Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Sanoin saavutettavissa: 2117

Sanoin saavutettavissa, lausein luotavissa, tekstein tehtävissä, puhein puolustettavissa.

Finland 2117. Kansallismuseo 10.12.2017. Kuva: Vesa Heikkinen.
Finland 2117. Kansallismuseo 10.12.2017. Kuva: Vesa Heikkinen.
#Yhdessä saavutettu, saavutettavissa

Sanoin saavutettu -sivustolle on koottu kieliasioita itsenäisen Suomen vuosikymmeniltä. Sivusto on tehty yhdessä, kuten Suomi 100 -juhlavuoden teema edellyttää. Yhdessä – tillsammans.

Mutta ketkä kaikki sisältöjä ovatkaan olleet yhdessä tekemässä? Ketä tästä kaikesta on kiittäminen?

Kiitos, Risto ja Suvi, Kirsti ja Klaas, Riikka ja Ulla-Maija, Toni ja Annukka, Bianca, Kielikellon tekijät! Ja kaikki muut sisältöjä sivuille tuoneet ja tuottaneet työtoverit! Tämän vuoden aikana on vahvistunut käsitykseni siitä, että Kotimaisten kielten (tutkimus)keskuksen vuosikymmenten saatossa julkaisemaa materiaalia on valtavasti ja että se on kauttaaltaan kestävää, hyvin laadukasta.

Kiitos kaikille tutkijoille ja toimittajille, viestintä- ja kirjastoväelle! Kiitos Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Gaudeamus ja muut kustantamot! Kiitos mediatalot!

Kiitos, Ylen ihmiset ja Elävä arkisto! Kiitos, Finna, Kansallismuseo, Helsingin kaupunginmuseo ja muut museot! Kiitos, Poutapilvi, Dreambroker ja Futusome! Kiitos Suomi 100 -organisaatio!

Me kielentutkijat puhumme usein kielenoppaista ja kielenkäyttäjistä. Puhutaan nyt ihmisistä. Kiitos, ihmiset, sanoistanne, lauseistanne, teksteistänne, puheistanne! Merkityksistä, joista yhdessä neuvottelemme ja jotka kannattelevat meitä päivästä toiseen, vuosikymmenestä vuosikymmeneen, tästä huomiseen.

Sanoin saavutettu -kokonaisuuden viimeisellä sivulla kurkotamme tulevaisuuteen, vuoteen 2117. Pyysin näihin tulevaisuustalkoisiin mukaan muutamia asiantuntijoita, ja monet innostuivatkin visioimaan. Kiitos kaikille rohkeista, hauskoista, paneutuvista kirjoituksista! Tulevaisuuteen katsottaessa merkitykset totisesti tulevat merkityksellisiksi! Muuta meillä ei tulevaisuudesta ole.

Vuosi 2117 vaikuttaa kaukaiselta, mutta ajatuksissamme ja kielenkäytössämme, merkitysten maailmassa, se on jo olemassa. Yhdessä sekin on tehtävä, tehtävissä.

Olemme matkalla
tuntemattomaan
seikkailu on alussa
kaikki ovat mukana
tahtoen tai tahtomattaan

Pelle Miljoona: Matkalla tuntemattomaan (Johanna, 1981)


Vesa Heikkinen, Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivujen päätoimittaja, taivaanrannanmaalari

Omakuva: Vesa Heikkinen.
Omakuva: Vesa Heikkinen.


Satavuotias sanasampo, tekstitehdas

Minulla oli ilo ja kunnia valmistaa Kielen ilo -seminaariin esitys, jossa kävin läpi itsenäisen Suomen vuosikymmeniä kielen, tekstien ja puheiden näkökulmasta. Rakensin esitystä varten leikkimielisen ja merkityksillä leikittelevän videon, jossa hyödynsin juhlavuoden Sanoin saavutettu -sivujemme materiaalia ja Kotus-kanavalle tuottamiamme videoita.



Tempon talo Hämeensillalta nähtynä, edessä Aaltosen Suomen neito -veistos. Tampere. Kuvattu aikaisintaan 1939. Kuva: A. Pietinen. Museovirasto.
Suomen neito. Kuva: A. Pietinen. Museovirasto.

 

Suomi 2117

Suomi-neito täyttää täydet kaksisataa,
vaan ymmärryksen aika jäljessä aina mataa.
Maailma, Eskoseni, rivakasti muuttuu.
Kansakunta säilyy, menneisyyteen juuttuu.
Sauna, sisu, Sibelius, räppärit ja afrohius.
Vain toiset suomalaisuutta, sehän täytyy rajata.

Mihin katos Pohjolasta rouhea rospuutto?
Oi miksi osui kohdallemme tämä suuri muutto?
Veden alla Helsinki, pääkaupunki Manseksi.
Nallen mausoleumin Itämeri ahmaisi.
Maaseutu tyhjeni, sen itävieraat hamstrasi.
Ostat thaimaalaisilta torilla hillasi.

Verot köyhälistön verta yhä juo,
eivät koske rikkaita vieläkään nuo.
Työttömät kerjää kaduilla sujuvalla suomella,
rikkaat ruskistuvat palmujensa alla.
Hyvinvointivaltio, haikea muisto jo.
Raha, raha, valtionkin tosi uskonto.
 
Humanistit hirtetty, rahat Sveitsiin siirretty.
Turvapaikanhakijat saarille kärrätty.
Mut mitä hei siis väliä, ei mokutuspäläpäliä
kuitenkaan kukaan lukisi,
kun Pisa-sijat romahti!



Mikko Lehtonen
on mediakulttuurin professori Tampereen yliopistossa.

Mikko Lehtonen. Kuva: Miia Collanus.
Kuva: Miia Collanus.

Sivun sisältö


Katson kielimaisemaa

Pirkko Nuolijärvi: Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien

Rohkenen ensin estottomasti esittää muutamia lukuja, jotka rakennan valistuneeseen arvaukseen tähänastisen väestökehityksen perusteella. Vuonna 2117 Suomessa on noin 6,5 miljoonaa asukasta. Kaupungistuminen on 2100-luvulla jatkunut niin, että kaupungeissa asuu noin 85 prosenttia asukkaista, ellei enemmän. Ensikieleltään suomenkielisiä maassa on noin 5 miljoonaa, ruotsinkielisiä noin 300 000 ja muunkielisiä 1,2 miljoonaa ihmistä. Erityisesti Afrikan ja Aasian kielten osuus on lisääntynyt: esimerkiksi arabian, somalin, kiinan, kurdin ja turkin puhujia on suhteellisen paljon. Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien.

Kielimaiseman kirjoa ja muutosta tulevaisuudessa voi arvioida monesta näkökulmasta. Perspektiivi voi olla pessimistinen, optimistinen tai jotakin siltä väliltä. Haluan pitäytyä optimismissa, mutta lienee aiheellista tuoda esille pessimistisinkin vaihtoehto. Ellei muuten, niin ajattelemisen aiheeksi.


Pirkko Nuolijärvi on eläkkeellä oleva Kotimaisten kielten keskuksen johtaja.

Pirkko Nuolijärvi. Kuva: Robert Nyblin.
Pirkko Nuolijärvi. Kuva: Robert Nyblin.


Terhi Ainiala: Aino Zainab kävelyllä Meemikadulla

Suomessa syntyy monia Ainoja ja Väinöjä. Etunimet tulevat yhä muotiin sadan vuoden välein, ja monet vuoden 2017 suosikkinimet tuntuvat nimenantajista samanaikaisesti raikkailta ja perinteisiltä. Eri kieliä yhdistävät nimet ovat tavallisia, ja Ainon jälkinimi voi olla Zainab.

Kadunnimissä saatetaan kunnioittaa varhaista sosiaalista mediaa. Emoji- ja Meemikatu kertovat esi-isien kulttuurista. Nimillä on useita erikielisiä vastineita, ja kulkija hahmottaa nimen kyltistä ja digisovelluksista haluamallaan kielellä.

Monet yritysten ja tuotteiden nimet ammentavat suomen kielestä ja agraari-Suomen perinnöstä. Nimien antajat etsivät sopivaa sanastoa Suomen murteiden sanakirjasta ja ilahtuvat löytäessään jankon ja konkkarin. Toisaalta moni moderni kaupallinen kohde kantaa nimeä, joka yhdistää ääntä, kuvia ja muotoja eikä lainkaan muistuta tuttua kielen sanaa. 


Terhi Ainiala on nimistöntutkija ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Terhi Ainiala. Kuva: Linda Tammisto.
 Kuva: Linda Tammisto.


Taru Kolehmainen: Kotikielten keskuksen nurkassa Sadeniemen putiikki

Lähinnä historiallisena jäänteenä sinnittelee Kotikielten keskuksen nurkassa edelleen myös Kielitoimiston työtä jatkava toimipiste. Kielitoimiston nimisenä se ei tosin ehtinyt nähdä edes satavuotispäiväänsä 2045. Ns. suuren yleisön aggressioiden takia Kielitoimiston nimi piti muuttaa peitenimeksi ”Sadeniemen putiikki”. Nimen voisi kyllä jäljittää kielenhuollon historian avulla, mutta kukapa enää on kiinnostunut historiasta.

Myös Kielitoimiston tehtävän, kielenhuollon, sanaa ei enää tunneta. Se luontuikin aika huonosti moniin yhteyksiin (”kielenhuollon suositus”). ”Kielineuvonta” olisi ollut selvempi vaihtoehto, mutta tasa-arvon näkökulmasta mahdoton: ei kukaan saa neuvoa toista, hänhän asettuisi silloin toisen yläpuolelle. Jokaisella on oikeus käyttää kieltä juuri niin kuin haluaa, menee sellainen individualismi kuinka vaikeaksi hyvänsä.


Taru Kolehmainen on eläkkeellä oleva Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuoltaja.

Taru Kolehmainen. Kuva: Tuomas Kolehmainen.
Kuva: Tuomas Kolehmainen.


Äidinkielesi tilanne sadan vuoden päästä?

Millainen on äidinkielesi tilanne sadan vuoden päästä? Miten englannin kieli vaikuttaa suomen kielen tulevaisuuteen? Säilyvätkö murteet? Helsinki-Vantaan lentoasemalla 7. joulukuuta 2017 haastatteluun pysäytetyt ihmiset vastaavat.




Harri Mantila: Elinvoimaisia ja häviöön tuomittuja murrepiirteitä

Tietyt murrepiirteet säilyvät, tietyt häviävät varmasti. Suomessa on tutkittu viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana todella paljon yksittäisten murrepiirteiden edustumista eri ikä- ja sukupuoliryhmien kielessä.

Tulokset osoittavat, että on olemassa sellaisia murrepiirteitä, joita käytetään jo vanhastaan laajalla alueella ja jotka ovat edelleen elinvoimaisia. Toiset piirteet taas ovat jäämässä pois käytöstä. Yleisiä ovat edelleen diftongien avartuminen (esim. nuari, tiädän), yleisgeminaatio (esim. tekkee, mittään) ja svaavokaali (esim. kolome, lehemä). On vaikea ajatella, että nämä sadan seuraavankaan vuoden aikana katoaisivat mihinkään.

Oma lukunsa ovat vielä ne murrepiirteet, jotka ovat nykykielessä niin laajasti käytössä sekä alueellisesti että sosiaalisesti, että ne ovat jo täysin neutraalistuneet eikä niitä pidettäne erityisinä murteellisuuksina. Näitä ovat kato yleiskielen d:n paikalla tietyissä asemissa (esim. lähetään, yheksän, oottaa), passiivimuodot monikon 1. persoonan tehtävässä (esim. me sanotaan) tai vaikkapa persoonapronominit ja . Tällaiset piirteet kuuluvat puhuttuun suomeen varmasti tulevaisuudessakin, ja kuka tietää, vaikka ne jo pyrkisivät yleiskieleenkin.

Häviöön tuomittu puolestaan on esimerkiksi jo edelläkin puheena ollut h (menhään kouhluun). Ennustan, että se katoaa kokonaan seuraavien sadan vuoden aikana, koska tällä hetkellä nuoriso ei sitä enää juurikaan käytä.


Harri Mantila on suomen kielen professori Oulun yliopistossa. Hän on toiminut myös suomen kielen lautakunnan puheenjohtajana.

Harri Mantila. Kuva: Heidi Niemelä.
Kuva: Heidi Niemelä.


Kaisa Häkkinen: Kuinka sanavirrat kulkevat vuosisatojen kuluessa paikasta toiseen

Etymologin mielenkiinto on perinteisesti kohdistunut sanayksilöihin. Digitaalisessa maailmassa voidaan sanoja käsitellä suurempina joukkoina, ja sanoja koskeva etymologinen tieto voidaan yhdistää tietoon kielenulkoisen maailman tapahtumista. Tulevaisuudessa voidaan graafisesti havainnollistaa sitä, kuinka sanavirrat kulkevat vuosisatojen kuluessa paikasta toiseen ja miten ne korreloivat esimerkiksi muuttoliikkeiden, kauppakontaktien ja teknisten innovaatioiden leviämisen kanssa.

Perinteisessä sanastontutkimuksessa kulttuurisanoja on pidetty erityisen mielenkiintoisina sen vuoksi, että niiden avulla voidaan saada tietoa entisaikojen kulttuuri-innovaatioista ja kulttuurivirtauksista. Uuden teknologian avulla kuva voidaan kääntää myös toisin päin: kulttuuri-ilmiöiden leviämistä koskevan kielenulkoisen tiedon avulla voidaan tietoisesti tehdä oletuksia ja etsiä merkkejä sanaston muutoksista.


Kaisa Häkkinen on eläkkeellä oleva Turun yliopiston suomen kielen professori.

Kaisa Häkkinen. Kuva: Timo Häkkinen.
Kuva: Timo Häkkinen.


Kielten kirjoa

Riho Grünthal: Myyttinen suomalais-ugrilaisuus hämyverhon takana

Vuoden 2117 näkökulmasta katsottuna ja kirjoitettuna se vanha Eurooppa, jossa säädettiin valtioiden ja kielten rajat, osoittautui yllättävän kestäväksi. Tai osoittautui konservatiiviseksi, asiantila, minkä monet 1900-luvun sodat sementoivat. Siinä saivat kuorensa myös Unkari, Viro ja Suomi kielineen. Niiden kielitilanne koki toki noin sadan vuoden välein kaksi täydellistä suunnanmuutosta. Suomessa ja Virossa kansankielinen koululaitos tasoitti nopeasti vanhojen murteiden välisiä eroja. Mutta yhteisöjen keskittyminen kaupunkeihin, monikielinen viestintä ja varsinkin lisääntynyt kakkoskielisten muiden äidinkielten puhujien määrä loivat yhtäkkiä uusia variantteja. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Sen jälkeen, kun matkaa ei mitattu enää jalkapatikassa, vaan pyörillä kulkien, paikallisista yhteisöistä ei jäänyt paljon jäljelle. Siksi on hämmästyttävää, että kadotuksen kynnyksellä käväisseistä saamelaiskielistä niin moni säilyi. Ei ainoastaan pohjoissaame, josta tuli nopeasti saamelaisidentiteetin, kulttuuristen ja taloudellisten oikeuksien pääaura, vaan niinkin erilaiset kielet kuin inarinsaame ja eteläsaame. Kummankin pelastukseksi koitui hyvin suvaitseva suhtautuminen vähemmistökielen käyttöön ilman puritaanista vaatimusta kielen puhtaudesta. Koululaitoksen ja tietoisen kielipolitiikan lisäksi langattomien audiovisuaalisten laitteiden ja arkikommunikaation avulla näennäisesti harvat verkostot vahvistuivat melkoisesti.

Sattumalta samasta kielikunnasta, jos tällainen makrotason ulottuvuus on vielä tavoitettavissa, löytyy aivan toisenlainenkin esimerkki. Nenetsin meinasi käydä huonosti ensin kouluinternaattien, sitten Venäjällä vuonna 2008 kielenvaihtoa kovasti kiihdyttäneen koululain takia, mutta erityisesti laajan ekokatastrofin ja tundran ikiroudan sulamisen takia. Ilmastoa onnistuttiin kuitenkin vihdoin manipuloimaan toiseen suuntaan, minkä takia tukeutuminen ikivanhaan kulttuuri- ja elinkeinoperinteeseen piti nenetsinkin kielen hengissä.


Kirjoitettu Suomen itsenäisyyspäivän 200-vuotisjuhlan kynnyksellä marraskuussa 2117.


Riho Grünthal on Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori.

Riho Grünthal. Kuva: RG:n arkisto.
Kuva: Riho Grünthalin arkisto.


Minna Suni: Robottihuuman haihtuessa

Vaikka pitkälle kehittynyt kieliteknologia mahdollistaa jo sujuvan multimodaalisen vuorovaikutuksen lukuisia eri kieliä käyttävien kesken aivan reaaliajassakin eikä esimerkiksi englantia siis enää tarvita välittäjäkieleksi, ihmisten tarve kuulua joukkoon ei ole kadonnut minnekään. Pikemminkin heillä on korostunut tarve kiinnittyä paikallisiin yhteisöihin ja ymmärtää toisiaan myös ilman teknologian tarjoamia välineitä.

Niinpä he ottavat toistensa tuella, yhdessä toimien ja tiedollista oppiakin hakien haltuunsa ympäristössään käytettäviä luonnollisia kieliä – suomea nyt ainakin – voidakseen ymmärtää toisiaan ja elämää ympärillään. Juuri sellainen oppiminen on aitoa ja alkuperäistä ja siksi kaikkein tavoitelluinta. Tekoälyn ja robotiikan huuma on tältä erää haihtumaan päin. Vaikka koneetkin aistivat, viestivät, oppivat ja omalla tavallaan jopa välittävät, eivät ne tunnu tajuavan, mitä on vaikkapa kaipuu, marraskuu tai hauen kutu. Siihen tarvitaan ihmisiä ja yhteinen kieli.


Minna Suni on suomen kielen professori Jyväskylän yliopistossa.

Minna Suni. Kuva: Alina Salomaa.
Kuva: Alina Salomaa.


Leena Savolainen: On syntynyt myös yleisviittomakieli

Eteläinen Eurooppa on muuttunut Saharan jatkeeksi ja kansat ovat vuosien varrella vaeltaneet kohti vihreämpää Pohjois-Eurooppaa. Suomi on asutettu tiiviisti aina Lapin perukoita myöten.

Täällä asuu myös kymmenistä eri maista muuttaneita kuuroja ja muita viittomakielisiä. Parin sukupolven aikana heidän kielensä ovat sekoittuneet ja niiden rinnalle on syntynyt myös yleisviittomakieli, joka on muovautunut palvelemaan kielten sekamelskan keskellä elävää viittomakielisten yhteisöä. Viimeksi mainitun, käteväksi havaitun ja mielenkiintoisena pidetyn kielen ovat ottaneet käyttöönsä monet kivikuulevatkin ja siitä onkin hyvää vauhtia tulossa yksi maamme lingua franca -kielistä.


Leena Savolainen on viittomakielen tutkija Kuurojen liitossa.

Omakuva: Leena Savolainen.
Omakuva: Leena Savolainen.


Tuija Kinnunen: Yhä tarvitaan kääntäjää

Arvaukseni on, että sadankin vuoden kuluttua tarvitaan ihmiskääntäjiä ja -tulkkeja. Koneet eivät ole vielä omaksuneet ja mallintaneet kaikkia vuorovaikutustilanteita luotettavasti. Vaikka niiden oppimiskapasiteetti on huima, sadassakaan vuodessa ne eivät ole ehtineet oppia kaikkea inhimillisestä vuorovaikutuksesta, vaikka oppivia pikku robotteja kävelisi joukoissamme ympäri maailmaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa arvioimassa ilmeitämme, äänenpainojamme ja ilmausten erilaisia merkityksiä.

Voi kuitenkin käydä myöhemmin niin, että aivotoimintamme jää jatkossa ikuisten lasten tasolle, koska meidän ei enää tarvitse vaivautua kehittämään aivojamme toisten ymmärtämiseen. Jos koneet ovat jo ehtineet hankkia miljoonia kertoja laajemman ja monipuolisemman kokemuksen kuin kasvava lapsi ja ihmisten välinen keskinäinen kanssakäyminen hoituu robottien huolehtiessa puhumisesta ja kirjoittamisesta, niin mikä enää mahdollistaa ihmisaivojen oppimisen?


Tuija Kinnunen on saksan kääntämisen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Tuija Kinnunen. Kuva: Rogier Nieuweboer.
Kuva: Rogier Nieuweboer.


Kimmo Granqvist: Romanikieli ja -kulttuuri sadan vuoden kuluttua

Alkavatko Suomen kaaleet sulautua muualta tulleisiin romaneihin? Alkavatko he omaksua muualta tulleiden romanikielen murteita samalla tavoin kuin Iso-Britannian romanit Itä-Slovakia romanikieltä tai Espanjan romanit romanó-kalóksi kutsuttua keinotekoista romanimurretta, jonka sanasto perustuu Espanjan Caló-pararomaniin ja kielioppi Romanian romanikielen murteisiin.

Mahdollisuuksia on monia. En halua sivuuttaa Suomen romanikielen elpymisenkään mahdollisuutta.


Kimmo Granqvist on Södertörnin korkeakoulun romanitutkimuksen professori ja Helsingin yliopiston romanikielen ja -kulttuurin yliopistonlehtori.

Omakuva: Kimmo Granqvist.
Omakuva: Kimmo Granqvist.


Leealaura Leskelä: Konekääntäjä Selkoseli muuttaa vakuutussopimuksesi selkokielelle!

Sadan vuoden kuluttua
monet asiat ovat Suomessa todella hyvin.

Etenkin kieliasiat ovat Suomessa vuonna 2117 todella hyvin.

Näin ennustan:

Vuonna 2117 kieli ei enää aiheuta syrjäytymistä.
Tietotekniikka on ratkaissut vaikean kielen ongelman.

Ei ole mikään ongelma,
jos 92-vuotiaat Jannika, Abdel, Nooa tai Chantira
tarvitsevat selkokielisen käännöksen testamentistaan.
Testamentit ovat vaikeaa lakikieltä,
eipä niitä moni ymmärrä.

Ei myöskään ole ongelma,
jos 15-vuotiaat Anu, Mei, Matvey ja Tomi
haluavat autovakuutussopimuksen selkokielellä.
Vakuutussopimukset ne vasta vaikeaa kieltä ovatkin!

Mutta vuonna 2117 selkokielisovellus Selkoseli kääntää
kaikki vaikeat tekstit selkokielelle.
Eikä vain tekstiä, vaan kaikkea muutakin,
mikä auttaa ymmärtämistä.

Selkoseli toimii puheella, tietenkin.
Sen kanssa voi keskustella vaikka näin:

– Käännä selkokielelle tämä autovakuutussopimus.
– Mikä vaikeustaso: helppo, helpompi vai helpoin?
– Helpoin taso.
– Kiitos. Tarvitsetko kuva- tai äänitukea tai videon aiheesta tekstin tueksi?
– Mitä? En ymmärrä.
– Tarkoitan, että voin lisätä tekstiin kuvia.
Tai voin lukea sen sinulle ääneen.
Tai voin tehdä siitä sinulle videon.
Kuvat, ääni tai video voivat auttaa sinua
ymmärtämään sopimustekstin paremmin.
– Ok. No video sitten.
– Kiitos. Entä haluatko muita kieliä?
– Ai mitä?
– Voin kääntää tämän saman tekstin selkoruotsiksi.
– Joo, hyvä idea. Käännä vaan.
– Kiitos. Teksti ja video valmis, helpoin taso, selkosuomi ja selkoruotsi.

Joskus voi käydä niin,
että konekäännös ei kuitenkaan ole hyvä.
Mutta sekään ei ole ongelma.

Vuonna 2117 kaikki viranomaisten ja yritysten
asiakaspalvelussa osaavat puhua selkokieltä.
Soitto asiakaspalveluun, ja asia selviää!

Ja tosiaan, asiakaspalveluahan on vuonna 2117
paljon enemmän kuin nyt.
Viranomaiset ja yritykset ovat nimittäin huomanneet,
että hyvä ja helposti saatava asiakaspalvelu
säästää rahaa.

Koska yksi asia ei ole muuttunut:
suomalaiset miettivät yhä edelleen,
mikä on halvinta ja tehokkainta.

Leealaura Leskelä on Selkokeskuksen kehittämispäällikkö ja Selkosanomien päätoimittaja.

Leealaura Leskelä. Kuva: Kaisa Kaatra.
Kuva: Kaisa Kaatra.


Tulevaisuussanoja ja -visioita

tulevaisuus40 edessä oleva, tuleva aika, vastaisuus. Loistava, synkkä tulevaisuus. Nuorison tulevaisuus. Ilmailun tulevaisuus. Tulevaisuuden auto, ihminen. Lähitulevaisuus. Lykätä asia hamaan, kaukaiseen tulevaisuuteen. Ennustaa tulevaisuutta. Katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jklla on (edessään) suuri tulevaisuus. Keksintö, jolla on tulevaisuutta menestystä tulevaisuudessa.


Futuuri on nimitys puhehetken kannalta tulevan tilanteen aikaa tarkoittavalle tempusmuodolle. Suomessa ei ole futuuritempusta, mutta voidaan puhua ilmausten futuurisesta merkityksestä. Puhumisajan kannalta tulevaa aikaa ilmaistaan mm. preesensmuodolla ja tulevaan aikaan viittaavilla adverbiaaleilla, esim. Lähdemme ensi viikolla, sekä erilaisilla liittoilmauksilla, esim. tulen menemään, on tuleva. On myös erilaisia tapoja ilmaista menneen viittaushetken kannalta myöhempää, ”tulevaa menneessä”, esim. Vasta viime jouluna ymmärsin, että tulisimme tarvitsemaan vielä paljon aikaa toipumiseen.


Peruskäytössään on tekemässä -rakenne ilmaisee, että tilanne on käynnissä. Esimerkiksi lauseen Hän on nukkumassa merkitys on ’hän nukkuu parhaillaan’. Rakennetta käytetään myös tulevaan aikaan viittaamassa mm. uutisotsikoissa; olla-verbi voi tosin puuttuakin.

Joskus on tarvetta käyttää tulee olemaan -tyyppistä tulla-verbin sisältävää rakennetta, jos tulevaan aikaan viittaaminen ei muutoin käy lauseesta ilmi.

Tehnee-, vastannee-tyyppinen potentiaalin preesensmuoto ilmaisee todennäköisyyttä. Sitä käytetään viittaamassa ennustavasti tulevaan.


Tarpeettomana tulla-futuurin käyttöä pidetään silloin, kun virkkeessä jo on jokin tulevan ajan ilmaus, esimerkiksi lähiaikoina, ensi vuonna tai vastaisuudessa. Olisihan turhaa ilmaista sama asia kahdesti. Virke ”Suomalaista yhteiskuntaa ravistelevat rakennemuutokset tulevat jatkumaan lähivuosina” voi hyvin kuulua ”Suomalaista yhteiskuntaa ravistelevat rakennemuutokset jatkuvat lähivuosina” ja virke ”Taloyhtiön hallitus ilmoittaa, että kellaritilat tullaan sulkemaan korjaustöiden takia syksyllä 1993” taas ”Taloyhtiön hallitus ilmoittaa, että kellaritilat suljetaan korjaustöiden takia syksyllä 1993”.

Futuurisuus voidaan saada aikaan muullakin tavoin, esimerkiksi näin: ”En kehtaa enää pitää vanhaa ulsteriani, ostan uuden.” Tässäkin tekstiyhteys rajaa virkkeen lopun preesensin tulevaan aikaan viittaavaksi. Joskus predikaattiverbi on jo merkitykseltään futuurinen kuten lauseissa ”Aion ehdottaa esityksen hyväksymistä” ja ”Tätä saat katua”. Jälkimmäisen lauseen tilalla voisi olla myös ”Tätä olet katuva” -ilmaus, mutta nykyihmisestä se vaikuttaisi kovin vanhahtavalta.


Toimittaja Marko Junkkari kirjoitti Helsingin Sanomissa 24.9.2012, että Yalen yliopistossa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan niissä kielissä, joissa nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella erillisellä futuurirakenteella, ihmiset tekevät vastuullisempia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen.

Jutun mukaan ekonomisti Keith Chen on jakanut kielet ryhmiin sen mukaan, kuinka vahva futuuri niissä on. Esimerkiksi englannissa ja ranskassa on vahva futuuri. Heikko futuuri on suomen lisäksi muun muassa saksassa, virossa ja mandariinikiinassa. Chenin tutkimuksen tulos oli, että niillä kielialueilla, joilla nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella kielellisesti, ihmiset tekevät järkevämpiä päätöksiä, ”koska tulevaisuus on läsnä jo nyt”.


Liikkuva tuli. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kuva: Vesa Heikkinen.
Voimakaksikko missio ja visio

Mission parina esiintyy usein toinen suosikkisana, visio. Tämä voimakaksikko vetää puoleensa muita yritysjohdon mantrasanoja, sellaisia kuin strategia ja arvot. Missio ja visio ovat nykyään keskenään suloisessa merkityssolmussa.

Mainituissa esimerkeissä missio merkitsee tärkeää tehtävää tai tavoitetta. Niin vakiintuneelta kuin mission tällainen käyttö jo tuntuukin, kyseistä merkitystä ei näy vielä juuri muualla kuin tänä syksynä ilmestyvässä sähköisessä Kielitoimiston sanakirjassa. – Visio puolestaan merkitsee tulevaisuudenkuvaa.


Uutinen suomen kuolemasta?

Taas herää kysymyksiä: Millainen uutinen suomen kielen kuolemasta kirjoitetaan? Kuka sen kirjoittaa? Ja millä kielellä?

Sitä ennen: elämä on laiffii.


Kongruenssi katoaa

Uudessa sanastossa vielä harvinaisempi on rakenne, jossa myös yhdyssanan alkuosa kongruoi eli taipuu samaan tapaan kuin jälkiosa (vrt. hyvä omatunto : hyvällä omallatunnolla). Aiemmissa tutkimuksissa kongruenssin on todettu olevan katoamassa sellaisistakin yhdyssanoista, joissa sitä on vanhastaan esiintynyt. Voikin olla, että tulevaisuudessa tämä jo harvinaiseksi käynyt rakenne katoaa kokonaan.


Ope ihan jäässä

Ylellä 1971 esitetyssä tieteisdraamassa Syväjäädytetty opettaja maailma on muuttunut: saasteiden takia ulkoilman kanssa ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.




Silmälappunäytöltä lisättyyn todellisuuteen?

Lisätty todellisuus on suora käännös englannin sanoista augmented reality (lyhenne AR). Käännös voi särähtää korvaan, koska verbin lisätä yhteydessä olisi odotuksenmukaista kertoa, mitä johonkin on tai ei ole lisätty (ei lisättyä sokeria). – –

Sanastokeskus TSK:n Termitalkoissa vuonna 2008, jolloin ensisijaisena on pidetty ilmausta täydennetty todellisuus. Sitä selitetään seuraavasti: ”aistihavaintojen kokonaisuus, jossa fyysisen ympäristön havainnointiin on liitetty tietotekniikan tuottamaa tietoa”. Lisäksi huomautetaan, että tulevaisuudessa täydennettyyn todellisuuteen voinee päästä esimerkiksi silmälappunäytön tai matkapuhelimen näytön avulla: ”Jos käyttäjä katsoo vaikkapa katunäkymää näytön kautta, hän voi nähdä esimerkiksi kauppojen aukioloajat ja erikoistarjoukset tai ravintoloiden ruokalistat.” (www.tsk.fi)


Futurologiaa eduskunnassa

Vuonna 1986 yli sadan henkilön allekirjoittamassa kansalaisadressissa esitettiin eduskuntaan perustettavaksi tulevaisuuden tutkimiseen keskittyvää yksikköä. Tavoitteena oli saada suomalainen tulevaisuudentutkimus eli futurologia kansainväliselle tasolle. – –

Adressi enteili vuonna 1993 perustettua eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaa. Lama-Suomen pääministeri Esko Aho esiteli eduskunnalle ensimmäisen tulevaisuusselonteon, jossa todettiin, että Suomen on myös tulevaisuudessa varauduttava korkeaan työttömyyteen ja hyväksyttävä se, että maailma ja tulevaisuus ovat muuttuneet epävarmoiksi.




Tuleva totuuden aika?

Totuuden jälkeisestä ajasta puhuminen on toki siinä mielessä pehmeällä pohjalla, että siinä oletetaan samalla totuuden aika. Mutta koska sellainen on ollut? Onko sellaista ollutkaan? Ehkä elämmekin totuutta edeltävää aikaa...


Lapset pohtivat kielten tulevaisuutta

Kotimaisten kielten keskuksen joulukalenterissa (2016) lapset pohtivat myös kielten tulevaisuutta. Puhutaanko tulevaisuudessa enää mitään? ”Eiks aurinko oo jo silloin sammunu?”





Ihminen liikkuu kuin myyrä maan alla

Villeimmissä suunnitelmissa esitettiin, että liikenne siirtyisi kokonaan maan alle. ”Silloin ihminen liikkuu kuin myyrä maan alla näkemättä aurinkoa tai puita, tietämättä, missä on.”




Lisää sävyjä sanakirjaan

Tulevaisuudessa sanakirjasta saadaan toivottavasti myös suora yhteys Kielitoimiston ohjepankkiin tai muuhun taustatekstiin. Näin voitaisiin tuoda mukaan tietoa esimerkiksi suositusten perusteluista ja suhtautumisesta erilaisiin rajatapauksiin. Mustavalkoinen sanakirja voisi saada silloin lisää sävyjä.


Sanakirjan antama kuva kulttuurista ei vanhene

Kokeiluja sanojen poimimiseksi tietokoneen avulla on myös tehty. Vaikka tietokoneet voivat helpottaa ja yksinkertaistaa joitakin sanakirjan tekovaiheita, hakusanojen valinta, määritelmät ja esimerkistön muokkaus ovat vastaisuudessakin samanlaista aivotyötä kuin Nykysuomen sanakirjaa toimitettaessa – ja jo vuosisatoja ennen sitä.

Uudet sanakirjahankkeet eivät kuitenkaan työnnä syrjään Nykysuomen sanakirjaa. Sen ydinaines säilyy muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen ja siirtyy myös tuleviin sanakirjoihin. Se on suomalaisen kulttuurin kuva ja sellaisena vanhentumaton.


Kotus kieliaineistotalona

Tämä johtavana sähköisten kieliaineistojen talona toimiminen voisi tulevaisuudessa olla yksi Kotuksen tunnetuimpia vahvuuksia. Se mahdollistaisi entistä paremmin myös ne palvelut, jotka on suunnattu suurelle yleisölle.


Minne menet virkakieli?

Erilaiset julkisen johtamisen tuulet tuottavat tarpeisiinsa myös uudenlaisia tekstilajeja. Yksi uusimmista johtamisfilosofioista on tuonut mukanaan esimerkiksi palvelulupaukset. On vaikea tietää, millaisia johtamisen suuntauksia uudet vuosikymmenet tuovat. Tyypillistä kuitenkin on, että julkisjohtamiseen lainataan malleja yksityisiltä yrityksiltä ja teollisuudesta. Mallien ainoa varma vaikutus on se, että syntyy uusia tekstilajeja, lisää tekstejä.


Voiko tulevaisuutta ennustaa?

Dosentti Albert S. Kivinen arvioi, että ennustajien puheiden oikeellisuuden vaihtelevuus tekee ne yhtä pätemättömiksi kuin sattumanvaraisesti tietokoneilla tehdyt ennusteet.




Kuvat korvaavat tekstin?

Tekstarit syrjäyttivät puhelut osin jo aiemmin. Älypuhelinten aikakaudella puhelin on kuitenkin vain yksi sovellus muiden joukossa, ja lähes kaikki muut viestintäsovellukset tarjoavat emojeita!

Teknologiayhtiö Applen johtohahmoihin kuuluva Craig Federighi vitsaili vuonna 2016, että tulevan sukupolven lapsilla ei emojeita tarjoavan tekstinsyötön takia ole enää ”ymmärrystä englannin kielestä”.

Oletettavasti sama ennustus pätee myös muihin kieliin.


Aleksis Kiven patsaan kasvot. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Kuva: Vesa Heikkinen.

Sata vuotta on aika, jonka päähän voi melkein nähdä

Sadan vuoden päässä näen Helsingissä ihmisiä, jotka puhuvat suomea. Joku sanoo ”Stadi on kiva mesta”, ihan niin kuin sata vuotta sitten ja ihan niin kuin tänään.


Faktaa vai fiktiota?

Millä sanoilla tulevaisuudesta puhutaan? Mitkä ovat sanojen taustat? Sanojen alkuperästä saa tietoa Kotuksen palstalta Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. Linkistä pääsee lukemaan koko selityksen.


Latinan facta ’tehdyt’ on facere-verbin partisiipin perfektin neutrin monikkomuoto; verbihän tarkoittaa tekemistä. – – Latinan substantiivi fictio ’kuvaus, muodostus, hahmottelu’ on johdettu latinan verbistä fingere, joka tarkoittaa muodostamista, muovailemista sekä olettamista, sepustamista ja lopulta valheellista väittämistäkin.

Huomisesta tiedetään toistaiseksi aika vähän. Se on johdettu sanasta huomen, joka tarkoittaa sekä aamua että huomispäivää. – – On ehdotettu, että huomen voisi liittyä sanojen huoma ja huomata yhteyteen, mutta merkitys- ja levikkierojen takia tätä käsitystä on pidetty epävarmana.

Sanasta ihminen tunnetaan vanhassa kirjasuomessa (inhiminen, inihminen ym.) ja murteissa (imeinen, iniminen, imehno, imehinen ym.) runsaasti erilaisia variaatioita. Sanaa käytetään kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä; esimerkiksi karjalassa on imehnine, inehmine ’ihminen; nainen’ ja virossa inimene ’ihminen’.

Auringonnousu. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Kuva: Vesa Heikkinen.
Sanan on luonut tšekkiläinen kirjailija Karel Čapek (1890–1938), ja se pohjautuu tšekin kielen raatamista tai pakkotyötä tarkoittavaan sanaan robota.

Sana on johdettu ikivanhan tulla-verbin partisiipista tuleva, ja sepittäjä oli Säämingissä syntynyt kirjailija, lehtimies ja maanmittari Pietari Hannikainen (1813–1899; sukunimi vuoteen 1852 Hanén). Hannikaisen ensimmäinen merkintä tulevaisuudesta on vuodelta 1845.

Maailmankaikkeutta tarkoittava universumi on tullut suomeen ruotsin kautta latinasta. Latinan universum on adjektiivista universus ’kaikki, kokonainen’ johdettu substantiivi. Sanassa on kaksi osaa: ensimmäinen on unus, joka tarkoittaa yhtä, toinen on versus ’kääntynyt’, joka taas on partisiippi verbistä vertere ’kääntää’.

Haaveellista suunnitelmaa, kaukaista ihanneyhteiskuntaa kutsutaan utopiaksi. – – Sanan dystopia alussa on kreikkalainen etuliite dys- ’epä‑, huono‑’. Dystopia on utopian vastakohta: ”huono paikka”, paikka, josta ei haaveilla, ja jonka ei toivota tulevan todeksi, kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Silmä (sateenkaari). Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Kuva: Vesa Heikkinen.
Adjektiivi virtuaalinen tarkoittaa ensinnäkin oletettua, periaatteessa mahdollista, mutta se on tietotekniikassa saanut konkreettisempaa sisältöä. Tietokonesimulaatioon perustavaa sovellusta tai tietoverkossa ylläpidettävää palvelua kutsutaan virtuaaliseksi. Sana perustuu, kuten ruotsin virtuell, ranskan virtuel ja englannin virtual, myöhäislatinan adjektiiviin virtualis ’voimia omaava’.

Väestö on johdettu sanasta väki, ja sitä käytti ensi kerran Kangasniemeltä kotoisin ollut suomen kielen tutkija ja kääntäjä Reinhold von Becker (1788–1858) Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1820.

Älyä on pidetty vanhana omaperäisenä sanana, vaikka sillä ei kovin paljon sukulaisia olekaan.



Uhkaako Euroopan kieliä digitaalinen kuolema?

Suuri osa eurooppalaisista kielistä uhkaa kuolla digitaaliseen sukupuuttoon, ilmenee Euroopan johtavien kieliteknologian asiantuntijoiden uudesta tutkimuksesta. Asiantuntijat arvioivat 30 eri eurooppalaiselle kielelle tarjolla olevaa tukea ja tulivat siihen tulokseen, että 21 kielen digitaalinen tuki on olematon tai parhaimmillaan heikko.

Digiajan kieliteknologiaohjelmistot osaavat käsitellä puhuttua tai kirjoitettua ihmiskieltä. Sellaisia ovat esimerkiksi oikeinkirjoitusohjelmat, automaattiset käännösjärjestelmät, Internet-hakukoneet ja navigaattoreissa käytetyt synteettiset äänet.


Maailmassa on paljon uhanalaisia kieliä

Maailmassa puhutaan tällä hetkellä 6 000–7 000 kieltä (Ethnologue). 97 prosenttia maailman ihmisistä puhuu 4 prosenttia maailman kielistä, ja päinvastoin, 3 prosenttia maailman ihmisistä puhuu 96 prosenttia maailman kielistä. Vain 3 prosenttia maailman kielistä on Euroopan alkuperäiskieliä. Maailman kieliä koskevan Unescon kartaston mukaan Euroopan unionissa on 128 uhanalaisena pidettyä kieltä. Kaikilla erillisiksi kieliksi eikä murteiksi katsotuilla kielillä on oma ISO-koodinsa.


Kirjallisuuden ja muiden genrejen huominen

Olli Löytty: Suomenkielisen kirjallisuuden renessanssi

Zainab Al-Hakkarainen edusti kuitenkin muutamia vuosia sitten alkanutta suomenkielisyysrenessanssia. Vaikka hänen oma sanataiteellinen tuotantonsa oli äärimmäisen polyfonista ja syvällisen approprioitunutta, hän oli tutkijana erikoistunut nimenomaan suomenkieliseen kirjallisuuteen. Luentonsa Zainab oli tänään päättänyt lukemalla pitkän lainauksen Juha Hurmeen vuonna 2017 ilmestyneestä Niemestä. Hurmettahan pidettiin yleisesti viimeisenä suomenkielisen alkuperäisproosan mestarina, ja etenkin hänen myöhäistä kauttaan aina Saarna Saapasnahkatornista -teoksen apokalyptisiin visioihin saakka arvostettiin yksikielisyysajan pysähdyttävänä joutsenlauluna.

Lempi ja Johnny olivat kuunnelleet herkeämättä Zainabin paatoksen ja tyynnyttelyn välillä luontevasti polveillutta resitaatiota ja yrittäneet kuvitella, millaisessa maailmassa Hurmeen kirja oli ilmestynyt ja millaisena sen lukijat näkivät ympäristönsä ja maansa menneisyyden. Mutta kovin vaikea oli eläytyä niin erilaiseen todellisuuteen.

”Ciaou habibi”, Johnny sanoi heidän saavuttuaan ratikkapysäkille. Lempi heilautti kättään, kohensi hajamielisesti talviturbaaniaan ja jatkoi matkaansa punatiilisen ortodoksikirkon ohi. Hän nosti katseensa kohti rikinkeltaista taivasta ja päätti, että tänään hän käyttäisi vuotuisen ulkoilmakrediittinsä ja kävisi citykupolin ulkopuolella hengittämässä hetken ajan suodattamatonta ilmaa.


Olli Löytty on tutkija ja tietokirjailija.

Olli Löytty. Kuva: Heini Lehväslaiho.
Kuva: Heini Lehväslaiho.


Sari Hyytiäinen: Perustaitojen merkitys ei katoa

Sadan vuoden päästä oppiminen ei ole enää aika- ja paikkasidonnaista. Opiskellaan etänä digitekniikan avulla, “skypetetään” (tai miksi sitä silloin kutsutaankin), opitaan yhteisöllisesti tiimeissä. Perinteistä luokkahuoneessa tapahtuvaa opettaja kysyy ja oppilas vastaa -menetelmää ei enää käytetä juuri lainkaan. Se on jo nyt vähentynyt paljon, ja opettajan rooli on muuttunut enemmän ohjaajan suuntaan.

Vaikka digitaalisesta opiskelusta tuleekin itsestään selvää, vuorovaikutustaitoja ei kuitenkaan voida opiskella pelkästään verkossa. Vielä 200-vuotiaassa Suomessakin harjoitellaan keskustelemista, väittelyä, puheiden ja alustusten pitoa. Itse asiassa vuorovaikutustaitojen merkitys kasvaa, kun monikulttuurisuus ja -kielisyys lisääntyvät ja meidän on opittava yhä enemmän toisistamme ja toistemme moninaisuudesta.


Sari Hyytiäinen on Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja.

Sari Hyytiäinen. Kuva: Sara Hyytiäinen.
Kuva: Sara Hyytiäinen.


Pirjo Hiidenmaa: Lukukirjoja vuonna 2117

Aleksis Kivestä kirjoitetaan kirja varmasti myös vuonna 2117. On mahdollista, että kirjoittaja on jo nyt – tai muutaman vuoden kuluttua – keskuudessamme tapailemassa äidinkielensä ensi tavuja ja kuuntelemassa iltasadukseen Tiitiäisen satupuuta. Tämän päivän kieli kulkee hänen mukanaan sadan vuoden päähän. Matkalla tarttuu lainasanoja ja slogaaneita, varmaan englannista, mutta monista muistakin kielistä, onhan suomalaisten arki nykyään monikielistä.


Pirjo Hiidenmaa on Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen tutkimuksen professori.

Pirjo Hiidenmaa. Kuva: Linda Tammisto.
Kuva: Linda Tammisto.

Lauri Haapanen: Kirjoittaako robotti uutiset sadan vuoden päästä?

Se on varmaa, että ”robotit” eivät vuosiin tai vuosikymmeniin kirjoita analyyttisiä ja mukaansatempaavia reportaaseja. Sekin on varmaa, että ihmisten ja ohjelmistojen yhteistyö tulee syvenemään: jo nyt eräät suomalaistoimitukset paikantavat algoritmien avulla potentiaalisia uutisaiheita julkisista pöytäkirjoista, joten miksipä ei ohjelmisto voisi koota myös taustamateriaalia, paljastaa piiloon jääviä korrelaatioita kaukaisten muuttujien välillä, tuottaa raakatekstiä ja tehdä valmiista jutusta versioita eri jakelukanaviin.

Ottaen huomioon sen nopeuden, jolla teknologia kehittyy, sadan vuoden päähän ennustaminen menee huumoriksi. Tiedon valitsemista ja välittämistä tullaan tarvitsemaan – mutta ehkäpä uutiset siirretään suoraan ihmisen tajuntaan ilman verbaalista kieltä, tarpeetonta pullonkaulaa.


Lauri Haapanen on suomen kielen tohtori ja tutkija.

Lauri Haapanen. Kuva: Linda Tammisto.
Kuva: Linda Tammisto.


Reeta Tolonen: Rispektii ku maksoit

15.11.2117 – Sinulle on 1 uusi viesti: ”Juuh elikkä sult meni tänää 100 hitcoinii veroihi. Palataan ens kuus = 15.12. Rispektii ku maksoit muista itekki käyttää meijän Suomen palvelui ja kerro niist muille! tv. Vero-Siri”

”Arvoisa DI, tri Ingel Fangus, tililtänne on editoitu 100 veropistettä. Vapaaehtoinen osuus 20 vp käytetään toivomuksenne mukaan lasten ja nuorten hyväksi. Seuraava editointipäivä on 15.12. Kiitos, että rahoitatte yhteisiä palveluita! Ne ovat tarvittaessa myös Teidän ja läheistenne käytössä. Kunnioittavasti Veromon pääjohtaja Kenni Kimo.”

Veroja varmaan maksetaan myös vuonna 2117. Ehkä veroviestin saaja voi silloin valita, millä tyylillä tai vaikka murteella hän veroviestit saa. Toivottavasti on myös kehitetty sellainen tekoäly, joka purkaa verolait ymmärrettävälle kielelle!


Reeta Tolonen on viestintäsuunnittelija Verohallinnossa.

Omakuva: Reeta Tolonen.
Omakuva: Reeta Tolonen.


Pekka Sauri: Mestarialgoritmin ratkaisu ongelmiin kuului ”Olkoon Voima kanssanne”

Prosessi ei ollut helppo. 2080-luvulla tapahtunut algoritmisen päätöksenteon uskottavuuskriisi hämärsi koko planeetan tulevaisuudennäkymät. Ratkaisua ei löytynyt mestarialgoritmista, johon syötettiin kaikkien ihmiskunnan ongelmien parametrit ja jonka odotettiin tuottavan niiden ratkaisukeinot. Tämä kävi vääjäämättömästi selväksi viimeistään silloin, kun mestarialgoritmin ratkaisu kaikkiin määriteltävissä oleviin ongelmiin kuului ”Olkoon Voima kanssanne”.

Yhdistyneen Luomakunnan yleiskokouksen vuonna 2099 julkaisema päätöslauselma, jonka mukaan elämän tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen, päätti vuosikymmeniä jatkuneen digitaalisen turbulenssin aikakauden ja palautti arvoonsa yhteisöllisen neuvottelun ja sopimisen metodin. Monet kansalaiset ovat ottaneet uudelleen käyttöön vuosisadan takaiset neuvotteluvälineet, joita tuolloin kutsuttiin ”sosiaaliseksi mediaksi”. Erityisesti 2010-luvulla paljon käytetyn Twitter-alustan alkuperäinen 140 kirjainmerkin rajoitus on palannut muotiin viestinnän perusasetuksena.


Pekka Sauri on organisaatioviestinnän työelämäprofessori Helsingin yliopistossa.

Pekka Sauri. Kuva: Pertti Nisonen.
Kuva: Pertti Nisonen.


Svenskan i Finland i framtiden

Valtteri Kulmala: Frivillig svenska, populärt språkbad

Utifrån dagens situation kan jag tänka mig att andelen finlandssvenskar kommer att fortsätta minska, men jag tror inte att antalet kommer att göra det. Svenskan kommer säkert att ha en speciell status i samhället också 2117, men i och med att svenskan är ett minoritetsspråk och Finland blir mer mångkulturellt kanske svenskan och andra minoritetsspråk kommer att ha samma status.

Även om svenskan inte skulle ha samma status som nu om hundra år, kan teknologin säkert till och med erbjuda bättre service på svenska (och andra språk) än i dag. Det är mycket möjligt att olika applikationer för videosamtal och liknande lösningar kan förbättra tolknings- och översättningsmöjligheterna i framtiden.


Valtteri Kulmala, studerande, blivande svensk- och engelsklärare

Valtteri Kulmala_2
Foto: privat.


Caroline Sandström: Glokaliseringen kan gynna dialekterna

Det är väldigt svårt att sia om hur det kommer att gå för svenskan i Finland i framtiden, men jag vill lyfta fram att det hänger på oss själva. Det allra viktigaste är att vi fortsätter tala svenska i Finland och använda våra dialekter. Gör vi inte det kommer de att dö ut. Det är viktigt för finlandssvenskan att vi håller kontakten med Sverige, eftersom det är där som svenskan i första hand lever och utvecklas.

Svenskans ställning i det finländska samhället har på många sätt försvagats och det har blivit svårare att tala svenska eftersom färre finländare än tidigare kan svenska. Men jag tror inte att det här har påverkat dialekterna så mycket. Den utveckling jag hittills tycker mig ha sett under 2000-talet är att globaliseringen har ökat, men det har också glokaliseringen gjort. Det innebär att det lokala har fått större betydelse i en global värld, vilket kan betyda en bättre jordmån för dialekterna. Däremot verkar staten Finlands betydelse har minskat och det är svårt att säga vad det kan ha för följder för standardspråket. Redan nu har skillnaderna mellan standardspråk och dialekter minskat. Dialekterna har utjämnats men standardspråket har också förändrats. Inte ens vid högtidliga tillfällen talas längre en så högtravande finlandssvenska som förr.


Caroline Sandström, huvudredaktör för Ordbok över Finlands svenska folkmål

Caroline Sandström Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)
Foto: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Rune Skogberg: Översättaren kan behöva hantera flera språk

Jag tror inte att svenskan kommer att ha samma officiella status i Finland år 2117 som i dag, men däremot att det kommer att leva kvar i någon form. Svenskan kommer att förlora domäner och terminologin på svenska kommer att krympa, speciellt inom områdena teknik och ekonomi.

Den svenska som används kommer att vara ganska informell, med stilnivåer som går in i varandra. Myndighetsspråket kommer att närma sig det privata språkbruket. Om hundra år kanske det inte finns språkliga rekommendationer och regler på samma sätt som i dag. Det är inte heller sagt att den språkliga kompetensen kommer att vara på dagens nivå.


Rune Skogberg, översättare

Rune Skogberg
Foto: privat.


Klas Backholm: Journalistiken behövs också 2117

Jag tror att svenskan kommer att finnas kvar år 2117. Även om antalet talare sakta men säkert går neråt ska finlandssvenskan väl inte försvinna helt på hundra år. Det är svårt att säga vilken status svenskan har, men jag hoppas på och räknar med att den fortfarande är ett av två huvudspråk. Men det beror på hur många som talar svenska.

Jag hoppas att finlandssvenskan i relation till landets stora majoritetsspråk har lyckats få bort strukturer som skapar motsättningar. Det finns tyvärr en ganska utbredd negativ inställning mot svenskan i Finland, men jag hoppas att man om hundra år har börjat se svenskan som en krydda och en styrka.

När det gäller journalistiken vet vi att finlandssvenskarna är ganska traditionella och i stor utsträckning håller kvar traditioner som upprätthåller finlandssvenska funktioner. Därför kommer det att finnas någon form av medier eller motsvarande kanaler också 2117. Jag tror inte det kommer att finnas lika många som nu, för under de senaste tio, tjugo åren har antalet medier sakta men säkert minskat och som det nu ser ut sker ingen förändring på den punkten.


Klas Backholm, medieforskare vid Åbo Akademi i Vasa

Klas Backholm_foto Vera Schoultz
Foto: Vera Schoultz.

Camilla Wide: ”Dom” kan ha ersatt ”di” i finlandssvenskan

Svenskan i Finland kan gå två olika öden till mötes. Dagens försämrade språkklimat kan leda till att svenskan blir ett minoritetsspråk i stället för ett av nationalspråken. Den kan i så fall leva kvar som hemspråk eller liknande. Vi lever just nu i ett brytningsskede då det finns negativa tendenser bland både finsk- och svenskspråkiga i Finland, men också väldigt många positiva tendenser. Det är många som vill tala svenska och som blir glada när man talar svenska med dem. Personligen väljer jag att tro att de positiva attityderna vinner och att svenskan är en del av det finländska samhället också år 2117.


Camilla Wide, professor i nordiska språk vid Åbo universitet

Camilla Wide
Foto: privat.

Pamela Granskog: Både skolan och svenskan kommer att finnas kvar i någon form

Jag vill vara optimistisk när det gäller svenskan. Vi finlandssvenskar är ett så segt folk att svenskan kommer att finnas kvar i Finland om hundra år, även om jag inte vet om svenskan kommer att vara ett officiellt språk i Finland då. Historien visar att vindarna i samhället brukar vända, även om jag inte vet vad vi måste gå igenom innan det händer.

Det som jag hoppas kommer hända och som jag tror kommer att vara en orsak till att svenskan finns kvar ännu 2117 är det har gått upp ett ljus för finlandssvenskarna äntligen har vi insett att vi måste använda vårt språk för att vi ska kunna kräva service på svenska. I dag använder vi svenska för lite och är snabba med att byta till finska. Men eftersom vi finlandssvenskar är ett öppet folk med ett stort hjärta kan vi på ett fint sätt uppmuntra våra finska landsmän att använda svenska. Det är inte hela lösningen, men en stor del av den.


Pamela Granskog, Undervisningsråd i modersmål och litteratur, Utbildningsstyrelsen

Pamela Granskog.
Foto: privat.

Kirjojen matkassa kohti tulevaisuutta

Myös kielenkäytössä meidän on seurattava aikaamme.

Aimo Turunen: Kielen vähittäisestä uudistumisesta (teoksessa Toinen kielivartio. Yleisradiossa pidettyjä kielipakinoita, SKS, 1963)


”Hallitus haluaa kuulla, mitä kieliryhmillämme on sanottavana”

Suomen eri kieliryhmät kokoontuivat ensimmäistä kertaa järjestettyihin kieliasiain neuvottelupäiviin 20. lokakuuta 2016. Tilaisuuden järjesti oikeusministeriön yhteydessä toimiva kieliasiain neuvottelukunta. Tarkoituksena oli käynnistää avoin vuoropuhelu eri kieliryhmien ja hallituksen välillä.

Neuvottelupäivän pääteemoina olivat Suomessa vallitseva asenneilmapiiri eri kieliryhmiä kohtaan sekä kielellisten oikeuksien toteutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Puheenvuoroja yhdisti huoli kiristyneestä kieli-ilmapiiristä ja pelko siitä, että kieliryhmät eivät tunne kielellisiä oikeuksiaan eivätkä viranomaiset noudata velvoitteitaan niiden toteuttamiseksi. Keskustelu heijasteli myös hyvin suomalaisen yhteiskunnan monimuotoistumista ja monikielistymistä.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström peräänkuulutti puheenvuorossaan hyvää keskustelukulttuuria ja aitoa vuoropuhelua hallituksen ja kieliryhmien välillä: ”Hallitus haluaa kuulla, mitä kieliryhmillämme on sanottavana. Tulimme tänne osallistumaan, etsimään ratkaisuja ja rakentamaan arvostusta toistemme kieliä ja kulttuureita kohtaan. Vaikka kieliryhmien koko ja asema ovat erilaiset, niin usein kieliryhmien huolet ovat samankaltaisia.”


Matka-sanalippu. Vanhan kirjasuomen arkisto. Kuva: Maria Lehtonen, Kotus.
Matka-sanalippu. Vanhan kirjasuomen arkisto. Kuva: Maria Lehtonen, Kotus.

Kantavana ajatuksena rinnakkaiskielisyys

Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsi kuukauden kirjaksi joulukuussa 2017 Suomen kielen tulevaisuus. Kielipoliittinen toimintaohjelma -teoksen. Kirja ilmestyi 2009 paperikirjana ja Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuna.

Kotuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi kertoo ohjelmasta Kielikellossa 2/2009 tähän tapaan:

Lähtökohta on, että suomi on tulevaisuudessakin keskeinen kieli yhteiskuntamme kaikilla aloilla. Kantavana ajatuksena on rinnakkaiskielisyys: suomen kieltä kannustetaan käyttämään aina kun mahdollista ja tarvittaessa muiden kielten rinnalla. Ohjelmassa korostetaan suomen kielen käytön lisäksi muun monipuolisen kielitaidon merkitystä.


Uhkakuvia vuodelta 1998 kielipoliittisessa ohjelmassa

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma julkistettiin Helsingissä Tieteiden talossa 27. huhtikuuta 1998. Tilaisuudessa esittivät puheenvuoron eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja kulttuuriministeri Claes Andersson. Puhemies Uosukainen tiivisti näkemyksensä kielen merkityksestä aforismiin: ”Kieli on ihmisen kaikki.”

Kielipoliittisesta ohjelmasta kerrotaan Kielikellossa 2/1998 muun muassa tähän tapaan:

Nykyisen yleiskielen säilyminen selkeänä ja toimivana ei ole itsestäänselvyys. Sitä uhkaavat sekä sisäiset että ulkoa tulevat vaikutteet, esimerkiksi virkakielen ja joidenkin erikoisalojen kielenkäytön eriytyminen sekä englannin kielen vaikutus. Suomenruotsia taas uhkaa lähinnä suomen kielen vaikutus ja eriytyminen ruotsinruotsista. Suomen kielen vaikutus lisääntyy sitä mukaa kuin kaksikielisyys yleistyy, ellei kielellinen tietoisuus lisäänny kodeissa ja kouluissa. Kielellinen eriytyminen ei johdu ainoastaan maantieteestä ja valtiollisista rajoista, siinä on mukana myös tietämättömyyttä ja negatiivista asennetta kielenhuoltoa kohtaan. Jos kaksikielisyyttä edistetään tietoisesti ja johdonmukaisesti, se on hyödyllistä sekä yksilölle että yhteiskunnalle; välinpitämättömästi käsitelty kaksikielisyys voi olla uhka heikommalle kielelle. Saamella on tämän lisäksi pienen kielen erikoisongelmat, jopa häviämisen ja sulautumisen vaara. Pääkielten ristikkäiset paineet uhkaavat varsinkin pohjoissaamen, kolmen Pohjoismaan enemmistösaamen, yhtenäisyyttä. Suurin häviämisen ja sulautumisen vaara on suomalaisella romanikielellä.


Metallimusiikkia fanittava Cantry Palovaara on Helsinginkadulla menossa Suvilahdessa järjestettävään Tuska-festivaaliin. 2013. Kuva: Sakari Kiuru. Helsingin kaupunginmuseo.
Metallimusiikkia fanittava Cantry Palovaara matkalla Tuska-festivaaliin 2013. Kuva: Sakari Kiuru. Helsingin kaupunginmuseo.

Sortuuko suomi maailmankielten jalkoihin?

Edellä sanottu viittaa siihen suuntaan, että suomen kielen käyttö tulevaisuudessa hupenee tietynlaisissa viestintätilanteissa ja että vieraat kielet saattavat enenevästi vaikuttaa ei vain suomen sanaston koostumukseen vaan myös kielen rakenteelliseen muuttumiseen. Nämä ovat eri kielten historiasta tuttuja ilmiöitä. Mutta tuleeko suomen kieli kokonaan sortumaan maailmankielten jalkoihin?

Mitään syytä tällaiseen ajattelupessimismiin ei liene. Äidinkielen tärkeys on ilmaistu jo Ihmisoikeuksien julistuksessa. Lisäksi lingvistinen, psykologinen ja sosiologinen tutkimus on jo selvästi paljastanut, miten ensiarvoisen tärkeä äidinkielen häiriötön omaksuminen on ihmisen käsitteeliselle ja henkiselle kehitykselle. Tästä ilmiöstä löytyy myös tavallaan surullista näyttöä. Ajattelen ruotsinsuomalaisten lapsilla usein esiintyvää ns. puolikielisyyttä.


Keskustelua kiel(t)en kohtalosta 1996

Kotuksen johtaja Pauli Saukkonen johtaa kielikeskustelua vuonna 1996 MTV-akatemiassa esitetyssä ohjelmassa.

Voi käydä niin, että kun tieto kasvaa ja sanasto karttuu, niin kukaan ei periaatteessa hallitse tätä kaikkea. Tietokone on ainoa, joka tämän kokonaisuuden pystyy periaatteessa hallitsemaan. Miten silloin ihmisten ja kielenkäytön käy?




Tekstilajin merkitys korostuu ohjailussa

Siinä, missä esimerkiksi 50 vuotta sitten suomalaista kielenohjailua olisi voinut kutsua nykynäkökulmasta keskimäärin erittäin nationalistiseksi ja konservatiiviseksi, tämän päivän kielenhuollossa vallitsevat etenkin julkilausumien ja periaatepäätösten tasolla selvästi aiempaa enemmän liberalistiset ja egalitaristiset painotukset. Tiukasta ja yksityiskohtaisesta sääntelystä on edetty hitaasti mutta johdonmukaisesti väljempiin suosituksiin. Ahtaan, usein todellisesta kielenkäytöstä poikkeavan ”loogisuuden” ja ”systemaattisuuden” vaatimisesta on siirrytty enemmän vakiintuneen kunnioittamiseen.

Viime vuosina annetuissa ohjeissa ja linjanvedoissa painotetaan myös enenevästi tilanteen harkinnan sekä tavoitellun tyyli ja tekstilajin merkitystä. Nykyisen tutkimustiedon valossa tätä linjaa voisi nähdäksemme jatkaa vielä pidemmällekin, vaikka maltillisesti ja vähittäisesti tehdyt muutuoskte ovatkin yhteisen kielimuodon yhteydessä usein perusteltuja. (S. 172–173.)

Eero Voutilainen: Kielenohjailu on politiikkaa (teoksessa Kielen taju. Vuorovaikutus, asenteet ja ideologiat, Art House, 2016)


Koululaistyttö sadonkorjuussa. 1959. Kuva: Pekka Kosonen. Museokeskus Vapriikki.
Koululaistyttö sadonkorjuussa. 1959. Kuva: Pekka Kosonen. Museokeskus Vapriikki.

Työhakemus on eri asia kuin chattailu

Asioilla on monesti kaksi puolta. Internet on toki madaltanut kirjoittamisen kynnystä, mutta samalla sillä on selvästi osansa tyylilajien hämärtymisessä. Kun netti valtaa alaa lukemistottumuksisa, perinteinen kirjallinen yleiskieli saattaa tuntua monista yhä etäisemmältä. Äidinkielenopettajilla onkin täysi työ selittää nuorille, miksei vaikkapa työhakemukseen sovi yleensä samanlainen ote kuin kaverin kanssa chattailuun. (S. 12.)

Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä (HS-kirjat, 2014)


Kieli säilyy, jos sitä käytetään

Kielipuheeseen toivoisi myös moniarvoisuutta ja sallivuutta. On parempi kannustaa kielenkäyttöön kuin vaania virheitä ja huomautella niistä – niin mukavaa kuin omaa erinomaisuuttaan onkin pönkittää löytämällä puutteita muiden kielenkäytöstä. Kieli ei jatkuvasti ole vaarassa, ei silloinkaan, kun joku kirjoittaa ja puhuu huolimattomasti ja eri tavalla kuin vastaanottaja toivoisi. Oman kielensä käyttäjänä itse kukin on mukana luomassa yhteistä kieltä, ei toisten kielen korjaajana. Kieli säilyy, jos sitä käytetään. Säilymisen ja kehittymisen kannalta olennaista ei ole, että kielenkäyttöä ja kielenkäyttäjiä vahditaan. (S. 299–300.)

Pirjo Hiidenmaa: Suomen kieli – who cares? (Otava, 2003)


Pienet, vihreät arkeologit löytävät kaivauksissaan cd-levyn...

– – ajatusleikkinä voidaan kuvitella, että arkeologit löytävät autiomaasta kivitaulun, johon on hakattu jollakin tavoin säännöllisiltä näyttäviä merkkejä, joita kukaan ei kuitenkaan heti pystyisi tulkitsemaan. Taulun löytäjät voisivat nyt miettiä, ovatko merkit pelkkiä merkityksettömiä koristekuvioita vai ovatko ne jotakin unohdettua kieltä, niin että niiden sisältämästä merkityksestä voidaan pyrkiä pääsemään selville. Vastaavasti kaukaisen tulevaisuuden maapallolle saapuneet pienet, vihreät arkeologit voivat löytää kaivauksissaan cd-levyn ja pohtia, tarkoittavatko levyltä kuuluvat äänet jotakin vai ovatko ne vain ääntelyä. On siis perusteltua ajatella, että kielen ilmauksilla voi olla jokin merkitys, vaikka sitä ei kukaan pystyisikään ymmärtämään. (S. 12.)

Heikki Kangasniemi: Sana, merkitys, maailma. Katsaus leksikaalisen semantiikan perusteisiin (Finn Lectura, 1997)


Kielet jatkumoina ja verkostoina

Kielellisen kirjon kaikenpuolinen kasvu tuo yhtenäiskulttuuriimme paljon sellaista merkityisvarantoa, joka parhaimmillaan lisää suvaitsevaisuutta ja yleistä hyvinvointia. Ehkä ajan saatossa käy yhä useammin niin, että ei ole aina tarpeen erotella, mistä luonnollisesta kielestä kulloinkin on kysymys; kielet nähdään jatkumoina ja verkostoina, yhtenä ja samana kommunikoinnin ja itseilmaisun keinostona.

Tämä kehitys ei välttämättä tuhoa yleiskielen ylevää ideaa. Voi käydä juuri päinvastoin: kaikenlaista vaihtelua on helpompi sietää ja hyödyntää, kun on yksi sellainen kielen muoto, jonka joltisenkiin vakauteen voi luottaa. Tämänhetkiseen yhteiseen yleiskieleemme voi luottaa, kunhan sen huoltamiseen sitoudutaan myös valtiollisesti. Hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy olla varaa pitää yllä hyvinvoivaa yleiskieltä. (S. 205.)

Vesa Heikkinen ja Harri Mantila: Kielemme kohtalo (Gaudeamus, 2011)


Junttamiehet Tervajoen siltatyömaalla Vahvialassa. Kuva: R. Pitkänen. 1920 - 1929. Museovirasto.
Junttamiesten laatutyötä Tervajoen siltatyömaalla Vahvialassa 1920-luvulla. Kuva: R. Pitkänen. Museovirasto.

Liian eriytynyttä kielentutkimusta?

Tarvittaisiin myös entistä enemmän tieteidenvälistä tutkimusta esimerkiksi sellaisista kysymyksistä, kuinka politiikan omaksumat liikemaailman globaaliset käsitteet – kuten edellä mainitut tuottavuus tai laatutyö – asettuvat osaksi suomalaista keskustelua. Yhteiskuntatieteilijät ovat sitä kyllä viime aikoina ansiokkaasti tutkineetkin (esim. Hyvärinen ym. 2003; Kantola 2004). Ongelmana on se, ettei fennistien asiantuntemus siitä, miten ideologiat koodautuvat kieleen sanastoksi, kieliopillisiksi muodoiksi ja rakenteiksi, ole saavuttanut muiden tieteenalojen luottamusta tai edes kiinnostusta. Ehkäpä emme ole sitä ansainneet. Muutamia vuosia sitten suomen kirjakielen monitieteinen historiahanke piti yhteisiä seminaareja yhteiskuntatieteilijöiden kanssa, jotka tutkivat poliittisten käsitteiden syntyä 1800-luvulla, muun muassa sellaisten sanojen kuin kansalaisuus tai valtio vakiintumista merkityksiinsä. Käsitehistorioitsijoiden sinänsä kiinnostavaan teokseen kielentutkijoiden tiedoilla ei jälkikäteen arvioiden ollut minkäänlaista vaikutusta, vaikka siihen olisi monessa kohdin ollut syytäkin. Onko kielentutkimus eriytynyt jo liian kauas muista humanistisista ja yhteiskuntatieteistä ollakseen mukana keskustelussa?


Äidinkielen taidon arvoa ei voi rahassa mitata

Suomalaisten omana tehtävänä on huolehtia siitä, että niin kauan kuin maailmassa on äidinkieleltään suomalaisia kielenpuhujia, he voivat myös käyttää omaa kieltään. Äidinkieli on jokaiselle ihmisyksilölle korvaamattoman arvokas omaisuus. Sen perusteellinen ja syvällinen hallinta on edellytyksenä sekä yksilön omalle henkiselle kehitykselle että ulkomaailmaa koskevan tiedon hankkimiselle. Äidinkielellä on tällä tavoin tärkeä ohjaava funktio. Se toimii oppimistapahtumassa tavallaan metakielenä, ja sen vuoksi myös sen rakenteen tuntemus on ihmiselle tärkeää. Koulu ja äidinkielen opettajat ovat yksilön kehityksen kannalta monella tavalla avainasemassa. Äidinkielen taidon arvoa ei voi rahassa mitata.

Auli Hakulinen ja työryhmä: Kieli ja sen kieliopit. Opetuksen suuntaviivoja (Opetusministeriö, 1994)

Kolme poikaa katselemassa Lelubaari Oy -liikkeen näyteikkunaa Siltasaarenkadulla. Helsinki, 1970. Kuva: Eeva Rista. Helsingin kaupunginmuseo.
Koulupojat katselemassa näyteikkunaa Helsingissä 1970. Kuva: Eeva Rista. Helsingin kaupunginmuseo.




Ilta Saimaalla. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kuva: Vesa Heikkinen.
Ja äkkiä on ilta

Ja äkkiä on ilta, tekisi mieli sanoa runoilija Quasimodoa siteeraten. Poissa on huoleton tieteenteko. Näkymät synkkenevät. Maapalloistuminen ei tapahdu jättämättä jälkiä paikallisten kielten asemaan ja tilaan, vaikka niillä olisi lain suoja kuten suomella on. Kansainvälistyminen hiipii kansallisvaltioon montaa tietä. Yksilötasolla tämän huomaa siinä, että ihmisten kielitietoisuus heikentyy, havaitsi Harri Mantila (2006) kielipolitiikkaa analysoivassa puheenvuorossaan. Englannin asema vahvistuu siellä, missä raha liikkuu, pohti samana vuonna Kotikielen seuran esimies Lea Laitinen kritisoidessaan markkinatalouden ideologian työntymistä suomalaisiin yliopistoihin.

Auli Hakulinen: Fennistiikan suhde kielipolitiikkaan (teoksessa Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan, SKS, 2010)




Liian paljon sanoja

Sillä maailmassa on nyt liian paljon sanoja, yhden kielen sisällä liian paljon eksyttäviä ja petollisia kielijärjestelmiä. Kansan kielen konkreettisuus ja selvyys, se ettei sanota liikaa vaan tärkein, se ettei pelata sanoilla, se alkaa minusta tuntua demokraattiselta peruskieleltä, josta ehkä olemme etääntyneet liian kauas. Peruskielen heikentyessä tai syrjäytyessä menetetään koko ajan jotakin hyvin tärkeätä, jota ei voida saada takaisin ostamalla eikä anomalla: demokratiaa, kansanvaltaa, itsenäisyyttä. (S. 87.)

Erno Paasilinna: Itsenäisyys on kieli (teoksessa Kauppamiehet isänmaan asialla. Kirjoituksia, Otava, 1991)


Kaikki nousevat. Nouse!

Ilta on aamua viisaampi. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ahkeruus kovan onnen voittaa. Jumalan pelko on viisauden alku.

Aurinko nousee. Aamu tulee. Kukko laulaa. Linnut visertävät. Lehmä ammuu. Karitsat määkivät. Kaikki nousevat. Nouse!

Ihminen ajattelee.

Hän lausuu ajatuksensa muiden kuultavaksi.

Ilmi lausuttu ajatus on lause.


E. N. Setälä: Suomen kielen oppikirja alkeisopetusta varten
(Otava, 1900, päivätty Ristiinan Kallioniemessä kesäkuussa 1900)
Perhonen kukalla. Kuva: Vesa Heikkinen.
Nouse siivillesi, lause. Kuva: Vesa Heikkinen. (Kuvattu Ristiinassa eräänä kesäisenä päivänä.)

Sanoin saavutettu -sivujen toimitus

Vesa Heikkinen, päätoimittaja

Sivuston tekemiseen ovat osallistuneet monet Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoista.


Suomi 100

Sanoin saavutettu -sivut ovat osa Suomi 100 -ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivustolle.


Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely / Kundundersökning 2018

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången