Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on paneutunut virka- ja säädöskieleen, journalismin, politiikan ja somen kieleen, kieleen liittyviin valta-, intertekstuaalisuus- ja ideologiakysymyksiin sekä ymmärtämiseen ja kielitietoisuuteen.

rss

11.1.2018 13.12
Vesa Heikkinen

Niskalaukaus kaikuu aina vaan

Kuoleman sana pitää historian hengissä.

Niskalaukaus-sana pulpahti kansalaiskeskusteluun 5. tammikuuta, kun Aamulehti julkaisi uutisen Oppositiojohtaja Antti Rinne: Hallituksen ihmiskuvan vääristyneisyys johtaa älyttömyyksiin – ”halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa niskalaukaus”. Laajan sosiaalisen median aineiston (Futusome) tarkastelu osoittaa, että sana todellakin pompsahti keskusteluihin rajusti. Yhtäkkiä sanaa käytettiin vuorokauden aikana yli tuhannessa sosiaalisen median viestissä, kun aiemmin sitä oli käytetty hyvin harvoin, silloinkin yleensä viittaamassa Trio Niskalaukaus -nimiseen rokkibändiin.

Keskustelu haaraantui Aamulehden jutun jälkeen moneen suuntaan, kuten keskusteluilla tapana on. Monissa puheenvuoroissa nostettiin esiin hallituksen lakiesitys, niin sanottu aktiivimalli, jota osa keskustelijoista kiivaasti puolusti, osa vähintäänkin yhtä kiivaasti vastusti.

Yksi voimakkaimmista keskustelun haaroista oli sen pohtiminen, onko poliitikkojen ylipäätään soveliasta käyttää moisia sanoja. Toisaalta muistutettiin, että kyllähän tätä on aiemminkin tehty, kun on puhuttu muun muassa nahkurin orsista ja talonpojan tappolinjasta.

Yksi keskustelun haaroista oli myös pohdinta journalistien vastuusta ja klikkiotsikoista: onko oikein laatia otsikoita, jotka saattavat johtaa lukijat harhaan? Aamulehden otsikosta voi syntyä mielikuva, että Antti Rinne olisi itse keksinyt lehtihaastattelussa käyttämänsä polvilleenlaittamis- ja niskalaukauskielikuvat – että kyse olisi hänen ”omista” sanoistaan. Jutun leipätekstistä ja jatkojutuista toki käy ilmi, että todellisuudessa Rinne lainasi saamaansa kansalaispalautetta. Myöhemmin Rinne täsmensi Facebookissa (10.1.2018), kuka sanoja oli käyttänyt ja miten:

Muutama viikko sitten olin Uudellamaalla kampanjatilaisuudessa. Torilla minua lähestyi noin 50-vuotias nainen, joka halusi kertoa minulle tarinansa. Korkeakoulutettu nainen oli jäänyt pari vuotta sitten työttömäksi. – – Kun puhe kääntyi hallituksen aktiivimalliin, nainen katsoi minua ja sanoi minulle hiljaa: ”Tuntuu siltä, että työttömät halutaan laittaa polvilleen ja antaa niskalaukaus.”

Keskustelu niin sanotusta aktiivimallista ja niskalaukauksesta on Aamulehden jutun ilmestymisen jälkeen käynyt kuumana. Some-aineiston analyysi osoittaa, että niskalaukaus-sanan sisältävissä viesteissä on käytetty taajaan vahvoja laatusanoja, sellaisia kuin paha, köyhä, raju, mauton, rankka.

Mutta mikä oikeastaan tekee niskalaukauksesta tunteita nostattavan ilmauksen? Syitä on monia.

Polvilleen laittaminen ja niskalaukaus viittaavat tilanteeseen, jossa ihminen teloitetaan. Tämä on järkyttävä mielikuva, johon yhdistyy ajatuksia epäoikeudenmukaisuudesta ja erityisestä raakuudesta.

Järkyttävyyttä vuoden 2018 Suomessa lisää varmasti se, että olemme juuri alkaneet viettää vuoden 1918 satavuotismuistovuotta. Niskalaukaus yhdistyy vielä 2000-luvullakin monien mielessä juuri tuon verisen sisällissodan tapahtumiin, kuten tässä nimimerkin ”näin se meni” kommentissa suomi24.fi-sivustolla (17.2.2013):

Taisteluissa Rovaniemellä ei kuollut yhtään ihmistä, myöhemmin teloituksissa kuoli 5-35 punaista, laskentatavasta riippuen, eli riippuu siitä kuka teloitetuista lasketaan Rovaniemeläiseksi.

Kaikkii teloitetut ammuttiin niskalaukauksella, yksi mies suoritti teloituksen, se oli Kemijärven nimismies ja se sai jokaisesta teloituksesta korvauksen, kappalehinnan, patruunan hinnan, matkarahat ja päivärahat, kilometrikorvaukset ajoista kemijärveltä rovaniemelle.

Mielenkiintoista on, että tämä Suomen historiallista kipukohtaa konkreettisesti kuvaava sana ei syystä tai toisesta päässyt 1900-luvun alkupuolen kieltä kuvaavaan Nykysuomen sanakirjaan (1951–1961). Oletan, että niskalaukauksista silloinkin puhuttiin. Onkohan sanan poisjättämisessä kyse jonkinlaisesta poliittisesta korrektiudesta tai itsesensuurista? Sota oli sanakirjaa tehtäessä vielä hyvin lähellä sanakirjan tekijöitä ja lukijoita.

Nykysuomen sanakirjassa on kyllä hakusanoina sellaisiakin kiistanalaisiksi osoittautuneita sanoja kuin punakapina (sanakirjan määritelmä: vasemmiston kapina v. 1918), punikki (halv. punakaartilaisista, joskus myös äärimmäiseen vasemmistoon kuuluvista), lahtari (halv. vapaussodan aikana punaisten vastustajistaan [= valkoisista, ”porvareista”] käyttämä haukkumanimi; myös yl. suojeluskuntalaisista) ja vapaussota (sota, josta jk kansa käy vapautuakseen toisen kansan ylivallasta; vars. Suomessa vuonna 1918 käydystä sodasta).

Mielenkiintoinen kysymys on, oliko teloittaminen tällä niskalaukausmenetelmällä kuinka yleistä sisällissodan kauheuksien keskellä. Ja onko niin, että niskalaukauksesta puhuminen kuuluu nimenomaan häviön kokeneen osapuolen kielenkäyttöön ja viittaa valkoisten harjoittamaan mielivaltaan? Näinhän voisi ajatella siitäkin syystä, että punaisten puolella puhuttiin myös lahtareista, teurastajista. Eläimiä on joskus lahdattu juuri niskaan ampumalla.

Niskalaukaus-sanaa ei ole otettu myöhempiinkään yleiskielen sanakirjoihin. Voi toki olla, että sanan käyttö on ollut niin vähäistä, ettei sen ole arveltu kuuluvan sanakirjoihin. Useimmiten käyttö taitaa olla nykyään kuvaannollista.

Myös Rinteen esiin nostamassa työttömän lausahduksessa niskalaukaus on vertauskuva, kylläkin raadollinen vertauskuva. Tarkoitus ei tietenkään ole sanoa, että joku hallituksen määräyksestä konkreettisesti panisi työttömän polvilleen ja ampuisi tätä niskaan. Tarkoitus on sanoa, että hallitus kohtelee työttömiä kelvottomasti, armottomasti, sadistisen alistajan elkein.

Tässä tilanteessa – oikeistohallitus, vasemmisto-oppositio, vallanpitäjät, työttömät kansalaiset, sisällissodan muistovuosi, kiivailu sodan nimestä ja tapahtumista – yksi sana tuo eteemme paitsi nykyhetken myös lukemattomat menneisyyden puheet, tekstit ja muut teot. Merkitysten ketjut ja verkostot.

Sadan vuoden takaiset tapahtumat elävät sanassa, joka kertoo karua kieltä kuolemasta. Pam! Ja meistä, jatkuvaa sisäistä sanasotaa yhä käyvistä suomalaisista.

Futusome.

Lauri Nurmi: Oppositiojohtaja Antti Rinne: Hallituksen ihmiskuvan vääristyneisyys johtaa älyttömyyksiin – ”halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa niskalaukaus”. Aamulehti 5.1.2017.

Antti Rinne Facebookissa.

Sisällissota, ketä oikeasti kiinnostaa (keskustelu.suomi24.fi).


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

11.1.2018 20.25
Pertsa
Onko totta ja
Kiinnostaisi tietää, onko tarina mummosta totta. Luulen että näitä tarinoita keksitään paljon itse. "Eilen tapasin erään rekkakuskin joka..." "Erään turkijan kanssa juttelin eilen saunassa..."

Ihmisillä on taipumus uskoa aina tarinaan. Eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Usein ei ole väliäkään onko tarina totta. Ehkä tässä niskalaukaus-tarinassa on vai onko siinäkään. Enpä tiedä
15.1.2018 14.50
Vaskilohi
Niskalaukaus ja yhteislaukaus
Jäin miettimään tuota teloittamista niskalaukauksella ja sen yleisyyttä – yleensä ainakin sodan kuvastossa (joka ei välttämättä noudattele todellisuutta mutta on kuitenkin se, joka on päällimmäisenä kulttuurillisessa muistissa) teloitukset on suoritettu yleensä yhteislaukauksin niin, että teloitettavat ovat olleet rivissä seisomassa teloittajiin päin. Vaikka lopputulos onkin sama, niin tähän verrattuna niskalaukaus tuntuu vielä kurjemmalta ja alistetummalta kohtalolta. Seisominen jättää kuitenkin tapettavallekin vielä tietyn arvokkuuden, kun taas polvillaan oleminen on jo vahva alistuneisuuden merkki. Tämä tehnee ”niskalaukauksesta” kielikuvanakin poikkeuksellisen vahvan kuvaamaan tilannetta, jossa viimeisteltävä on jo valmiiksi kukistettu.
15.1.2018 14.55
Vesa Heikkinen
Kiitos kommenteista!

Tarinan totuudesta: hyväuskoisina uskomme, kunnes toisin todistetaan.

Teloittamiseta: Niskalaukaus on kuvatulla tavalla armoton ja nöyryyttävä, teloitettavalta kaiken arvon ja merkityksen riisuva teloitusmuoto. Teloitettava joutuu vielä ennen kuolemaansa menemään polvilleen teloittajansa edessä, alistumaan viimeisen kerran.