Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Ulla-Maija Forsberg. Kuva: Otso Alasko, Kuvain.

Ulla-Maija Forsberg on Kotimaisten kielten keskuksen johtaja. Forsberg toimi aikaisemmalla Kotus-kaudellaan (1984–1998) Suomen sanojen alkuperä -sanakirjan päätoimittajana.

31.8.2017 14.08
Ulla-Maija Forsberg

Stadin slangi 1980-luvulla

Typistynyt haba ja kepistä kebaksi.

1980-luku antaa aasinsillan yhden slangin kiintoisan ilmiön pohtimiseen. Se koskee johto-oppia ja sananmuodostusta, johon suomen kielessä ja siten myös etymologisessa tutkimuksessa on selvät säännöt.

Vaihdetaan: uusi suffiksi treenattuun hauikseen

1980-luvulta on peräisin yksi suosikkisanoistani: treenattua hauislihasta sekä lihaksikasta ja rotevaa tarkoittava haba. 1980-lukuhan oli myös kehonrakennuksen suosion laajenemisen vuosikymmen, ja Kike Elomaa voitti useita alan kilpailuja, muun muassa Ms. Olympia-tittelin vuonna 1981. Etymologisesti sana ei ole ongelma siinä mielessä, että slanginpuhuja ja -ihmettelijä kyllä osaa yhdistää sen hauis-sanaan. Johto-opin säännöt lentävät sanan kohdalla kuitenkin romukoppaan.

Sana hauis itse on säännönmukaisen sananjohdon tulos; se on sukua sanalle hauki, ja siitä on käytetty myös nimitystä haukilihas varmaankin muodon perusteella. Sanan hauki säännönmukainen johdos on deminutiivi tai adjektiivimainen haukinen. Tämä johdostyyppi puolestaan muodostaa yhdyssanoja vartalon s-variantilla, joten haukisesta yhdyssanan alkuosana tulee hauis(lihas). Vokaalienvälinen -k- on suomen astevaihtelussa aika heikoilla, ja niin on tässäkin sanassa jäänyt sanan keskelle kasauma vokaaleja – ei kovin paljon ainesta äänteelliselle variaatiolle.

Haba on tässä tapauksessa tulosta suffiksinvaihdoksi kutsutusta ilmiöstä. Osmo Nikkilä esitteli tämän käsitteen tarkastellessaan semmoisia sanapareja kuin nopea–nopsa, joista kumpikaan ei ole toisen kantasana ja jotka tarkoittavat aika lailla samaa asiaa. Tuo nopsan sisältämä -sa onkin slangissa tuottelias suffiksi: sillähän muodostetaan esim. iso joukko koulun oppiaineiden nimiä. Hissa ja fyssa ovat sopivia lähtökohtia vartalon sisältämän s:n vuoksi, ja mallin mukaan ovat syntyneet bilsa, mantsa ja köksä (köke, köge ’keittiö’) sekä mm. pulsa ’pulpetti’. Sanat osoittavat myös samanlaista typistymistä kuin haba; alkuperäisestä sanasta ei jää jäljelle kuin nysä sanan alkupäästä.

Kovaa treeniä kuntosali Nautiluksen tiloissa vuonna 1982. Kuva: Harri Ahola. Helsingin kaupunginmuseo.
Haba kasvaa kuntosali Nautiluksen tiloissa vuonna 1982. Kuva: Harri Ahola. Helsingin kaupunginmuseo.

Keba huuleen, jäbä

Missä on vaihtuneen suffiksin alkuperäinen malli? 1980-luvun uudistuksia on myös keba ’tupakka’, jonka alkujuuria ei tarvitse etsiä kovin kaukaa, paitsi että prosessissa on otettava huomioon myös merkityksen siirtymä, yksi tavallisimmista mekanismeista slangisanojen syntyprosessissa. Keba on tietysti sama kuin keppi ja kepakko, vaikka keba ei ole keppiä slangissa tarkoittanutkaan. Sen sijaan huomattavasti iäkkäämpi tšeba on tarkoittanut keppiä ja satunnaisesti myös tupakkaa.

Keppi ja tšeba ovat molemmat lainoja samasta ruotsin sanasta käpp ’keppi’; keppi vanhempi, tšeba nuorempi (satavuotias). Keba ’tupakka’ taas on slangin oma väännös sanasta keppi.

Kolmas saman sanamuotin edustaja on jäbä. Merkityksessä ’nuori mies, poika’ se on 1960-luvulta mutta jo 1940-luvulla sitä on käytetty merkityksessä ’(vanha) mies, ukko, äijä’. Se liittyy tietysti sanaan jätkä. Yllä mainittu keppi/käpp slangin ba/-suffiksin levittäjänä johti kuitenkin ajatukseni sanaan jäppinen pojan ja miehen merkityksessä, jota itse olen käyttänyt luontevasti. Sekin on kuitenkin vasta 1960-luvulta. Sukunimi Jäppinen on alkuaan Jakob-nimen muunnelmia, tietää Suomalainen nimikirja, mutta jäpiminen ja jäppiminen suomen murteissa viittaa yhdyntään tai astumiseen. Jätän kysymyksen toistaiseksi avoimeksi ja saatan jopa vähentää jäppis-sanan käyttöä.

Jäbällä on kuitenkin myös samaan aihepiiriin kuuluva ikätoveri, alussa mainitun hauiksen homonyymi haba ’koketti, ilotyttö’ (1940-60-luvuilta). Se on sellaisenaan, koko hahmoineen, lainaa ruotsista, jossa tunnetaan halventava ja arkinen sana habba ’vanhempi nainen; ämmä; (Suomessa) homssu, hepsankeikka’, verbinä ’hosua, hutiloida; höpöttää’. Ei siis liene mahdotonta, että tämä kevytkenkäinen haba olisi tartuttanut suffiksinsa myös kaveriinsa jäbään.

Nuoria miehiä istumassa auton konepellillä Kaivopuiston rannassa vuonna 1980. Kuva: Volker von Bonin. Helsingin kaupunginmuseo.
Kasarijäbiä auton konepellillä Kaivopuiston rannassa vuonna 1980. Kuva: Volker von Bonin. Helsingin kaupunginmuseo.


Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Tapaamisiin 1990-luvulla!


Suomi 100
Kirjoitus kuuluu Sanoin saavutettu -kokonaisuuteen, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivuille.

Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

1.9.2017 12.47
Pirkko Kuutti
Entä kybä?
Onko kybä (ja kybällä) nuorempi muodoste?
1.9.2017 12.58
Ulla-Maija
kybä on 1970-luvulta, kypä 1960-luvulta; tuon "kybällä" mainitsee myös Paunonen, kasariltapa juuri.
1.9.2017 17.51
Timo Partanen
Jäbä ja jäppinen
Jäbä ja jäppinen ovat niin lähellä toisiaan, että olen kai automaattisesti ajatellut, että jäppinen on johdos jäbä-sanasta (jätkä : jäbä : jäppinen). Tällainen muuntelu ja vaihtelu tuntuisi slangissa luonnolliselta, mutta asia saattaa toki olla monimutkaisempi.

NSSK mainitsee kundi-sanan tarkoittavan ruotsin mukaisesti ’asiakasta’, mutta tässä merkityksessä en koskaan ole sitä kuullut käytettävänä. Milloinhan sanan ”kundi” merkitys on muuttunut nykyiseksi?