Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Minna Pyhälahti Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Minna Pyhälahti rakastaa uudissanoja ja työskentelee Kielitoimiston sanakirjan toimittajana. Aiemmassa elämässään hän oli kielenhuoltaja ja kouluttaja.


rss

7.3.2017 11.06
Minna Pyhälahti

Särmä tyyppi laulaa särmässä kuorossa

Särmä adjektiivina.

Särmä-sanaa on käytetty alun perin substantiivina näin (Kielitoimiston sanakirja):

särmä kahden erisuuntaisen pinnan yhtymäkohta, ulkonurkka, ”kantti”. Särmiön särmät. Kivenlohkareen särmät. Höylänterän leikkaava särmä. Hioa särmät pyöreiksi.

Kuv.

a. kulmikkuus, särmikkyys. Yhteiselämä on hionut heiltä särmät pois. Luonteen särmiä tasoittava huumori.

b. ark. = kantti 3. Kellä on särmää panna hanttiin?

c. ark. Siinä tyypissä on särmää luonnetta, persoonallisuutta, yksilöllisyyttä.

Kuitenkin voidaan puhua myös särmästä tyypistä, tyylistä ja imagosta. Tällainen adjektiivinen käyttö on tyyliltään arkista.

Pelle Miljoona OY -yhtye esiintyy vuonna 1981. Kuva: Jari Heinonen. Helsingin kaupunginmuseo.
Pelle Miljoona OY -yhtye esiintyy vuonna 1981. Kuva: Jari Heinonen. Helsingin kaupunginmuseo.

Särmä-sanan adjektiivinen käyttö näyttää olevan peräisin sotilasslangista:

Jykevää ja särmää katseltavaa [otsikko, juttu Puolustusvoimain lippujuhlan paraatista.] (Ruotuväki, 2007)

Siviilielämän tuttu ja turvallinen tyyli vaihtuu vieraaseen, mutta särmään ja sotilaalliseen tyyliin. (Ruotuväki, alokasliite, 2008)

Särmää kuorolaulua ja tanssia Venäjällä [otsikko] (Ruotuväki, 2010)

Särmä. Kuvaa varustusta, suorituksia tai sotilasta itseään, kun ne ovat viimeisen päälle nohevia. (Ruotuväki-lehden alokasliitteen sanasto, 2009)

Särmä on niin särmä sana, että se on valittu Varustelekan (armeijan erikoistavaraliike) tuotemerkiksikin.

Sotilaskielessä särmä adjektiivina vaikuttaa tarkoittavan melko lailla samaa kuin rehti, säntillinen, ryhdikäs ja täsmällinen.

Joissain tapauksissa se kuitenkin tuntuu ennemmin synonyymilta adjektiiville särmikäs eli tarkoittaa kuvallisessa kielessä kulmikasta, hiomatonta:

Tinasotilas on särmä jätkä [otsikko] (Helsingin Sanomat, 1996)

Käytävän poikajengi luo särmän imagon [otsikko]
Hämeenkylän koulun äidinkielen lehtorilla Hilma-Liina Luumilla on kirkkaana päässä yhdeksäsluokkalaisten poikien runokuoron resepti. Pitää saada koulun käytävillä ääntä pitävä poikajoukko innostumaan, koska näiden mukanaolo antaa kuorolle uskottavuutta. (Helsingin Sanomat, 2012)

Särmä jätkä on positiivisella tavalla särmikäs tyyppi. Särmän kuoron esitykset taas eivät ole ammattimaisia, mutta eivät myöskään mitäänsanomattomia, vaan sopivan rouheita ja hiomattomia.

Kun aloitin vuodenvaihteessa työn Kielitoimiston sanakirjan toimittajana, särmä oli ensimmäinen niin sanottu muutosartikkelini; ehdotan siis sanakirjaan adjektiivilisäystä särmä-sanan kohdalle.

Juuri helmikuun lopussa ilmestyi uusi versio Kielitoimiston sanakirjasta, mutta tämä muutos tullee sitten siihen seuraavaan versioon.

Kielitoimiston sanakirja


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja