entä voiko Tarja Halosta kutsua rouva presidentiksi?

Vuosituhat toi tullessaan monenlaista uutta. Meillä Suomessa valittiin presidentiksi ensi kertaa nainen, Tarja Halonen. Aiemmin muun muassa oikeusministerinä toimineen Halosen valintaan liittyi kohua: hän ei ollut naimisissa vaan avoliitossa, miten häntä voitiin nimittää rouva presidentiksi? Entä voiko hänen avopuolisoaan nimittää puolisoksi?

Tarja Halonen vaalitilaisuudessa Tampereella 7.1.2006. Kuva: Veli-Matti Parkkinen. Museokeskus Vapriikki.
Tarja Halonen Tampereella 2006. Kuva: Veli-Matti Parkkinen. Museokeskus Vapriikki.


00-talet: Handlingsprogrammens och språkpolitikens decennium

00-talet var handlingsprogrammens decennium. Först ut var Sverige med ett förslag till handlingsprogram för svenska språket, Mål i mun, som kom 2002. Inspirerad av det tog Svenska språknämnden i Finland initiativ till ett handlingsprogram för svenskan i Finland. Språknämndens dåvarande ordförande Marika Tandefelt fick uppdraget att skriva handlingsprogrammet, som utkom 2005 under titeln Tänk om … Svenska språknämndens förslag till handlingsprogram för svenskan i Finland.

Tänk om. Handlingsprogram för svenskan i Finland.
Tänk om. Handlingsprogram för svenskan i Finland.


Ajan hahmot: somettajat, kisailijat ja tosi-tv-tähdet

Gimmel, 2003. Kuva: Heikki Saukkomaa. Lehtikuva.
Gimmel vuonna 2003. Vasemmalta Jenni Vartiainen, Susanna Korvala, Ushma Karnani. Kuva: Heikki Saukkomaa. Lehtikuva.

Somettaisiko? Osallistuisiko kykykisaan? Menisikö mukaan tosi-tv-ohjelmaan? Ihminen oli 2000-luvulla suurten julkisuuskysymysten äärellä.

Vuonna 2000 verkossa aloitti muun muassa IRC-galleria. Blogit tulivat Suomeen 2002. Ampparit.com-verkkosivusto avattiin 2004. YouTube aloitti 2005. Samana vuonna bloggaaminen alkoi yleistyä, ja monet ammattitoimittajat bloggasivat näkyvästi. Ylen Elävä arkisto avattiin 2006. Samana vuonna maailmalla julkistettiin Twitter-niminen palvelu. Vuonna 2007 MySpace ja Facebook löivät läpi Suomessa. 2008 valtiovalta tehosti internetin seurantaa. Vuonna 2009 keskusteltiin laajasti hallinnon avoimesta datasta.

Televisiossa oli 2000-luvulla useita kykyjenetsintäohjelmia. Popstarsia esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2002. Ohjelmassa koottiin Gimmel-niminen yhtye.

Laulajakykyjä etsivä Idols-ohjelma aloitettiin Suomessa 2003. Ensimmäinen voittaja oli Hanna Pakarinen.

Myös visailuohjelmat olivat suosiossa. Esimerkiksi kansainväliseen formaattiin perustuvat Heikoin lenkki ja Haluatko miljonääriksi saavuttivat suurta suosiota.

Kohutuin 2000-luvun mediailmiö taisi kuitenkin olla tosi-tv eli tositelevisio. Sitä on monenlaista: piilokamera, yhteiseloa kuvaava tositelevisio, tositelevisiokilpailut, kykykilpailut, dokumentaarinen tositelevisio, ihmissuhdetositelevisio ja sosiaalinen koe -tositelevisio.


Häpeätelevisio?

Häpeä on ajankohtainen ja tehokkaasti markkinoitu teema: Tv-viihteeseen kehitetään yhä uusia formaatteja, jotka perustuvat kilpailun, nolaamisen ja myötähäpeän kiihottavalle vuorottelulle. Tänä keväänä uutisissa ja verkkokeskusteluissa on pohdittu myös tosi-tv:n vaikutuksia lasten leikkeihin: ”Enää leikeissä ei riitä, että leikkijä häviää, vaan häviäjää lytätään”, arvioi sosiaalityöntekijä Unto Matinlompolo Yle-uutisten haastattelussa. Tässä keskustelussa tahtoo unohtua se, miten vahva asema häpeällä on ollut suomalaisessa leikkiperinteessä ja lastenkasvatuksessa.

Euroviisufanit 18.5.2013. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.
Televisio myös yhdistää ja antaa ilon aiheita. Euroviisufanit keväällä 2013. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.


Asiasta kertoi ensimmäisenä Kotus-blogi

Kotus-blogi aloitettiin 2009. Ensimmäinen teksti oli Olavi Uusivirran Epäpyhä allianssi. Se julkaistiin 4. kesäkuuta 2009.

Kotus-blogi perustettiin, koska Kotimaisten kielten keskus halusi tarjota kielen asiantuntijoille ja laajalle yleisölle luontevan paikan käydä keskustelua kielestä. Blogin perusajatus on, että kieli on kaikkien asia. Blogin avulla Kotimaisten kielten keskus haluaa lisätä sekä kielitietoa että kielitietoisuutta.


Painetusta nykyrunoudesta riimiä saa etsimällä etsiä. Miksi lauluissa se silti näyttää olevan paikoin jopa elinehto?

Arto Melleriin viitataan usein miehenä joka halusi yhdistää rockin ja runouden. Eräänlaisena sakramentinomaisena manifestina voitaneen pitää runoa, jonka otsikko on jo kaikenkertova: Johnny B. Goethe. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että tämä toivottu liitto olisi jollakin kohtalonomaisella tavalla epäpyhä – vähän kuin Päivänsäteen ja Menninkäisen liitto. Laulu on ikuisesti aikaan sidottu, tuomittu kulkemaan eteenpäin, kun taas runo saa pysytellä aloillaan. Vastinpariksi kolahtava riimi kiittää laulajaansa. Runo vain on, ja meidän tehtävämme on katsoa sitä ja ihmetellä. Avioero on tullut – rock ja runous eivät milloinkaan ole olleet näin kaukana toisistaan.

Olavi Uusivirta. Kuva: Kotuksen arkisto.
Olavi Uusivirta Kotus-blogin kuvassa.

Mutta kaiken hauskempia ovat suuresta onnettomuudesta täpärästi pelastuneiden ihmisten haastattelut. Jokunen aika sitten Etelä-Amerikasta Pariisiin matkalla ollut lentokone katosi ja löytyi sittemmin merestä. IS haastatteli miestä, joka oli melkein ollut lennolla. Hän kun oli ollut aikeissa matkustaa jos nyt ei ihan Etelä-Amerikasta Pariisiin niin Pariisista Etelä-Amerikkaan kumminkin. Ja melkein samana päivänä tai ainakin samoihin aikoihin. Lentoyhtiökin olisi voinut olla sama, jos mies olisi matkustanut.

Mitä mahtaa tehdä mies uudella elämällään?

Melko hauskoja ovat myös kohut. IS kirjoittaa, että jostakin asiasta on noussut kohu, niin sitten on. Kyllä on, vaikka kukaan ei olisi aikaisemmin kuullut kohusta mitään. No nyt on. Ja kohu on.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Kotus-blogi.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.
Lasse Koskela Kotus-blogin kuvassa.


Blogisti, blogaaja, bloggaaja?

Blogi, loki, verkko-, nettipäiväkirja. Verkkosivulla tai -sivustolla on monta nimeä. Sana blogi, jo vakiintunut nimitys, on laina englannin kielestä (web log). Myös verbimuoto bloggata ja blogin kirjoittajaa tarkoittava bloggaaja ovat yleistyneet. Rinnalla käytetään muotoja blogata, blogaaja ja blogisti. Verkkopäiväkirja on käännös englannin kielen sanasta online diary.


Bloggaaminen laajentaa astevaihtelua

Kieli muuttuu maailman mukana. Aikaansa seuraavan kieliopin tulisi tehdä samoin. Mistään tavattomasta ilmiöstä astevaihtelun alan laajenemisessa ei suinkaan ole kysymys: astevaihtelussa on sen yli kolmetuhatvuotisen historian aikana tapahtunut jos jonkinlaisia muutoksia, joista osa on ollut suurempia ja osa pienempiä.


Yhteisöllinen media?

Sosiaalisen median sijasta on suotavaa käyttää ilmausta yhteisöllinen media, jonka merkitys on yksiselitteisempi. Sana sosiaalinen on niin monitulkintainen, että sitä käytettäessä käsitteen merkitys ei helposti avaudu. Sanastokeskus TSK laatii parhaillaan yhteisöllisen median sanastoa. Esimerkkejä  tässä Web 2.0 ‑sanastohankkeessa määriteltävistä käsitteistä ovat verkkoyhteisö, sisällönjakopalvelu, asiasanapilvi ja blogiavaruus.


Some ja sekaisin menevät minät?

Juuri nyt työpaikoilla keskustellaan ajankäytöstä, koska työ- ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt entisestään. Päivitetäänkö vaikkapa organisaation Facebook-sivuja työ- vai vapaa-ajalla? Moni pelkää, että sosiaalisessa mediassa työ- ja siviilielämä voivat sekoittua entistä pahemmin, koska työ- ja siviiliminää on siinä ympäristössä vaikea täysin erottaa toisistaan. Työntekijällä saattaa olla esimerkiksi Facebook-kontakteissa sekä vapaa-ajan ystäviä että työkavereita ja asiakkaita.


Verkkomaailma tuo mieleen Ämmässuon kaatopaikan, arvelee Suomen paras bloggaaja

Varatuomari Jukka Kemppisen blogi valittiin 2013 Suomen parhaaksi blogiksi. Kemppinen oli aloittanut suosituksi tulleen bloginsa kymmenisen vuotta aikaisemmin.

Jukka Kemppinen Kuvakaappaus Yle Areena 12 5 2014
Jukka Kemppinen Ylen haastattelussa toukokuussa 2014. Kuvakaappaus Yle Areenasta.

Ylen Aamutelevision haastattelusssa toukokuussa 2014 Kemppinen korosti sitä, että verkkoon pitää tehdä ”niin hyvin, kun ikinä osaa, ja nähdä niin paljon vaivaa, kuin se onnistuminen vaatii”. Kemppinen oli kirjoittanut kymmenen vuoden aikana 3 500 tekstiä ja niihin oli tullut 50 000 kommenttia. Kuukausittain blogilla oli 40 000 lukijaa.

Miksi blogi on niin suosittu? ”Toivottavasti siksi, että se on ilmainen. Se ei maksa mitään, enkä itse saa siitä penniäkään.”

Kemppinen muistuttaa, että blogattaessa on ”vain tässä ja nyt”. Tekstin on mentävä ”heti jakeluun, tai muuten se unohtuu”.

”Tällä hetkellä verkkomaailma tuo mieleen Ämmässuon kaatopaikan. Liian moni unohtaa, että rikkinäisen vanhentuneen informaatin levittäminen on ympäristörikos.” Kemppisen mukaan ”kirjoittelu on pahanpäiväisesti sekaisin, ja kovin paljon huomiota saa se häiriintynyt osa kansastamme”.


Kemppinen bloggaa: Törkeää vahingontekoa

Kotus on suomen kieliin keskittynyt tutkimuslaitos. Sen sivuilta löytyy muun muassa vaikuttava määrä sananparsia ja kirjallisuuden klassikoita – Aho, Leino, Lehtonen, Kailas…

Se toimittaa sanakirjaa ja on keskittynyt muun muassa oikeakielisyyteen, jota kirjoittava ihminen ei voi kaikin ajoin välttää.

Valtionhallinnon säästötoimet, joilla isketään etenkin kirjastoja, ovat kohdittain törkeää vahingontekoa.


BB, syvällistä tosi-tv:tä?

Kun Big Brother, tuttavallisemmin BB, ilmestyi suomalaisiin televisioihin, sitä parjattiin. Ohjelman tuottajan Mikko Räisäsen mukaan ohjelmasta löytyy sekä tekijän että katsojan kannalta erilaisia, syvällisiäkin kulmia.

BB-tuottaja kaipaa nykyiseen sähköiseen mediakenttään lisää tasokasta tutkivaa journalismia. Räisäsen mukaan Hannu Karpon, Matts Dumellin ja Leif Salmenin yhdistetty aivoriihi saisi aikaan erinomaista jälkeä.




Megaveli, velmu isoveli?

Yritysten nimissä mega-alku on suursuosikki. Pikemminkin kuin tuotteen kokoa – mitä olisi mahdollista ajatella vaikkapa yrityksissä nimeltä Mega Pizza & Kebab tai Megakukka – se viestii luultavasti valikoimien suuruudesta (Megalelu, Mega-Kiinteistöt) tai liikkeen yleisestä tehokkuudesta (Megamarketing, Mega-Saneeraus). Kaiken megastelun keskellä jää miettimään, mitä ideaa viestittää nimellään paikallisradiopalvelu Megaveli. Kenties tämä ’isoveli’ onkin vain aika velmu.


Kehittyvä tekniikka, uusia sanoja

Jatkuvasti kehittyvä tekniikka tuo aina omat uutuutensa sanastoon. Kun Suomessa otettiin käyttöön digitaaliset tv-lähetykset, tulivat tutuiksi niin antenniverkot kuin scart-liittimetkin. Myös maksutelevision käyttö ja kotiteatterit ovat yleistyneet, samoin kuin valtaisat skriinit, joilta voi suurellakin joukolla katsoa vaikkapa urheilukisoja tai elokuvia.

Jo jonkin aikaa olemme voineet käyttää hyödyksemme matkapuhelimen pikavalintanäppäimiä ja värinähälytystä, mutta nyt puhelimessa voi olla myös paikannusta helpottava GPS-paikannin ja perille löytämisessä auttava navigointilaite.


Crossmedia?

Crossmedia viittaa medioiden ristikkäiskäyttöön, monen eri median hyödyntämiseen yhtäaikaisesti. Joitakin vuosia sitten käytettiinkin sanan vastineena termiä räätälöity monikanavaisuus.


Tanssii lempinimen kanssa?

Joskus televisio-ohjelmista jää osallistujalle pysyväksi muistoksi lempinimi. Näin kävi kansanedustaja Antti Kaikkoselle Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kolmannella tuotantokaudella keväällä 2008. Kaikkonen on siitä alkaen tunnettu Kanki-Kaikkosena.

tähtitanssija eräiden tanssijoiden ammattinimike Kansallisbaletissa. Sanaa on käytetty myös television tanssiohjelman ”Tanssii tähtien kanssa” osallistujista.


Kanki-substantiivin ja kankea-adjektiivin välillä voi olla etymologinen yhteys. Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan kankea voi olla johdos sanasta kanki.



Antti Kaikkonen oli haastateltavana Ylen aamu-tv:ssä joulukuussa 1998.




Idols-tähti vai ihan tavallinen hannapakarinen?

Kuten donjuan-tapauksesta näkyy, liittyy erisnimen yleisnimistämiseen kirjoituksessa usein myös se, että kaksisanaisen erisnimen osat – useimmiten etu- ja sukunimi – kirjoitetaan yhteen. Tämä käy havainnollisesti ilmi seuraavasta lehtipoiminnosta: ”Kolme kuukautta Idols-kisan jälkeen Hanna Pakarinen on edelleen ihan tavallinen hannapakarinen.”


Päntän äijä BB-talossa?

”Päntän äijän vajoaminen” on yksi Pentti Haanpään tunnetuimmista novelleista. Siinä nimihenkilö ei pysty vaimonsa kielloista huolimatta vastustamaan yksiöisen jään houkutusta vaan lähtee jään yli tapaamaan seppä Toropaista, koska kelkka piti välttämättä heti raudoittaa. Juuri sillä säällä saisi järvestä nostettua kelkkakuormallisen mateita… [– –]

Novellia on tulkittu eri tavoin. Teksti itsekin tarjoaa pari tulkintaa. Novellin alussa vaimoväki päivittelee: ”Sille on tuo syksyinen jää niin kuin juopolle viina.” Kyse olisi siis addiktiosta eli riippuvuudesta. Seppä Toropainen arvelee, että Päntän äijä vajoilee jäihin saadakseen jotakin muutosta elämäänsä ja muutenkin huomiota. ”Kokisit kuinka sinut ongitaan kuivalle kuten tärkeä kappale, hoidellaan henkiin ja saat suuhusi viinaa ja muutakin.”

Tältä pohjalta novellin tulkitsee Vesa Karonen, joka näkee Päntän äijässä julkisuuden tavoittelijan. Päivitetyssä Päntän äijässä henkilöityvät siis Big Brother -taloon ja Idols-kisaan pyrkijät. Karonen viittaa myös biografisen tulkinnan mahdollisuuteen: vallanpitäjiä arvostellut Haanpääkään ei kastumatta selvinnyt.


Rajaton julkinen vuorovaikutus?

Esimerkiksi erilaiset televisio-ohjelmat osoittavat, millä tavoin ihmiset ymmärtävät julkisen ja yksityisen rajan, myös kielessä. Big Brother tai Maajussille morsian tai mikä tahansa tosi-tv-ohjelma osoittaa, että kaikki pannaan sananmukaisesti pöytään: esitetään itseä ja muita eikä kielellistä eikä muutakaan rajaa ole. Pohdittava onkin, millainen on arvoiltaan ja kielenkäytöltään se yhteiskunta, jossa tällainen esittäminen ja rajaton julkinen vuorovaikutus ylipäätään on mahdollista.

Kielellinen ja muukin eriarvoisuus on kouriintuntuva, kun asematunnelissa liian aikuiseksi pukeutunut lapsi huutaa ”vittu ämmä saatana”. Eikä hän todellakaan vaihda koodiaan seuraavankaan vastaantulijan kohdalla. Kielentutkija ei osaa vastata siihen, mitä tälle lapselle on tehty, että hän näin menetti otteen käyttää omaa kieltään monipuolisesti. Tämän analysoimiseksi tarvitaan kumppaneiksi yhteiskuntatieteilijöitä ja kasvatustieteilijöitä. Ja itse lapsi, hän tarvitsee paljon enemmän kuin viileää ulkopuolista tarkastelua.


Vuosikymmenen kirjasatoa

Millaista kielitieteellistä ja muuta kieltä koskeva kirjallisuutta 2000-luvulla ilmestyi? Tässä joitakin poimintoja sellaisista kirjoista, jotka ovat luettavissa Kotuksen kirjastossa:

Aina mielessä: lempisanakirja. Raimo Jussila ja Maija Länsimäki. Helsinki: WSOY, 2002.

Anarâskielâ ravvuuh. Matti Morottaja. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007.

Arjen asiointia: keskusteluja Kelan tiskin äärellä. Toim. Marja-Leena Sorjonen ja Liisa Raevaara. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.

Atlas linguarum fennicarum = ALFE. Osa: 1 : Itämerensuomalainen kielikartasto. Päätoim. Tuomo Tuomi. Vast. toim. Seppo Suhonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004.

Drabibosko liin. Viljo Koivisto. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2002.

Finlandssvensk ordbok. Charlotta af Hällström och Mikael Reuter. Esbo: Schildts Förlags Ab, 2000.

Hakulinen, Auli: Lukemisto: kirjoituksia kolmelta vuosikymmeneltä. Toim. Lea Laitinen, Pirkko Nuolijärvi, Marja-Leena  Sorjonen ja Maria Vilkuna. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001.

Hallinnon lehdistötiedotteiden kieli. Salli Kankaanpää. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.

Hölynpölynimuri. Vesa Heikkinen ja Tuure Hurme. Helsinki: Otava, 2009.

Ikkunoita kielen maailmaan. Toim. Maija Länsimäki ja Helena Suni. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004.

Institutionaalinen vuorovaikutus. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia. Toim. Johanna Ruusuvuori, Markku Haakana ja Liisa Raevaara. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001.

Iso suomen kielioppi. Päätoim. Auli Hakulinen, päätoimittaja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.

Johan Habermanin maantarkastusluettelo Pien-Savosta 1620-luvulta. Toim. Timo Alanen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004.

Kaavanimien hätäkaste: nimistönsuunnittelu kunnissa 1999. Sirkka Paikkala ja Saara Welin. Toim. Sirkka Paikkala. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Karta över Finland med svenska ortnamn. Redaktion Jussi Iltanen och Peter Slotte. Vanda: Genimap, 2004.

Kaupungin nimet: kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä. Toim. Terhi Ainiala. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.

Keskustelu lääkärin vastaanotolla. Toim. Marja-Leena Sorjonen, Anssi Peräkylä ja Kari Eskola. Tampere: Vastapaino, 2001.

Kielen piirteet ja tekstilajit: vaikuttavia valintoja tekstistä toiseen. Toim. Vesa Heikkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009.

Kielen voima. Vesa Heikkinen. Helsinki: Gaudeamus, 2007.

Kieli kioskilla: tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista. Toimittaneet Hanna Lappalainen ja Liisa Raevaara. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.

Kielitoimiston nimiopas. Päätoim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Päätoim. Salli Kankaanpää. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007.

Kielitoimiston sanakirja. Osat 1–3. Päätoim. Eija-Riitta Grönros. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.

Kielitoimiston sanakirja. Päätoim. Marja Lehtinen (1998–2003), Eija-Riitta Grönros (2003–). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. CD-ROM-levy ja ohjevihko.

Kohtauspaikkana kieli: näkökulmia persoonaan, muutoksiin ja valintoihin. Toim. Taru Nordlund, Tiina Onikki-Rantajääskö ja Toni Suutari. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.

Koltansaamen koulukielioppi = Sää ́mk̆iõl k̆iõllvuä ́ppes s̆koou ́li vääras. Satu ja Jouni Moshnikoff, Eino Koponen. Inari,  Saamelaiskäräjät = Sää'mte'ğğ, 2009.

Konstruktioner och valens: verbfraser med åt i ett jämförande perspektiv. Nina Martola. Helsingfors: Insitutionen för nordiska språk och nordisk litteratur, Helsingfors universitet, 2007.

Kotimaisten kielten talo. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toiminnan suuntaviivoja 2000-luvun alussa. Työryhmä Ritva Paananen, Marja-Leena Sorjonen, Maria Vilkuna. Helsinki, 2001.

Kuvan ja tekstin välissä: kuvateksti uutiskuvan ja lehtijutun elementtinä. Elina Heikkilä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.

Käännetäänkö tekstisi, tulkataanko puheenvuorosi? Selvää suomea kansainvälisesti. Aino Piehl ja Inkaliisa Vihonen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.

Lapin kunnan vanha asutusnimistö. Timo Alanen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008.

Larin Parasken epiikan kielellisestä variaatiosta. Petri Lauerma. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.

Maiden nimet: suomeksi, ruotsiksi, saameksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Toim. Saara Welin. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003.

Meän tapa puhua: Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena. Johanna Vaattovaara. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009.

Miten kuvata muutosta? Puhutun kielen tutkimuksen lähtökohtia murteenseuruuhankkeen pohjalta. Pirkko Nuolijärvi ja Marja-Leena Sorjonen. Helsinki, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2005.

Nimien maailmasta. Toim. Kaija Mallat, Terhi Ainiala ja Eero Kiviniemi. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2001.

Nimistöntutkimuksen perusteet. Terhi Ainiala, Minna Saarelma ja Paula Sjöblom. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008.

Ordbok över Finlands svenska folkmål. Huvudredaktör: Peter Slotte. Helsingfors: Forskningscentralen för de inhemska språken, 1976-2000. 3 vol.

Pilkettä silmäkulmaan: Kielikaskuista sanaleikkeihin. Matti Punttila. Helsinki: WSOY, 2001.

Pipliakielestä kirjakieleksi. Toim. Matti Punttila, Raimo Jussila ja Helena Suni. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

På god grund: idébok för skolan. Eivor Sommardahl. Helsingfors: Forskningscentralen för de inhemska språken, 2002.

Pääskynhattu, päivänkämmen: kasvikertomuksia. Kirsti Aapala. Helsinki: Otava, 2007.

Reuters rutor. 3: Språkspalter om ord och ordanvändgning. Mikael Reuter. Esbo: Schildts, 2007.

Romanikielen kielipoliittinen ohjelma. Romanikielen lautakunta, 2009.

Se tavallinen Virtanen: suomalaisen sukunimikäytännön modernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1921. Sirkka Paikkala. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.

Se vårt språk!: Finlandssvensk teckenspråk: 38 ordboksartiklar = Näe kielemme!: Suomenruotsalainen viittomakieli: 38 sanakirja-artikkelia. Helsinki: Kuurojen liitto, 2002. Kirja ja videokasetti.

Skriv klart. Språkliga råd för läromedelsförfattare och läromedelsöversättare. Monica Äikäs. Schildts förlag, 2002.

Slovar' severno-ingermanlandskih govorov finskogo âzyka : govory vuolè i koltusskij = Pohjois-Inkerin murresanakirja: Vuoleen ja Kelton murresanastoa. Veera Ollikainen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003.

Språk i Norden 2001: årsskrift for språknemndene i Norden. Red. av Birgitta Lindgren, Charlotta af Hällström, Aino Piehl et al. Oslo: Novus, 2001.

Sukunimi? Etunimi?: maahanmuuttajien nimijärjestelmistä. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2002.

Suomalainen paikannimikirja. Päätoim. Sirkka Paikkala. Helsinki: Karttakeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007.

Suomalaisen viittomakielen perussanakirja.Täydennyssosa 1 : Numeroita ja lukumäärien ilmaisuja. Toim. Pia Taalas et al. Helsinki: KL-Support, 2002. Kirja ja videokasetti.

Suomen kielen tulevaisuus: kielipoliittinen toimintaohjelma. Auli Hakulinen, Jyrki Kalliokoski, Salli Kankaanpää, Antti Kanner, Kimmo Koskenniemi, Lea Laitinen, Sari Maamies ja Pirkko Nuolijärvi. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.

Suomen kieli – who cares? Pirjo Hiidenmaa. Helsinki: Otava, 2003.

Suomen murteiden askel-tyyppisten nominien morfologiaa ja murremaantiedettä. Heikki Hurtta. Tampere: Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos, 2000. 2 osaa.

Suomen romanin äänne- ja muotorakenne. Kimmo Granqvist. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007.

Suomi-romani-sanakirja = Finitiko-romano laavesko liin. Viljo Koivisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001.

Suomi-viro-suursanakirja = Soome-eesti suursõnaraamat. Päätoimittaja Valdek Pall. Helsinki, Tallinna: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Eesti Keele Sihtasutus, 2003.

Tala för att tolkas, skriv för att översättas. Aino Piehl ja Inkaliisa Vihonen. Stockholm: Utrikesdepartementet, Regeringskansliet, 2001.

Teksti työnä, virka kielenä. Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa ja Ulla Tiililä. Helsinki: Gaudeamus, 2000.

Tekstien arki: tutkimusmatkoja jokapäiväisiin merkityksiimme. Toim. Vesa Heikkinen. Helsinki, Gaudeamus, 2005.

Tekstit viraston työssä. Ulla Tiililä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.

Televisiokeskustelun näyttämöllä: televisioinstitutionaalisuus suomalaisessa ja saksalaisessa keskustelukulttuurissa. Pirkko Nuolijärvi ja Liisa Tiittula. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.

Tiedepolitiikan toimialan tulosohjauksen kehittäminen. Sakari Karjalainen, Ritva Paananen, Elisa Stenvall et al. Helsinki: Opetusministeriö, 2002.

Tscheremissisches Wörterbuch. Arto Moisio und Sirkka Saarinen. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008.

Tänk om... Svenska språknämndens förslag till handlingsprogram för svenskan i Finland. Marika Tandefelt. Helsingfors: Forskningscentralen för de inhemska språken, 2003.

Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen. Riitta Eronen. Helsinki: Otava, 2007.

Venäjän federaation paikannimiä: oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Toimittaneet Martti Kahla, Pirjo Mikkonen, Ida Kempinen ja Anna Charnaya. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.

Venäläis-suomalainen kirja-alan sanasto: suomalainen sanahakemisto. Martti Kahla. Helsinki, 2002.

Virkapukuinen kieli. Toim. Vesa Heikkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.

Vuosikymmen EU-suomea. Toim. Aino Piehl ja Inkaliisa Vihonen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.

Översättning och språkriktighet. Mikael Reuter. Helsingfors: Svensk språktjänst, 2003.



Vuonna 2005 aloitettiin julkaisusarja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja. Aiemmat verkkojulkaisut ilmestyivät Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja -sarjassa.



Kielitoimiston sanakirja

CD-Perussanakirja sai seuraajan vuonna 2004 julkaistusta sähköisestä Kielitoimiston sanakirjasta.

Kun CD-Perussanakirja ilmestyi 1997, tarkoitus oli tuottaa nopeasti uusi versio, jota varten korjattaisiin tietokannan rakennetta, lisättäisiin pari tuhatta uutta sanaa ja muokattaisiin saman verran vanhoja sana-artikkeleita. Toisin kävi. Aikataulu muuttui, mutta toisaalta sisällön muutosten määräkin on nyt moninkertainen.

Kolmiosainen painettu Kielitoimiston sanakirja ilmestyi vuonna 2006. Painetulla sanakirjalla on etunsa.

Silloin, kun ei olla valmiiksi koneen äärellä, voi kuitenkin olla mukavampaa ottaa kirja hyllystä. Painettu kirja tarjoaa myös selaamisen ilon ja mahdollisuuden löytää sellaistakin tietoa, jota ei ollut juuri etsimässäkään.

Kielitoimiston sanakirja
Kielitoimiston sanakirjan ensimmäisen osan kansi.

Nykyään Kielitoimiston sanakirja on vapaasti käytettävissä verkossa.


Romanikieltä, viroa ja muita sanakirjoja

Romanikielen sanastoa kirjattiin ylös ja laajennettiin nyky-yhteiskunnan tarpeita varten sanakirjojen avulla. Noin 23 000 hakusanaa sisältävä Suomi–romani-sanakirja julkaistiin vuonna 2001.

Sanakirjojen on tarkoitus antaa romaniväestölle uskoa ja luottamusta oman kielen käyttöön ja luoda arvostusta romanien omaa perinnettä ja kulttuuria kohtaan. Sanakirjat ovat myös romanikielen opetuksessa tärkeitä apuvälineitä.

Kaksiosainen Suomi–viro-suursanakirja julkaistiin vuonna 2003. Se syntyi Kotuksen ja Eesti Keele Instituutin yhteistyönä.

Suomi–viro-suursanakirja
Suomi–viro-suursanakirjan selkämykset.
2000-luvulla lisää osia saivat Ordbok över Finlands svenska folkmål ja Suomen murteiden sanakirja. Suomen sanojen alkuperän kolmas ja viimeinen osa julkaistiin vuonna 2000.

Tietoa paikannimien alkuperästä

Nyt ilmestynyt Suomalainen paikannimikirja tuleekin suureen tarpeeseen: kielentutkija G. E. Eurén oli näet jo vuonna 1862 ehdottanut suomalaisen paikannimisanakirjan laatimista. Todella pitkä odotus on siis nyt täyttynyt.

Suomalainen paikannimikirja on järeä teos, lähes 600-sivuinen, ja sen kirjoittajakuntakin on laaja: kirjoittajia on 30, joten mukana ovat useimmat eturivin nimistöntutkijamme. Päätoimittajana on ollut Sirkka Paikkala.

Suomalainen paikannimikirja


Kansanlingvistiikkaa

Prisma Studion jutussa haastatellaan tutkija Johanna Vaattovaaraa, jonka väitöskirja vuodelta 2009 oli ensimmäinen suomalainen kansanlingvistisen väitöskirja. Vaattovaara tutki tornionlaaksolaisten nuorten asenteita omaan murteeseensa. Väitöskirjan mukaan alueellinen imago vaikuttaa murteen säilymiseen. Mikäli alueeseen tai ihmisiin liittyy negatiivisia mielikuvia asenteet murrettakin kohtaan ovat epäsuotuisammat. Tornionlaaksolaiset ovat ylpeitä murteestaan, kun taas Ruotsin Tornionlaaksossa sama murre on joutunut sorron kohteeksi ja yhdistyy köyhyyteen ja häpeään. Ohjelmassa haastatellaan Vaattovaaran lisäksi muun muassa tutkija Tommi Kurkea.




Iso suomen kielioppi – ISK:istä VISK:iin

Vuodesta 1995 asti tekeillä ollut Iso suomen kielioppi (ISK) julkaistiin vuonna 2004. ISK on perusteellinen suomen kielen rakenteen kuvaus.

Iso suomen kielioppi on lähinnä kielen ammattilaisille tarkoitettu hakuteos: se tarjoaa ehkä eniten huvia ja hyötyä eri kielten tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille, oppimateriaalin tekijöille ja kääntäjille.

Iso suomen kielioppi
Ison suomen kieliopin kansi.

ISK julkaistiin verkossa vuonna 2008. Käytettävyydeltään paranneltu verkkoversio tunnetaan lyhenteellä VISK.


Kieli-ikkunoita maailmaan
Ikkunoita kielen maailmaan
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsi lokakuussa 2017 kuukauden kirjaksi teoksen Ikkunoita kielen maailmaan. Kirja ilmestyi 2004.

Kirjan toimittajat ovat Maija Länsimäki ja Helena Suni. Kirja kuuluu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja -sarjaan (130).


Kieli kioskilla: No terve!
Kieli kioskilla (SKs). Kansi: Ville Repo.
Kansi: Ville Repo.

Hanna Lappalaisen ja Liisa Raevaaran toimittamassa kirjassa Kieli kioskilla. Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista (SKS, 2009) tarkastellaan muun muassa tervehtimisen, kiittämisen ja lottoamisen käytänteitä.

Tervehdyssanojen käytössä on kioskilla runsaasti vaihtelua. Hei on yleisin tervehdys mutta ei suinkaan yhtä suosittu kaikkialla Suomessa. Pohjois-Karjalassa sen haastaa esimerkiksi terve ja Helsingissä moi. Myyjät valitsevat tervehdyssanansa myös sen mukaan, minkäikäinen asiakas on kyseessä. Helsinkiläismyyjät sanovat useimmiten nuorille moi, keski-ikäisille hei ja eläkeikäisille päivää. Myös sukupuoli kytkeytyy tervehdyssanan valintaan: terve, moro ja morjens ovat enemmän miesten suosiossa, ja naiset käyttävät niitä ennen muuta tervehtiessään miehiä.


Karjalan kielen sanakirja kansissa ja verkossa

Kuusiosaisen Karjalan kielen sanakirjan ensimmäinen osa julkaistiin 1968 ja viimeinen 2005. Verkkoon vapaasti luettavaksi koko teos vietiin vuonna 2009 – samana vuonna, jolloin Suomessa puhuttava karjalan kieli sai Euroopan neuvoston määrittämän ei-alueellisen vähemmistökielen statuksen.

Karjalan kielen sanakirja käsittää kuusi nidettä ja noin 83 000 sana-artikkelia lähes kaikista karjalan kielen murteista. Teoksen pohjana on noin puoli miljoonaa sanalippua käsittävä sana-arkisto, jossa on tietoja yli sadan vuoden ajalta, 1860-luvulta 1970-luvulle saakka. [– –]

Karjalan kielen sanakirja palvelee tutkijoita ja kirjakielen kehittäjiä, mutta myös karjalan harrastajia. Sanakirjan verkkoversiota voi käyttää vaikka suomi–karjala-sanakirjana, tai hakuja voi rajoittaa esimerkiksi sananparsiin, mytologian sanastoon tai tietyn pitäjän esimerkistöön.

Kuvallinen sanalippu ašt́eńiekka, joka on liitetty Karjalan kielen verkkosanankirjan sana-artikkelin astieniekka yhteyteen.
Kuvallinen sanalippu ašt́eńiekka, joka on liitetty Karjalan kielen verkkosanankirjan sana-artikkelin astieniekka yhteyteen.

Yksi silmään sattuvista piirteistä Karjalan kielen sanakirjassa on haukkumasanojen runsaus. Suojärveltä on merkitty muistiin puhuttelu lapsille: Sen tuhkanenät, sem pihkapeät! ja Säämäjärvellä riitaisaa on moitittu näin: Sadasarvinᴗoled, ńi kenen kel ed sovi da synny. (”Satasarvinen” olet, et tule toimeen kenenkään kanssa.)

Karjalan kielen sanakirjan 6. osan painos saapuu kirjapainosta. Marja Torikka (oik.) ja Leena Joki vastaanottamassa. Kuva: Kotuksen arkisto.
Karjalan kielen sanakirjan 6. osan painos saapuu kirjapainosta. Marja Torikka (oik.) ja Leena Joki vastaanottamassa. Kuva: Kotuksen arkisto.

Anna arkisten tekstien olla?

Vuonna 2005 julkaistussa Tekstien arki -teoksessa tarkastellaan elintarvikepakkauksia, opaskilpiä, pikku-uutisia, tekstiviestejä, lomakkeita, kirjelappusia, veikkausvihjeitä ja muita päivittäisiä tekstejä. Kirjan mukaan elämme yhteiskunnassa, jossa on vaikea välttyä teksteiltä. Yhä useamman ihmisen elämä rakentuu erilaisten papereiden, viestien ja sanomien varaan. Vievätkö tekstit vallan ihmisiltä?

Tekstien arki
Kansi: Aimo Katajamäki.


Sanoin saavutettu -sivujen toimitus

Vesa Heikkinen, päätoimittaja

Sivuston tekemiseen ovat osallistuneet monet Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoista.


Suomi 100
Sanoin saavutettu -sivut ovat osa Suomi 100 -ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivustolle.