Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Inkivääri

Kysymys: Mistä kaukaa tulee inkiväärin nimitys?

Vastaus: Aika kaukana ovat inkiväärin juuret: inkiväärikasvi on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, luultavasti Intiasta, ja sieltä on myös sen nimi lähtöisin. Inkivääri on tullut suomeen ruotsin, saksan ja muinaisranskan kautta latinasta, jossa nimitys on zingiber. Latinaan sana on saatu kreikasta (zingíberis), ja sinne nimitys on kulkenut yhdessä mausteen mukana Intiasta.

Inkivääri ei kasva enää missään luonnonvaraisena, sillä sitä on lisätty jo hyvin pitkään vain juurakosta, eikä se pysty enää lisääntymään suvullisesti. Inkivääristä käytetään sen juurakko, joka joko jauhetaan tai käytetään tuoreena, keitettynä tai hillottuna. Intiassa, Kiinassa ja Japanissa inkivääriä on käytetty paljon ensinnäkin lääkkeenä ja sittemmin myös mausteena. Se on tuotu Aasiasta Eurooppaan jo antiikin aikana.

Inkiväärillä on lääkitty etenkin ruoansulatusvaivoja, mutta myös vilustumista vastaan sitä on nautittu. Tapa on ollut tuttu Suomessakin kuten seuraavasta Mynämäen murre-esimerkistä käy ilmi: ”Kun kurk kippi o ni sit tlee hyvä lääket kun keittä riaska (= maidon) joukos inkfääri.” Sauvossa taas kehotettiin antamaan lapselle suuhun pala karvastelevaa inkivääriä, jotta tämä pysyisi hereillä kirkossa.

Vastaaja: Kirsti Aapala

Kielitoimiston sanakirja: inkivääri