Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kyllyys

Kysymys: Huomasin Lutherin käännöstyötä käsittelevän artikkelin yhteydessä, miten hieno sanamme kyllyys on, ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt. 12:34). Onkohan sana peräisin jo Mikael Agricolan sulkakynästä vai myöhempien aikojen satoa?

Vastaus: Kyllä jo Agricola käytti kyllyys-sanaa. Sanan varhaisin esiintymä Agricolalla on vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa: ”quin sinun laupiudhes, meiden rumisten rauinoxi, moninaijsen ja rickaan hedhelmeijdhen kyllydhen nyt andoij ”.

Tuo Matteuksen evankeliumin kohta puolestaan kuuluu Agricolan suomentamana melkein samoin kuin tutuksi käyneessä vuoden 1938 raamatunsuomennoksessa: ”sydhemen kyllydhest sw puhupi” (Se Wsi Testamenti 1548). Vuoden 1992 suomennoksessa kyllyys-sanasta on luovuttu ja jae on suomennettu: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”

Vastaaja: Elina Heikkilä



Vanhan kirjasuomen sanakirja: kyllyys


Omenat sateen jälkeen. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Omenoiden kyllyyttä.