Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kurkkio-nimet

Suomen Kurkkio-nimet ovat lähes kaikki vesistönimiä, ennen kaikkea koskien nimiä, ja ne sijoittuvat Nimiarkiston keruutietojen perusteella Käsivarren Lappiin ja Tornionjokilaaksoon sekä Suomen että Ruotsin puolella.

Enontekiöllä on useita Kurkkio-nimisiä koskia. Kurkkio esiintyy myös nimien loppuosana, esimerkiksi nimissä Hourukurkkio, Isokurkkio, Kirkkokurkkio, Kuirinkurkkio, Kuttasenkurkkio, Laakakurkkio, Lumikurkkio ja Ravikurkkio. Kurkkio-nimiä on myös muualla Suomen alueella ainakin Kittilässä, Inarissa, Muoniossa, Kolarissa ja Pellossa.

Nimen loppuosa kurkkio tarkoittaa peräpohjalais- ja Tornionjokilaakson murteissa ’jyrkkää, ahdasta ja louhikkoista koskea’. Nimiarkistossa kurkkiota on kuvailtu myös putouksentapaiseksi, ja jopa kovaksi ja kiivaaksi. Nimi Munnikurkkio (pohjoissaameksi Muonnjagorži) on selitetty lainaksi saamesta, sillä myös saamenkielisellä gorži-loppuosalla on ’vesiputouksen’ merkitys (Suomalainen paikannimikirja 2007). Etymologisissa sanakirjoissa, kuten Suomen sanojen alkuperässä (1992), on pidetty myös mahdollisena, että murresana kurkkio on johdettu sanasta kurkku merkityksessä ’koskennielu’.