Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Paska-, Pasko- ja Pask-alkuiset paikannimet

Nimiarkiston kokoelmatiedoissa Paska-, Pasko- ja Pask-alkuisista nimistä saatetaan kertoa tarinoita, joissa joku tai jokin on tehnyt tarpeensa paikkaan ja nimi olisi syntynyt siitä. Esimerkiksi Paskakivi on lintujen suosima kivi ja Paska-ahteeseen (mäkeen) on kertynyt hevosen- tai lehmänlantaa. Paska-alkuista paikkaa on voitu pitää myös muuten epäsiistinä ja sotkuisena.

Usein paikan luonnehdinnoista käy kuitenkin ilmi, että Paska-, Pasko- ja Pask-alkuisiksi nimettyjä paikkoja on pidetty jollain tavoin vähäpätöisinä tai huonoina. Syy huonouteen voi olla paikan vaikeakulkuisuudessa. Paikka on esimerkiksi kivinen, ryteikköinen tai jyrkkä tai maaperä vetistä. Tai jos kyseessä on vesistönimi, voi esimerkiksi lammen tai järvenselän pohja olla mutainen tai vesi ruskeaa. Paikka voi olla myös pieni kooltaan tai löyhkätä, esimerkiksi vesi seisoo salmessa, ojaan on päässyt jätevesiä tai karin rantaan on ajautunut mätänevää roskaa.

Nimenantoperusteena on voinut toimia myös se, että paikka on taloudellisesti vähäarvoinen: maa on heinän kasvattamiseen tai viljan viljelyyn kelpaamatonta. Paska-, Pasko- ja Pask-alkuiset nimet ovat siis usein arvottaneet ja toisaalta kuvanneet paikan luonnetta.

Paska on maalaisyhteisöissä käytettyä tavallista arkisanastoa, joka voi tuntua ulkopuolisesta karkealta ilmaisulta. Paska-, Pasko- ja Pask-alkuista paikannimistöä on syntynyt runsaasti, esimerkiksi Paskolampi on yksi yleisimmistä lammennimistä Suomessa.