Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kajava ja muita lokin nimityksiä paikannimissä

Suomessa on nimiä, joihin sisältyy ’lokkia’ tai harvemmin ’tiiraa’ tarkoittava murresana. Erilaisia tämän linnunnimityksen variantteja paikannimissä ovat esimerkiksi kajava, kaja, kajas, kajakka, kajakki ja kaija.

Kajavaa ’lokin’ merkityksessä on käytetty murresanana erityisesti Pohjois-Suomessa, Etelä-Karjalassa, Kymenlaakson eteläosassa sekä Hämeessä. Kajava-alkuisia nimiä on saatu Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon erityisesti Karjalankannakselta. Esimerkiksi Koivistolla on Kajavakivi, lokkien oleskelupaikka, jonka kerrotaan värjäytyneen valkoiseksi. Kivennavalta on tieto nimestä Kajavalampi ja Kanneljärveltä Kajavalammit.

Raumalta on tietoja Kajaskareista. Kuuskajaskari on merisäätiedotuksista tuttu matkailusaari Rauman edustalla. Saaren nimen luontevimpana selityksenä pidetään sitä, että kajas tarkoittaisi nimessä ’lokkia’, jolloin koko nimen merkitys olisi ’kuusta kasvava lokkiluoto’. Vastaavasti Kallikajaskarin merkitys olisi ’kallioinen lokkiluoto’ (Suomalainen paikannimikirja 2007, Sirkka Paikkalan artikkeli). Kajas-alkuisia linnuilla selitettyjä luontonimiä on saatu talteen myös esimerkiksi Antreasta ja Kirvusta (lintuselitys myös Viljo Nissilän teoksessa Vuoksen paikannimistö, 1939). Sippolassa on Kajasuo, jolla tiedetään pesineen kajoja, ja Kotkassa Kajakari. Salmelta on tieto Kajai-nimisestä saaresta, jossa on kajaiden eli lokkien pesiä. Linnunnimitaustaiseksi on selitetty myös Kangasalla Kajakkakarit ja Uudessakaupungissa Kajakkiletot.

Vanha talonnimi ja sukunimi Kaija on tulkittu sekin linnunnimitykseksi ’lokki’ (Sukunimet 2000). Murresanaa kaija tai kaijaa on käytetty ’lokin’ merkityksessä erityisesti Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Kymenlaakson ja eteläisen Keski-Suomen murteissa. Kaijan- ja Kaijaan-alkuisia linnuilla selitettyjä luontopaikkoja on Kaakkois-Suomessa ja lännempänä esimerkiksi Asikkalassa, Nastolassa, Nokialla, Lopella ja Mäntsälässä.

Kaija-nimien tausta voi olla kuitenkin myös toinen. Murresanaa kaita ’kapea, soukka’ on voitu taivuttaa vanhastaan kaita : kaijan (kaidan-asu on yleiskielinen). Esimerkiksi Juvan, Kangasniemen, Leivonmäen, Leppävirran, Nilsiän, Pertunmaan, Kuusamon ja Sodankylän Kaijanlampia ja Jämsän, Kerimäen, Mäntyharjun, Riistaveden ja Ruokolahden Kaijanjärviä on kuvailtu muodoiltaan pitkiksi ja kapeiksi, jopa kaidoiksi. Joidenkin Kaija-nimien taustalla saattaa olla myös henkilönnimi.

Päijänteessä Sysmän kunnassa on Kajaimensaari. Alue on samanmerkityksisten kajain- ja kajava-murresanojen levikkien reuna-aluetta. Kajaimensaari saattaakin kuulua ’lokkia’ tarkoittavien nimien ryhmään. Linnunnimitys on selityksenä mahdollinen, mikäli saari on ollut lintujen pesimis- tai oleskelupaikka.

Levikkikartat Suomen murteiden sanakirjassa

kajava
kaija
kaita


Lokki. Kuva: Tiina Manni-Lindqvist, Kotus.
Lokki Hakaniemenrannassa.