Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Värit paikannimissä

Paikannimissä on käytetty luonnossa nähtäviä värejä. Nimiarkiston kokoelmatietojen mukaan vesi, maaperä tai kasvisto on esimerkiksi tietyn sävyistä, tai paikka on muutoin synnyttänyt väriaistimuksia. Joskus paikannimen taustalla on henkilö, jonka hiusten on esimerkiksi arveltu olleen tietynväriset. Joskus taas taustalla on sukunimi tai talonnimi, esimerkiksi Sinisalo, Vihriälä tai Harmaa.

Värinnimityksen sisältäviä paikannimiä on eri puolilla Suomea, mutta Harmaa-alkuiset sijaitsevat lähinnä Lapin maakunnan eteläpuolella. Toisinaan eri värin sisältävät nimet sijaitsevat lähekkäin, esimerkiksi Harmaakallio on Keltasaarensuon laidassa Urjalassa.

Musta ja valkoinen

Tavallisin värinnimitys paikannimissä on musta. Mustaniemi, Mustalampi, Mustalahti ja Mustapuro kuuluvatkin yleisimpiin paikannimiimme. Osa värinnimityksistä on käännöksiä, esimerkiksi Sipoon ulkosaariin kuuluvan Mustan-Hevosen suomenkielinen nimi tulee ruotsinkielisestä nimestä (Svarta Hästen). Loppuosaa Hevonen on selitetty saaren muodolla. Musta tullee kallion tai metsän tummasta väristä.

Valkeakosken pitäjännimen kerrotaan tulevan Mallasveden ja Vanajaveden välisestä koskesta, jonka kuohut ovat näyttäneet valkoisilta tai vaaleilta. Myös Valkmusan suon ja kansallispuiston nimessä alkuosan kerrotaan tarkoittavan valkoista tai kirkasta (vettä). Ilmajoen Valkoisenkallion nimen sanotaan tulleen valkoisesta kivilajista. Valkoinen ja musta ovat paikannimissä usein vastakohtia, esimerkiksi toisesta lammesta on alettu käyttää Valkialampi-nimeä, koska vieressä on tummempivetinen, ehkä mutapohjainen, Mustalampi.

Ruskea ja punainen

Puna(inen)- ja Ruskea- kytkeytyvät toisiinsa, koska punaisen sävy voi olla rusehtava. Myös Ruoste-nimiä on paljon. Eeva Tuomisen tutkimuksessa kerrotaan, että monet ihmisten rakentamat kohteet ovat saaneet Puna-alkuisen nimensä punamultamaalista. Ruskea-alkuiset nimet ovat sen sijaan lähinnä luontopaikkojen nimiä. Tuominen selittää, että maa-aines tai kasvillisuus on voinut olla punaista. Samoin revontulet tai aamu- tai iltarusko ovat voineet saada aikaan samankaltaisia väriaistimuksia. Helsingin Punavuoren kaupunginosa taas on saanut nimensä Sepänkadun ja Punavuorenkadun punertavista rantakallioista.

Helsingin Ruskeasuon kaupunginosan suomenkielinen nimi käännettiin Brunakärristä. Ruotsinkielisen nimen alkuosa ei tarkoita kuitenkaan ruskeaa vaan paloa, kaskea tai kytöä. Ruskon pitäjän nimi tullee samanalkuisesta luontopaikan nimestä, joko pitäjän läpi virtaavasta kapeasta, ruskeavetisestä Ruskonjoesta tai kirkonkylässä sijaitsevasta Ruskkalliosta.

Keltainen

Sodankyläläisestä Keltaojasta kerrotaan, että rauta olisi värjännyt veden keltaiseksi ojan latvoilla. Jämsänkosken Keltakankaan nimilipussa taas kuvaillaan hiekkaa keltaiseksi. Tohmajärven Keltalammenkin pohjan maa-ainesta kuvaillaan kellertäväksi. Toisaalta kelta on monesta kasvista käytetty nimi. Esimerkiksi rentukkaa, leinikkiä ja kultapiiskua on sanottu keltakukaksi ja keltaliekoa, kulleroa ja terttualpia kellaksi (kelta). Muun muassa Virroilla olevan Keltalahden rantamilla kerrotaan kasvavan keltoja. Myös Pälkäneen Keltakallion nimilippuun kerääjä on merkinnyt, että kalliolla ollut kasvi olisi ollut väriltään kellertävä.

Harmaa ja sininen

Sini(nen)- ja Harmaa-luontonimiä on vähemmän. Sinisyyden tai tummuuden on esitetty olevan esimerkiksi multialaisen Sinervän järven taustalla. Sinilampia on toisinaan kuvattu syviksi. Raahelaisen Siniluodon taustalla taas lienee rantakallioiden väri tai alueelta tavattu sinikivi (vitriolum de cypro). Myös esimerkiksi Simon Sinihaaran ja Sinikosken ja Nurmeksen Sinikallion taustaa on selitetty sinisävyisellä kivellä. Paikan kasvistokin (esim. sinivuokko, härmäsammal) saattaa olla Sini-nimien taustalla.

Harmaa-nimiä selitetään myös usein värityksellä: Harmaallakankaalla kasvaa esimerkiksi jäkälää ja Harmaankaupungin kyläkunnan rakennusten kerrotaan olleen harmaita. Joskus taustalla saattaa olla talonnimi tai sukunimi. Harmajan majakkasaaren nimi puolestaan on käännös ruotsinkielisestä nimestä, jossa alkuosa Grå- kuvannee sekin saaren kallioiden väriä. Harmo(o)-nimiäkin on jonkin verran.

Vihreä

Vihreä-alkuiset paikannimet ovat harvinaisia ja usein talonnimiä. Vihreä- tai Vihriä-alkua tavallisempi on Viher-. Esimerkiksi Joutsassa on Viheri-niminen järvi. Se on todennäköisesti saanut nimensä samannimisestä koskesta, joka on ollut tärkeä kauttakulkupaikka Päijänteen ja Puulan välisellä vesireitillä. Värinnimitystä on toisinaan selitetty kasvuston vehreydellä.

Väri

Suomessa on lisäksi pieni Väri-alkuisten nimien joukko. Hyvinkäällä on Värioja, jonka nimi tulee siitä, että paikallisen villatehtaan värit värjäsivät vesistön sillä värillä, mitä kulloinkin tehtaassa käytettiin lankojen värjäämiseen. Lopella sijaitsevan Värilamminkin taustaksi esitetään näkövaikutelmaa. Aina selitys ei ole kuitenkaan väri. Esimerkiksi Oulun Värintörmän eli Värinrannan kerrotaan saaneen nimensä ruotsin kielen lauttaa tarkoittavasta sanasta färjä > färi. Rannassa on ollut lauttasatama.

Lähteet:

Aimo Hakasen, Tiina Manni-Lindqvistin, Sirkka Paikkalan, Ritva Liisa Pitkäsen, Kristian Slotten ja Matti Vilppulan nimiartikkelit Suomalaisessa paikannimikirjassa (2007)

Ritva Toropainen: Oulun kaupungin keskustan paikannimet (1992)

Esko Leino: Lopen järvien ja lampien nimet (1971)

Eeva Tuominen: ’Punainen’ paikannimistössämme (1991)


Suomen murteiden sanakirja: kelta