Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Ulla-Maija Forsberg. Kuva: Otso Alasko, Kuvain.

Ulla-Maija Forsberg on Kotimaisten kielten keskuksen johtaja. Forsberg toimi aikaisemmalla Kotus-kaudellaan (1984–1998) Suomen sanojen alkuperä -sanakirjan päätoimittajana.

28.4.2017 13.31
Ulla-Maija Forsberg

Stadin slangi 1940-luvulla

Ammis ja emlat: suomeakin on hyödynnetty slangisanoissa.

Stadissa 1940-luvulle tultaessa venäjän ja ruotsin kieliä alkoi yhä enemmän syrjäyttää englanti. Sotavuosista ja puutteesta huolimatta amerikkalainen populaarikulttuuri näkyi ja kuului.

Oletko bisi vai buugataanko?

Huvituksista kertoo ainakin buugaaminen, uusi tanssityyli, jota mentiin boogien tahtiin. Tanssin lomassa tai sen asemesta otettiin drinkit. Tätä kirjoittaessa verkkokalvoille hiipii amerikkalainen mustavalkoinen elokuva (”let’s have a drink”).

1940-luvulta ovat peräisin myös kreisi, greisi ’hullu’ (engl. crazy), feisi, feissi tai face ’kasvot’ (engl. face, ranskan kautta englantiin tullut latinalaisperäinen sana facies ’kasvot’) sekä bisi ’ahkera, kiireinen; kiire’ (engl. busy ’kiireinen’). Ruotsalaisperäisen leipää tarkoittavan sanan brögu rinnalle (ruotsin bröd, puheessa usein “brö”) tuli 1940-luvulla bredu, jonka ilmiasu viittaa selvästi englantiin (bread).

Inez Grünberg (oikealla) ja Dagmar Hackel, ehostavat itseään Haagassa vuonna 1943. Kuva: Constantin Grünberg. Helsingin kaupunginmuseo.
Inez Grünberg (oikealla) ja Dagmar Hackel, ehostavat itseään Haagassa vuonna 1943. Kuva: Constantin Grünberg. Helsingin kaupunginmuseo.

Käytsä ebaa?

Kaikki slangisanat eivät suinkaan ole lainaa, suomeakin on hyödynnetty. Ruotsista slangisanojen myötä omaksutulla is-johtimella tehtiin myös kotoperäisiä sanoja: ammattikoulusta tuli ammis (ja myöhemmin amis), avioliitosta avis. Nämä on helppo tunnistaa, mutta entäs emla(t), joka tarkoittaa tahmeaa ainetta tai kadulle sylkäistyä räkäklönttiä? Sana voisi jäädä läpinäkymättömäksi, ellei sen rinnalla olisi jotenkin kotoisemman ja vanhanaikaisemman oloista, vuosikymmenen vanhempaa synonyymiä emoset. Sanalla emä viitataan suomessa usein johonkin, joka on vertaisiinsa nähden valtavan suuri tai perustavanlaatuinen: emävale, emämunaus. Emlojen ja emosten takana piilottelee todennäköisesti “emäsylki”, kaikkien klönttien äiti.

Toinen kiinnostava 1940-luvun todennäköisesti kotoperäinen sana on verbi ebaa: käytsä ebaa, sanottiin minunkin kouluaikoinani. Verbi tarkoittaa uhoamista ja vastustamista, hanttiin panemista. Muuta lähtökohtaa en ole sille keksinyt kuin suomen yksitavuisen kieltoverbin e- (en, et, ei jne.) ja sen johdoksen epä- (kuten epis ’epäoikeudenmukaisuus’). Myös kielteistä suhtautumista merkitsevä interjektio ehe-ehe voi perustua kieltoverbin vartaloon.

Pojat opettelevat metallisorvausta Helsingin kaupungin ammattikoulussa vuonna 1949. Kuva: Hugo Sundström. Helsingin kaupunginmuseo.
Pojat opettelevat metallisorvausta Helsingin kaupungin ammattikoulussa vuonna 1949. Kuva: Hugo Sundström. Helsingin kaupunginmuseo.

Posliinin tie emäsiasta slangiin

Vuosikymmenten mittaan yleistyvät myös uusissa merkityksissä käytettävät tavalliset suomen kielen sanat. Kun slangin alkuaikoina ennen kaikkea lainattiin naapurikielistä, on myöhempinä vuosikymmeninä sanasto kasvanut paljon merkityksensiirtymien myötä. 1940-luvun uudissanoja olivat esim. tikku tai tikkuviina, koska se valmistettiin alkuaan puuspriistä. Takatalvea kutsuttiin kevätjuhlaksi. Aivan erityisen etymologisen katsauksen ansaitsee posliini, jota 1940-luvulla alettiin käyttää tytöstä tai pojasta, jolla ei vielä ollut häpykarvoitusta, tai karvattomasta alapäästä.

Posliini, tai oikeammin porsliini, tulee suomeen tietysti ruotsin kautta lähinnä ranskasta, jossa se on porcelaine. Ranskan sana puolestaan on lainattu italiasta, jossa porcellana on johdos ja tarkoittaa jotakin emäsikaan (porcella) liittyvää. Alkuperäinen merkitys on ollut ’posliinikotilo’ (nykyään ’kaurikotilo’), jonka yhteys naarassikaan on melko selvä, kun kurkistaa kotilon alapuolelle. Se siis muistuttaa (paljasta) sukuelintä. Posliini-sanan kansainvälinen alkuperä ja sen uusi käyttö 1940-luvun Stadin slangissa törmäävät siis hämmästyttävällä tavalla, mutta ilmeisen sattumalta.

Emakko maatalousnäyttelyssä Messuhallissa vuonna 1950. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.
Emakko maatalousnäyttelyssä Messuhallissa vuonna 1950. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.



Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Tapaamisiin 1950-luvulla!


Suomi 100
Kirjoitus kuuluu Sanoin saavutettu -kokonaisuuteen, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivuille.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja