Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Ihminen

Kysymys: Tiedetäänkö, mikä on sanan ihminen alkuperä?

Vastaus: Sanasta ihminen tunnetaan vanhassa kirjasuomessa (inhiminen, inihminen ym.) ja murteissa (imeinen, iniminen, imehno, imehinen ym.) runsaasti erilaisia variaatioita. Sanaa käytetään kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä; esimerkiksi karjalassa on imehnine, inehmine ’ihminen; nainen’ ja virossa inimene ’ihminen’. Mordvan kielissä on vierasta, vierailijaa tarkoittava sana, joka voi olla sama kuin suomen ihminen.

Sana ihminen on luultavasti lainattu muualta, mutta on epävarmaa mistä. Mahdollisesti se on lainautunut hyvin kauan sitten indoeurooppalaisesta kantakielestä suomalais-ugrilaisiin kieliin. Indoeurooppalaisella puolella oletetun lainalähteen jatkaja on säilynyt esimerkiksi sanskritissa muodossa jā-ḥ ’jälkeläinen; olento’. Myös balttilaista alkuperää on esitetty (vrt. liettuan įžymì ’tunnettu’).

Vastaaja: Klaas Ruppel

Lue myös:
Matti Vilppula: Murteet ja mennyt maailma (Kielikello, 2/1996)

Kielitoimiston sanakirja: ihminen
Suomen murteiden sanakirja: ihminen
Vanhan kirjasuomen sanakirja: ihminen