Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on paneutunut virka- ja säädöskieleen, journalismin, politiikan ja somen kieleen, kieleen liittyviin valta-, intertekstuaalisuus- ja ideologiakysymyksiin sekä ymmärtämiseen ja kielitietoisuuteen.

rss

23.5.2017 14.01
Vesa Heikkinen

Jonnet ei muista Jonnee?

Erikoisesta erisnimestä yleiseksi yleisnimeksi.

Lapset ovat puhuneet Jonneista: Jonnet ei tiedä. Jonnet ei muista. Jonnet on hei cringei.

Mietin, ketkä Jonnet tässä nyt ovat puheena. Vai sittenkin jonnet? Yritetäänpä selvittää.

Ensin tarkistan tietenkin Kielitoimiston sanakirjasta. Onko jonne ehtinyt jo sinnekin? Onhan toki, tosin toisessa, sanoisinko tavanomaisessa pronominimerkityksessään: johon (paikkaan), minne, mihin. Substantiivia jonne sanakirja ei tunne, vielä.

Kurkistus laajaan sanomalehtiaineistoon (Suomen media-arkisto) kertoo, että jonne ei ole levinnyt journalistiseen yleiskieleen. Ensimmäiset esiintymät jonnet-monikolle löydän vuodelta 2016, ja esiintymiä on vain pari.

Nuorison juhlintaa Hietarannan uimarannalla koulujen päättymispäivänä 31.5.2008. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.
Nuorison juhlintaa Hietarannan uimarannalla koulujen päättymispäivänä 31.5.2008. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.

Jonnenjoutavaa?

Minulle Jonnesta tulee ensin mieleen Jönni: Jönni Lumperi, Maiju Lassilan Kuolleista heränneen (1916) päähenkilö. Jönni sekoittuu ajukopassani Jooseen, Veijo Meren Manillaköyden (1957) Keppilän Jooseen. Häilähtääpä mielessäni myös Ludvig Holbergin Jeppe, joka juo. Tuttu näytelmästä Jeppe Niilonpoika (Jeppe på Bjerget eller Den forvandlede Bonde, 1722).

Jonninjoutavaa, tämä mieleenjuolahtelu! Siis epäkelpoa, mitätöntä tajunnanvirtaa. Mutta jatketaan vielä hetki: Jonninjoutava on käytössä jo vanhassa kirjasuomessa, kun puhutaan tyhjänpäiväisyyksistä: ne on jonni joutawia loruja (Ganander). Myös murteissa jonninjoutava on ollut monikäyttöinen ilmaus erityisesti kielteisissä merkityksissä (turha, mitätön, kelvoton): Ain se marisuo jonniijjoutavast (Kurkijoki).

No niin. Taisin eksyä joron jäljille, kun yritän pysyä jonnen jäljillä. Olen tietty hakoteillä. Lähden siis jonnekin muualle, toiselle tielle, someen. (En Someen tielle, sellainen toki on tuttu Ristiinasta.)

Nettijonnet

Laajasta sosiaalisen median aineistosta (Futusome) käy ilmi, että jonnet ovat tavallisia somekeskusteluissa ainakin jo vuonna 2015. Hakufraasit ”jonne ei tiedä” ja ”jonne ei muista” eri taivutusmuodoissaan tuottavat yhteensä lähes 5 500 sosiaalisen median osumaa. Vuonna 2016 osumia on noin 3 000 ja alkuvuoden 2017 aikana noin 2 500.

Verkkokeskusteluista löytyy viitteitä siitä, mistä jonnepuhe on saanut alkunsa. Ilmeisesti kyse on 1990-luvun lopun tai 2000-luvun alun ilmiöstä. Arveluita on monia.

Yhden arvelun mukaan kyse on yksittäisestä Jonne-nimisestä pojasta, joka tubetti (eli teki Youtube-videoita) ja joi videoillaan Euroshopper-energiajuomaa ja jota alettiin netissä pilkata Jonne ES:nä eli ES-Jonnena. Jonnemeemit kukoistivat.

Toisen arvelun mukaan kyse oli yksittäisestä tubaajasta, mutta hänen nimensä ei ollut Jonne. Kyseistä tubaajaa vain alettiin syystä tai toisesta kutsua jonneksi. Hetken kuluttua moni netissä viihtyvä poika sai kuulla olevansa jonne.

Kolmannen arvelun mukaan jonnettelun taustalla on kahden eri sivuston käyttäjien välinen kiista tai riita. Netin Urbaanin sanakirjan mukaan ”alkuperä on suomalaisen Kuvalauta-sivuston käyttäjien kokemassa ylemmyydentunteessa myöskin suomalaisen Jonneweb-sivuston käyttäjiin”. Urbaanin sanakirjan mukaan jonnea voidaan ”käyttää monessa eri yhteydessä, mutta alkuperästään johtuen sitä käytetään eniten kuvaamaan tietynlaisia nuoria tai lapsia, vain ja ainoastaan negatiivisessa mielessä”. Urbaanissa sanakirjassa on myös fraasin jonnet ei muista selitystä: ”Viittaa johonkin nostalgiseen. Jokin mikä oli ennen huippua ja eeppistä, eikä nykyjustinbieberit vaa tajua, koska olivat silloin vielä isänsä kiveksissä. Jonnet ei muista the joulukalenteria, markkaa, McGyveriä, snessiä...

Jonneläppää?

Yleisnimi jonne näyttää viittaavan säännönmukaisesti miespuolisiin ihmisiin. Sen rinnalla on alettu käyttää naispuolisiin ihmisiin viittaavaa jonnaa.

Näyttää siltä, että puhe jonneista ei ole hetken huumaa, vaan pysyvämpi kielellinen ilmiö. Kun tutkii some-esimerkkejä, havaitsee, että useimmiten jonneista puhutaan jollakin tavalla humoristisesti, ”läpällä”, jopa myönteisesti. Toki suoranainen pilkkaaminen ja kiusaaminenkin ovat yleisiä.

Jonkinlaista ilmauksen neutraalistumistakin ehkä on havaittavissa, samoin merkitysten laajentumista tarkoittamaan monia eri (muistamattomia) sukupolvia. Vai miten pitäisi tulkita Samae Koskisen runoilua laulussa ”Jonnet ei muista” (2017)? Ketkä kaikki jonneja oikein ovatkaan?

Jonnet ei muista Nokialaista keksintöä suomalaista, joka rajat ylitti / Jonnet ei muista Sepulturaa kun kaksi Cavaleraa siinä tykitti /  Jonnet ei muista aikaa sodan kun jotku kodin oman joutu taakse jättämään /  Jonnet ei muista Väinämöistä ja se on ihan OK, en muista minäkään

Englantilaisen koulun oppilaita välitunnilla. 1981. Kuva: Ari Himanen. Helsingin kaupunginmuseo.
Harva oli kuullut Jonneista 1980-luvulla, jonneista puhumattakaan. Tässä englantilaisen koulun hilpeitä oppilaita välitunnilla vuonna 1981, ajalta ennen jonnettelun alkua. Kuva: Ari Himanen. Helsingin kaupunginmuseo.

Hyvä nimi pilalla?

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta käy ilmi Jonne-nimen suosio. Kyse ei ole uudesta nimestä. Toki nimi oli hyvin harvinainen 1900-luvun alupuolella: esimerkiksi vuosina 19001919 nimi annettiin 74 lapselle, vuosina 19601979 jo 277 lapselle. Vuosina 19801999 Jonne-nimen sai 1 948 lasta, vuosina 20002009 taas 1 001 lasta. Vuosina 20102017 Jonne-nimi on annettu 491 lapselle.

Tämä viittaisi siihen, että samaan aikaan kun erisnimen Jonne rinnalla on alettu käyttää yleisnimeä jonne ja vieläpä enimmäkseen kielteisissä yhteyksissä, erisnimen suosio on laskenut. Valitettavasti nimipalvelusta ei saa vuosikohtaisia tietoja. Kiinnostavaa olisi nähdä, kuinka suosittu Jonne-nimi oli esimerkiksi viime vuonna.

Erisnimen yleisnimistyminen ei ole tavatonta. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa sellaisten nimien kuin Urpo ja Uuno muuttumiseen yleisnimiksi. Eivätkä urpo ja uuno mitenkään mairittelevia nimityksiä ole. Kielitoimiston sanakirjan mukaan niillä viitataan hölmöihin ja typeriin ihmisiin, mäntteihin. Ehkä on niin, että erisnimiä otetaan yleisnimikäyttöön erityisesti, kun on tarvetta kielteisille ilmauksille?

Mutta kuka oli alkuperäinen Urpo, kuka Uuno? Tarina ei kerro. Eikä alkuperäisen Jonnenkaan arvoitus tässä ratkennut. Oliko häntä edes?

Eivätkä kysymykset tähän lopu: Voinko käyttää jonne(t)-sanaa, jonnet ei muista -lausahdusta tai jotain sen kaltaista ilmausta hyväntahtoisesti? Vai osallistunko niitä käyttäessäni aina jonkinlaiseen pilkkaamiseen ja ivaamiseen?

Kertokaa. Joku. Pliis.

Jonne (Kielitoimiston sanakirja)
Jonninjoutava (Vanhan kirjasuomen sanakirja)
Jonninjoutava (Suomen murteiden sanakirja)
Jonne (Urbaani sanakirja)
Suomen media-arkisto
Futusome
Nimipalvelu (Väestörekisterikeskus)
Jaakko Sivula: Erisnimestä yleisnimeksi (Kielikello 9, 1977)
Taru Kolehmainen: Erisnimestä yleisnimeksi – aataminomenoita Kankkulan kaivoon (Kielikello, 1/2012)

Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa | Keskustele

23.5.2017 15.08
Matti
Käsitykseni on, että Jonnet ei muista on nimenomaan hyväntahtoinen, setämäinen lausuma, jossa nimi on vain sukupolven indeksinä ja ymmärretään abstraktin absurdina ilman mitään suhdetta oikeisiin Jonneihin
23.5.2017 17.16
Osallistut. Kannattaa pyytää Muoto-opin arkistosta P. Haaviston kandityö vuodelta 2015: "Jonnet ei muista" - Tutkielma _jonnen_ appellatiivisesta käytöstä. Aineistona mm. lähemmäs 7000 lomakevastausta jonnen merkityksistä.
24.5.2017 11.29
Timo
Juniorit ei muista?
Minä olen yhdistänyt jonnen juniori-sanaan, tai ehkä paremminkin "junnuun". "Juniorit ei muista." > "Junnut ei muista." > "Jonnet ei muista." Voi olla, että arveluni menee hakoteille, mutta pidän sitä kuitenkin mahdollisena. Slangissa vaihtelu junnu : jonne lienee hyvinkin mahdollinen, semminkin erisnimen analogiasta.
27.5.2017 10.13
Vaskilohi
Jonne ei muista
Onhan ”jonnet ei muista” -juttu vanha, Google Trendsistä löytyy fraasilla hakuja jo vuodelta 2010. Termi lienee vielä vähän sitäkin vanhempi. Itse muistan sitä käytetyn jo hyvän aikaa ja miettineeni, että alkuperäiset ”jonnet” (n. 13-vuotias, ES-energiajuomasta pitävä suulas poika) ovat jo hyvinkin aikuisiässä... joskin saatan käyttää termiä ihan sen alkuperäisestä ikäluokasta yhä, mutta myös yhä vanhemmista kun oma ikä karttuu :)

Nimen taustalla lienee se, että ”Jonne” nähtiin jotenkin stereotyyppisenä tuon ikäpolven nimenä, jota ei juuri ollut sitä vanhemmilla. VRK:n nimipalvelu ei enää anna vuosikohtaisia nimimääriä, mutta ainakin nimen suosio nousi vuosituhannen vaihteeseen ja sitten näyttää kääntyneen laskuun, eli ehkä tässä on perääkin! Palvelun haarukka (1980–99) on vain aika iso, eikä kerro ovatko nimet painottuneet 1990-luvun loppupuolelle, kuten vähän epäilen. Negatiivinen sävyhän termillä on, koska se ei tarkoita ketä tahansa teinipoikaa, vaan nimenomaan sellaista, joka käyttäytyy vanhemman näkökulmasta jotenkin häiriötä aiheuttavasti, typerästi tai osoittaa tietämättömyytensä vanhemmille itsestään selvistä asioista.

Itsekin käytän ”jonnea” usein päivitelläkseni jotain havaitsemaani – ”siellä oli jotain jonneja jotka...” on vetävämpi aloitus juttua kertoessa kuin ”näin nuoria, jotka” – usein myös hivenen ironisesti. Sekasukupolisesta joukosta ”jonnetkin”, joskin ”jonnettaretkin” saatan mainita...
29.5.2017 4.40
A-P
Kiusaamista
Suoraan kysymykseen suora vastaus: kyllä osallistut. Matti ja Timo ovat hakoteillä.

Ei ole yksi eikä kaksi itkua, joita on itketty, kun 11-vuotias Jonne-poikani on tullut koulusta kotiin. Jonnettelu oli vielä viime lukuvuonna päivittäistä. Osalta se oli toki hyväntahtoista kiusoittelua, mutta ei läheskään kaikilta, etenkään isommilta pojilta. Olen toimittajana, isänä ja kansalaisena seurannut termin merkitysvivahteita ja käyttöä sekä jututtanut aika monia varhaisteinejä ja teinejä asiasta. Jonne on peräisin termistä ES-Jonne (alkuperänä voi olla blogistin mainitsema bloggari, tosin en ole kuullut), jolla tarkoitetaan energiajuomia lipittäviä, levottomasti ympäriinsä "päriseviä", hieman yksinkertaisia ja mistään mitään mitään tietämättömiä ja muistamattomia, kultakalan kärsivällisyydellä varustettuja poikia.

Asuttuamme tämän lukuvuoden ulkomailla jonnettelu on vähentynyt, vaikka koulu on suomalainen. Poika on myös niellyt kohtalonsa ja paksunahkaistunut kääntäen jutun itsekin vitsiksi. Defenssi vai miellyttämisenhalua, sitä tutkailen.

Oletan, että yleisintä jonnettelu on murroikäisillä, jotka tykkäävät jonnetella varhaisteinejä ja murrosiän ohitta ohittaneilla, jotka ivaavat nuorempiaan. Se vaikuttaa olevan yleisen naurunalaistamisen lisäksi jonkinlainen ikää koskeva erotteluperuste.

Aikuisten harjoittamaa jonnettelua on ehkä vaikeinta tajuta, jota sitäkin tosiaan jo tapaa. Se tuntuu koskevan ehkä y- ja z-sukupolven edustajia, jotka "eivät muista". Onhan se kauheaa jos jollakulma ei ole omakohtaisia muistikuvia ajoista, jolloin paheksujan omat sukupolvikokemukset ovat muovautuneen. Jonne, Urpo tai Uunohan sellainen ilman muuta on! On aika käsittämätöntä, että yleensäkään voi olla yleisesti hyväksyttyä, että mikään nimi kaapataan tarkoittamaan jotain negatiivista. Blogistin mainitsemat Uunot ja Urpot, mutta myös Jormat, Liisat (piisaliisa), Jonnet, Taunot, Erkit ("eihän sitä erkkikään...") saavat suoranaisesti kärsiä nimestään. Minusta kyse ei ole yhtään mistään vähemmästä, kuin sydämettömästä sivistymättömyydestä.
1.6.2017 10.20
Vesa Heikkinen
Kiitos kommenteista! Ollaanpa siis harkitsevaisia tuon jonnettelun kanssa.
1.6.2017 10.54
Timo
Abusus non tollit usum
Korjaisin vielä väärinkäsityksen: se, että joku on käyttänyt tätä sanontaa pahantahtoisesti, ei tarkoita, ettei sitä voisi käyttää neutraalissa tai positiivisessa merkityksessä. Sellaisissa yhteyksissä olen "jonnea" nähnyt käytettävänkin.

Mahdollista tietenkin on, että ilmaus muuttuu ajan kanssa yksinomaan tai lähes yksinomaan negatiiviseksi. Harkintaa sopii siis käyttää.
5.1.2018 17.37
Jonne
Jonnen alkulähteille.
Tuossahan oli "Joukoittain" hyviä arvauksia.
Jotta totuus ja alkuperä ei unohtuisi niin:
"Jos Olet Niin Nuori Ettet Tiedä" Tuosta on himpun verran luoda yhtälöä vaikka Taunoon.
10.6.2018 17.41
Tervetuloa nykyaikaan
Ei se niin mene
Useimmiten jonne ei tarkoita ketään yli 13-vuotiasta eikä liity energiajuomiin tai liikapelaamiseen vaan n. 8-12-vuotiasta poikaa joka koko ajan haluaa vaikka väkisin olla kavereidensa kanssa. Tämä ilmenee esimerkiksi toistuvana riitelelynä kotiintuloajoista. Jonnetyyppisiä ominaisuuksia ovat pakkomielteet pelata pelejä nimeltä Overwatch, Fortnite, Pokemon GO, Clash of clans ja muita pelejä joilla on samalta näyttävä artstyle. Tyypillisellä jonnella on tapana aukoa päätä kaikille ketkä eivät ole hänen ”kaveriporukassaan”. Jonnet haluavat jatkuvasti tehdä vaikka ihan älyttömiä ideoita päämääränään esim miiden jonnepelien pelaaminen tai kavereilla olo.
ES-jonne tarkoittaa energiajuomia juovaa jonnea. ES-lyhenne tulee enegiajuomamerkistä EuroShopper EnergyDrink mutta nykyään sillä tarkoitetaan kaikkia energiajuomia.
Ne joita tällainen äärimmäisyyksiin menevä sekoilu ärsyttää käyttävät nimitystä jonne leimatakseen näitä poikia.

Jonnet ei muista [jotain mennyttä asiaa]-tyylisellä lauseella ilmaistaan jotain omasta mielestä aiemmin paremmin ollutta asiaa jota nämä jonnet eivät voi muistaa koska he olivat sinä aikana liian pieniä tai eivät olleet syntyneetkään. Tämä liittyy entisten aikojen ihannoimiseen ja nostalgiaan. Tämä entinen aika tarkoittaa jotain aikaa vuosien 1990-2012-välillä.

Käytäännössä on vaikeaa määrittää tarkasti kula on jonne ja kuka ei. Termi soveltuu ihmisiä paremmin erilaisten ominaisuuksien ja asioiden kuten pelien kuvastamiseen
2.12.2018 4.44
JohannesW
Minä ajoittaisin Jonne-käsitteen synnyn tuonne jonnekin vuosiin 2008-2009. Voi olla, että nimi sinänsä tuli Jonneweb-verkkosivuston nimestä mutta käsittääkseni "Make", "Viljami" ja "Joni" sekä vastaavat jonnemaiset stereotypiat eli yläasteikäiset energiajuomista pitävät ja 4chan/Kuvalauta-foorumien meemejä viljelevät nuoret olivat olemassa kutakuinkin samoihin aikoihin juuri Kuvalaudan tarinoissa. Jonneweb vain pääsi antamaan nimen sille jonneimmista jonneimmalle.

Veikkaisin, että noihin aikoihin myös energiajuomien suosio räjähti. Kun itse ostin Ameriikoista tilattuja Jolt Cola -tölkkejä kavereilta joskus 2003-2005 niin energiajuomat olivat vielä aika marginaalinen nörttipiirien ilmiö eivätkä yläasteikäiset vielä niitä kittailleet "pärinöiden" toivossa. Varhaisimmat meemikuvat joissa esiintyi "jonneja" myös tuntuvat esittelevän nuorisomuotia jostain tuolta 2006-2010 tienoilta.