Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

22.2.2018 12.12
Sofia Björklöf & Saarni Laitinen

Viron ja viron iästä

Kuinka vanha Viron tasavalta nyt onkaan? Entä viron kieli? Mikä itse asiassa on viron kieli?

Kuinka Viro voi nyt jo täyttää 100 vuotta, kun se vasta reilut 25 vuotta sitten itsenäistyi? Aivan kaikille suomalaisille ei ole ollut selvää, että Viro todella itsenäistyi vain pari kuukautta Suomen jälkeen, 24. helmikuuta 1918. Tämän ”ensimmäisen Viron ajan” katkaisi laiton neuvostomiehitys vuonna 1940. Viidenkymmenen miehitysvuoden jälkeen Viro otti laulavan vallankumouksen siivittämänä itsenäisyytensä takaisin 20. elokuuta 1991. Tätä nimitetäänkin viron kielellä itsenäisyyden palauttamiseksi (iseseisvuse taastamine).

Peipsijärven jäällä. Kuva: Josh Merle Tootsi.
Peipsijärven jäällä. Kuva: Josh Merle Tootsi.

Entä kumpi on vanhempi kieli, viro vai suomi? Nekin ovat saman ikäisiä, jos niin nyt voi sanoa. Kielten iän määrittäminen on paljon vaikeampaa kuin valtioiden. Kaikki nykyiset itämerensuomalaiset kielet, suomi, viro, võro, vatja, inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä ja liivi, olivat alkuun yksi ja sama kieli: myöhäiskantasuomi. Tätä kantakieltä puhuttiin joskus ajanlaskumme alkupuolella ennen kuin se alkoi hiljalleen jakautua omiksi murteikseen – samalla tavoin kuin vaikka suomen ja viron murteet myöhemmin ovat syntyneet. Kauempana toisistaan asuvien puhujien murteet kehittyivät omiin suuntiinsa eivätkä puhujat lopulta enää täysin ymmärtäneet toisiaan. Yksi tapa vetää raja kielen ja murteen välille onkin se, pystyvätkö puhujat kommunikoimaan sujuvasti keskenään.

Muistona yhteisestä alkuperästä suomessa ja virossa on kuitenkin vähintään tuhatkunta, mahdollisesti kaksikin tuhatta samaa sanaa, esimerkiksi jää, lumi, käsi, kala, puu ja vesi. Suomen ja viron sanat myös taipuvat enimmäkseen samoissa sijamuodoissa ja persoonapäätteillä: lause läheme homme merele taitaa olla suomalaisenkin ymmärrettävissä (’lähdemme huomenna merelle’).

Suomalainen huomaa helposti, että viron sanat ovat usein suomen sanoja lyhyempiä. Esimerkiksi vilja on viroksi perusmuodossaan vili, jota ei heti hoksaa samaksi sanaksi. Virossa omistusmuoto (genetiivi) taas on vilja (suomeksi viljan), joka onkin aivan selvä sama sana. Samalla tavoin kuuma on viroksi kuum, omistusmuodossa kuuma (’kuuman). Naapuria merkitsevä viron naaber näyttää perusmuodossaan vieraalta, mutta omistusmuotoinen naabri (’naapurin’) on jo tutumpi.

’Täällä voi käyttää võron kieltä!’ Tällaisen tarran voi nähdä kaupan, kahvilan tai kampaamon ovessa Võromaalla. Kuva: Saarni Laitinen, Kotus.
’Täällä voi käyttää võron kieltä!’ Tällaisen tarran voi nähdä kaupan, kahvilan tai kampaamon ovessa Võromaalla. Kuva: Saarni Laitinen, Kotus.

Mutta mikä võro? Usein puhutaan pelkästä viron kielestä, mutta se on itse asiassa kaksi eri kieltä. Se jakautuu viroon ja võroon, jota on suomeksi kutsuttu myös eteläviroksi.

Eteläisessä Virossa puhuttava võro on kielihistoriallisesti oma kielensä, sillä se erkaantui ensimmäisenä yhteisestä kantakielestä. Võrossa onkin sanoja, jotka ovat samankaltaisia kuin suomessa mutta puuttuvat virosta. Tällaisia sanoja ovat vaikkapa lämmi, kõiv (suomen koivu), susi ja veli (viroksi soe, kask, hunt ja vend). Itämerensuomalaisista kielistä suomessa on nimittäin säilynyt eniten vanhoja piirteitä, kun taas virossa on tapahtunut enemmän muutoksia. Tämä ei silti tarkoita sitä, että mikään näistä kielistä olisi toista vanhempi.

Kirjakielten ikä on sen sijaan helpommin määritettävissä. Võro on jäänyt Virossa hieman lapsipuolen asemaan, sillä virolla oli kirjoitetun kielen alkuaikoina 1500–1800-luvulla kaksi kirjakieltä, pohjoisviron ja eteläviron kirjakieli. Näistä jälkimmäinen pohjautui Etelä-Virossa puhuttuun kielimuotoon, mutta voitolle jäi lopulta pohjoinen kirjakieli. Yleiskielen pohjaksi tuli niin sanottu pohjoisviro, ja eteläinen kielimuoto jäi murteen asemaan. Tähän ovat vaikuttaneet myös lainsäädäntö ja asenteet murteita kohtaan.

Viron kielellä on vankka asema tasavallan ainoana virallisena kielenä – ja EU:n virallisena kielenä samoin kuin suomella. Etelävirolaiset ovat kuitenkin koko ajan puhuneet omaa kieltään ja olleet käytännössä kaksikielisiä, sillä Viron yhteiskunnan kieli on viro. 1980-luvulta alkaen eteläviron kielen murteille, võrolle, setolle ja mulgille alettiin kehittää uusia kirjoitustapoja. Eteläviron käyttö on pikkuhiljaa laajentunut kotipiirin ulkopuolelle. On julkaistu omakielistä kaunokirjallisuutta, lehtiä ja levyjä sekä alettu viljellä omaa kieltä esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa.

Kun ihmiset ovat ylpeitä ja iloisia kielestään, he käyttävät sitä ja puhuvat sitä lapsilleen. On yhtä lailla tärkeää, että yhteiskunta tukee omien kielten käyttämistä mahdollisimman monilla elämän eri osa-alueilla. Nämä asiat yhdessä takaavat sen, että kielet elävät seuraavienkin vuosisatojen ajan.


SOFIA BJÖRKLÖF & SAARNI LAITINEN

Kirjoittajat työskentelevät leksikografeina virolais-suomalaisessa sanakirjassa, joka ilmestyy vuonna 2018.

Sanakirjoja. Kuva: Sofia Björklöf, Kotus.
Sanakirjoja. Kuva: Sofia Björklöf, Kotus.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

22.2.2018 15.04
Ketale
Suomi-karjala ja pohjoisviro-eteläviro.
Jos verrataan suomea ja (pohjois)viroa, voitaisiin yhtä hyvin verrata myös näiden kielten suhteita lähimpiin sukukieliinsä: karjalaan ja eteläviroon.

Karjalan kieli (tai kielet) voisi ihan hyvin olla osa suomen kielen murrejatkumoa, jos itärajamme olisi hieman idempänä, samaan tapaan kuin savolaismurteet ovat nyt osa suomen kieltä.

Mutta itämerensuomalaisten kielten ja kansojen historia on mennyt nyt näin. Jäljellä on - ikävä kyllä - pian vain suomi ja pohjoisviro. Murteet ja pikkukielet tuntuvat katoavan.

P.S. Karjalaan ja itäisiin murteisiin liittyvä pieni havainto Suomenlahden eteläpuolisista puheenparsista. "Pää" on eteläviroksi myös "pää", mutta pohjoisviroksi "pea" eli samaa sarjaa kuin suomen itämurteiden "piä" ja "peä". Karjalan kielen vaikutusta tämäkin - tai sieltä suunnastahan tämä "viäntäminen" on alunperin tullut.
24.2.2018 9.27
Soome poiss
Viron kieli ja mikä toinen kieli?
Aitäh info eest! Saisikohan kuitenkin vielä pyytää asiantuntijoiden täsmennystä tähän niin kovin usein monitulkintaiseksi jäävään kysymykseen ns. eteläviron ja võrun suhteesta?

Kirjoitatte yhtäältä näin:

"Usein puhutaan pelkästä viron kielestä, mutta se on itse asiassa kaksi eri kieltä. Se jakautuu viroon ja võroon, jota on suomeksi kutsuttu myös eteläviroksi."

Ja toisaalta näin:

1980-luvulta alkaen eteläviron kielen murteille, võrolle, setolle ja mulgille alettiin kehittää uusia kirjoitustapoja.

Jos ns. viro "on itse asiassa kaksi eri kieltä", jakautuuko se nyt sitten viroon ja võroon vai viroon ja eteläviroon, jonka murteita ovat võro, seto ja mulgi?
26.2.2018 10.39
Sofia Björklöf & Saarni Laitinen
Võro
Kiitos kysymyksestä! Termiä võro käytetään kahden tason käsitteenä: sekä koko kielestä, jota nimitetään suomeksi myös eteläviroksi, että yhdestä sen murteesta.
2.3.2018 2.19
Soome poiss
Vielä võrosta
Kiitän vastauksesta, mutta pohjoisviroa osaavana katselin vielä vähän lahden taakse ja epäilen, että mulgin murteen ja Tarton seudun etelävirolaista murretta ei kai Virossa kovinkaan yleisesti kutsuta võroksi edes laajassa merkityksessä. Onkohan tämä võron laaja merkitys pikemminkin suomalaisten keksintö vai pitävätkö esimerkiksi viljandilaiset itseään tosiaan võron kielen puhujina? Jos, niin viite kiinnostaisi.
9.3.2018 14.00
Sofia Björklöf & Saarni Laitinen
Nimitykset
Käytämme suomenkielisessä kirjoituksessamme võroa kielihistoriallisessa merkityksessä koko eteläviron kielestä ja toisaalta murteen nimityksenä. Sekä Suomessa että Virossa kielihistoriasta ja murteentutkimuksesta puhutaan eri tavoin: eroja on siis niin maiden kuin alojenkin välillä. Kielenpuhujat puolestaan käyttävät erilaisia nimityksiä kuin kielentutkijat. Lisäksi pohjoisvironkieliset voivat puhua itselleen vieraasta kielimuodosta toisin kuin etelävirolaisten kielimuotojen puhujat itse.