Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Onnenkuopasta Onnelaan

Suomen murteissa esiintyy sana onsi, joka tarkoittaa usein ’onttoa’ ja ’onkaloa’. Laatokan Karjalan, Etelä-Karjalan, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan murteissa sanalla tarkoitetaan '(vetistä) notkelmaa, notkoa’. Paikannimissä notkoa tarkoittavaa sanaa on käytetty esimerkiksi Hiitolassa, Jääskessä, Kirvussa, Kivennavalla, Lappeenrannassa, Lemillä, Lumivaarassa, Luumäellä, Rautjärvellä, Ruokolahdella, Suomenniemellä ja Ylämaalla. Yksittäisiä tietoja on muualtakin Suomesta. Sana taipuu vanhastaan yleensä onsi : onnen : onnes(sa). Nimiesimerkkejä ovat Volkanonsi, Pahansillanonsi, Syväonsi, Onnenkallioisenniemi, Onnenpelto, Loikanonnet, Karhunonnenlaakso ja Onnenkuoppa.

Suomalaisessa paikannimikirjassakin (2007, Sirkka Paikkalan artikkeli) mainitun Oriveden kylännimen Onnistaipale taustalla lienee sama notkoa, alavaa paikkaa tarkoittava sana. Onnistaipale-asuun on voitu päästä muodosta *Onsintaipale. Perinteisissä paikannimissä onnen merkitys ei siis yleensä ole ’onni’, toisin kuin esimerkiksi talonnimessä Onnela. Onni- ja onsi-sanoilla saattaa kuitenkin olla vanha yhteys, sillä Suomen sanojen alkuperä -teoksessa (1995) esitetään teoria, jonka mukaan onni : onne- saattaa olla eriytymä sanasta onsi.