Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

1.8.2018 10.51
Roni Hermo

Härväämistä ja rötväämistä

Kokemusasiantuntijan havaintoja armeijaslangista ja suomen murteista.

Omakuva: Roni Hermo.
Omakuva: Roni Hermo.
Uudet alokkaat ovat aloittaneet noin kuukausi sitten asepalveluksensa Suomen varuskunnissa. Lähipiirin ymmärrys ja hermot ovat olleet koetuksella, kun varushenkilöt velviensä eli viikonloppuvapaidensa aikana ovat kerranneet viikon tapahtumia omalla mutkikkaalla kielimuodollaan, armeijaslangilla.

Esimerkiksi sellaiset sanat kuin härvätä, rötvätä, jäkki, vemppa ja siihen läheisesti liittyvä verbi vempata ovatkin varmasti tulleet ainakin etäisesti tutuiksi paitsi asepalvelustaan suorittaville myös heidän sukulaisilleen ja ystävilleen. Sanat eivät kuitenkaan kuulu pelkästään sotilaiden kieleen, vaan niillä on omat merkityksensä myös eri murteissa.

Härväämällä (epä)järjestystä

Verbiä härvätä käytetään armeijaslangissa, kun varushenkilö aiheuttaa häiriötä, sekoilee tai liikkuu silloin, kun pitäisi esimerkiksi seistä asennossa liikkumattomana. Tällöin aliupseeristosta joku saattaa yrittää saada epäsotilaallisen käyttäytymisen loppumaan ja karjaista: ”Ei härvätä!”

Jos komennettavalla varushenkilöllä on vain vähän palvelusaamuja jäljellä, käsky menee todennäköisesti kuuroille korville, mutta vasta palveluksensa aloittaneiden keskuudessa härvääminen saattaa vielä loppua. Härvätä-verbin vanhempi rinnakkaismuoto on häröillä, joka on tallennettu myös Antti Penttisen Sotilasslangin sanakirjaan (1984).

Suomen murteissa, erityisesti läntisessä Satakunnassa, härväämisellä tarkoitetaan (yleensä langan) vyyhteämistä eli kietomista kokoon. Merikarvialla onkin sanottu: he härvää tua vyhdiks ja pasmoiks, tiätää paljonko on sitte lankaa. Aikanaan härvääminen on ollut pitkälti naisten työtä, minkä vuoksi Nurmijärvellä onkin väitetty, että naiset härvä ei miähet koskaa.

Täysin erimerkityksisinä murteiden ja armeijaslangin härväämistä ei kuitenkaan voi pitää, sillä kummassakin käyttöyhteydessä vaikuttaisi olevan kyse jonkinlaisesta pyörivästä liikkeestä. Ero on kuitenkin hiuksenhieno: siinä missä murteissa härväämällä yritetään saada jotakin kokoon, armeijassa härvääjät taas erottautuvat liikehdinnällään jo valmiiksi koossa olevasta joukosta. Merkitysyhteyden vuoksi onkin mahdollista, että nykyisen armeijaslangin härvätä on kehkeytynyt vanhemman slangiverbin häröillä ja murteiden härvätä-verbin yhteentörmäyksestä.

Rötvääkö joku lakanat rötvätessä?

Härväämisen lisäksi armeijassa on melko paljon aikaa lepäämiselle, joskus jopa suoranaiselle vetelehtimiselle. Tällaisessa yhteydessä käytetään verbiä rötvätä, joka härvätä-verbin tavoin on mahdollisesti melko uusi sana armeijaslangissa, sillä sitä ei esiinny Simo Hämäläisen Suomalaisessa sotilasslangissa (1963), eikä sellaisenaan myöskään Penttisen Sotilasslangin sanakirjassa, jossa tosin esiintyvät rötväämisen rinnakkaismuodot rötjäillä ja rötväillä.

Murteissa, pääasiassa Karjalan seudulla ja Savossa, rötvätä tarkoittaa ’liata’, ’sotkea’ tai ’tuhria’. Erityisesti lapset rötväävät, ja heille onkin esimerkiksi Kurkijoella voitu toruvasti sanoa: Mitä sie tuommoseks rötviät vuatteis? Räisälässä taas äit on kieltänt rötviämästä pöytiä. Rötvääminen on yleistä myös maalatessa, piirtäessä tai kirjoittaessa, ja Pielavedellä onkin sanottu: Se kun rötväs sillä moalilla joka paikan. Samankaltaista käyttöä on samalla alueella myös verbeillä rötvellä ja rötväillä.

Laat. RP:n alokkaita kiväärejä puhdistamassa. 1943. Kuva: Kauko Kivi. Sotamuseo.
Alokkaita kiväärejä puhdistamassa 1943. Kuva: Kauko Kivi. Sotamuseo.

Jäkki jäkittää vai jäkitetäänkö jäkillä?

Varsin kevyesti mukavuuksilla varustetun tuvan esineistöstä varushenkilöille tulee oman punkan lisäksi tutuksi jäkki eli taistelujakkara. Jäkki on aivan tavallinen jakkara, jonka päällä esimerkiksi ruokailuun lähtiessä istutaan hievahtamatta ja sotilaallisesti, eli jäkitetään tai jäpitetään. Joissakin varuskunnissa jäkin päälle myös taitellaan punkan päiväpeite siistiksi pinkaksi.

Itämurteissa ja osin Pohjanmaalla jäkki merkitsee takkuheinää. Jäkki on aiheuttanut riesaa eritoten maatiloilla, ja Lapinjärvellä onkin voivoteltu: Huonoks on jäänny Vehkosuon kaura, ku siel on niim paljo jäkkii. Sullehhan sanoo jäkki päevää eikä katkija, taas on voitu irvailla kokemattomalle niittäjälle Kärsämäellä.

Vaikka jäkki merkitseekin murteissa ja armeijaslangissa eri asioita, verbit jäkittää ja jäpittää tarkoittavat sekä murteessa että slangissa jos jonkinlaista paikoillaan olemista. Yleensä murteissa jäkittäminen ja jäpittäminen voivat kuitenkin viitata sekä istumiseen että seisomiseen, kun taas armeijaslangissa samoilla sanoilla tarkoitetaan nimenomaan sotilaallista istumista jäkillä.

Vemppaavat pyörät, takapuolet ja vempat

Palvelusaamujen hitaasti kuluessa saattaa varushenkilö joutua (tai päästä) hakemaan vapautusta päivän palvelustehtävistä sairauden tai ”sairauden” vuoksi veksistä eli varuskuntasairaalasta (VKS). Jos vapautus varsin pintapuolisen tarkastuksen jälkeen irtoaa, oli vaiva sitten oikea tai ei, tulee varushenkilöstä vapautustaistelija, tuttavallisemmin vemppa.

Vapautuksen hakemista tai vapautustaistelijana olemista kutsutaan vemppaamiseksi. Jos vemppa vemppaa ilman kunnollista syytä, käytetään usein myös termiä motivaatiovemppaaminen, eli movettaminen.

Nykyarmeijaslangin vemppa lienee väännös VMTL-lyhenteestä, joka muodostuu sanoista vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta. Samasta kannasta on myös Penttisen Sotilasslangin sanakirjassa esiintyvä vanhempi armeijaslangisanana vempula. Vemppaamisen kanssa rinnasteisia verbejä Penttisen sanakirjassa taas ovat vempulasta johdettu vempuloida sekä vempauttaa.

Murteissa sekä vempalla että vemppaamisella on omat merkityksensä. Vemppa tosin tunnetaan vain varsin pienellä alueella, Ikaalisten ja Viljakkalan seudulla. Siellä se merkitsee ’varstaa’, eli työkalua, jolla puidaan viljaa. Kovin selkeää yhteyttä – jos yhteyttä ollenkaan – armeijaslangin vemppaan ei murteiden vempassa näyttäisi siis olevan, ovathan murteiden vemppa ja vempata sanoina varsin deskriptiivisiä, kun taas armeijaslangin vemppa ja sen johdokset ovat lähtöisin lyhenteestä.

Varsinais-Suomessa sekä eteläisessä Satakunnassa ja jonkin verran Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa käytetyllä vempata-verbillä saattaa kuitenkin olla jonkinlainen yhteys armeijaslangin vemppaamiseen. Murteissa vemppaamisella näet tarkoitetaan yleensä jotakin varsin epämääräistä pyörivää tai heiluvaa liikettä, harvemmin myös ontumista. Etenkin jälkimmäinen merkitys näyttäisi tavallaan tukevan armeijaslangin vemppaamista, joka kuitenkin liittyy tavallisesti johonkin fyysiseen vaivaan. Armeijassa vemppa siis voisi hyvinkin kulkea vempaten, jos tämän jalka sattuisi olemaan kipeä.

Murteissa ennen kaikkea pyörät vemppaavat, kun ne toimivat huonosti. Esimerkiksi Laitilassa on ounasteltu pyöränkumin kohta puhkeavan, kun pyörä on ruven nii vemppama. Vemppaaminen on tyypillistä myös rukeille, ja Alahärmässä viallisesta rukinpyörästä onkin voitu sanoa, että se on ruvennu vemppaamhan.

Pelkästään elottomien olentojen ominaisuus vemppaaminen ei kuitenkaan ole, vaan myös ihmisten erilaisia kulkemistapoja kuvatessa voi käyttää vempata-verbiä. Esimerkiksi Yläneellä naisten kävelyä on voitu päivitellä sanomalla ko takapuali vemppaa nii kamalast. Maskussa taas rumaa juoksemista on kauhisteltu kysymällä: Kuis sun konttis tommotti vemppavak ko sää juakset?

K.T.R. I alokkaat uimassa harjoitusten päätyttyä. 1941. Kuva: Neittamo. Sotamuseo.
Alokkaat uimassa harjoitusten päätyttyä. 1941. Kuva: Neittamo. Sotamuseo.

Muutoksia harmaissa

Pelkästään sotilasslangista tehtyjä sanakirjoja ja sanalistoja vilkuilemalla voi havaita armeijaslangin muuttuvan koko ajan. Tämä on väistämätöntä, sillä väki harmaissa (slangisana, joka todennäköisesti on hiljalleen katoamassa, koska varushenkilöiden vaatteet eivät ole enää harmaat, vaan muistuttavat väriltään kurkkusalaattia) vaihtuu suunnilleen puolivuosittain, ja palvelukseen astuvat ovat aina alle kolmekymppisiä – eli niitä, jotka usein toimivat kielenmuutoksen edelläkävijöinä.

Eri sosiaaliryhmien sulatusuunissa orastavaan kielenmuutokseen tuovat oman mausteensa myös varushenkilöiden monipuoliset murretaustat.  Jostakin murteesta saattaa joskus jokin sanamuoto lainautua vaikkapa hiukan merkitystään muuttaneena slangiinkin. Tuore varushenkilö pääseekin kaikkien palveluskäytänteiden lisäksi opettelemaan myös uuden kielimuodon ja – mikä parasta – tulee myös itse vaivihkaa kehittäneeksi sitä uudenlaiseen suuntaan.

RONI HERMO

Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan korkeakouluharjoittelija ja armeijaslangin kokemusasiantuntija.


Inttislangia (varusmies.fi)
Intti–suomi-sanakirja (inttiin.fi)
Suomen murteiden sanakirja verkossa

Hämäläinen, Simo: Suomalainen sotilasslangi, 1, sanasto. SKS 1963.
Penttinen, Antti: Sotilasslangin sanakirja. WSOY 1984.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja